Jibiksestä lähdetään Havannaan kolme päivää ennen
paluulentoa. Suunnitelmissa on vielä katsastaa Havannan kalastusmahdollisuudet,
joitakin nähtävyyksiä ja tietenkin suorittaa pakolliset sikari- ja
rommiostokset. Etukäteen mietimme, että Jibiksestä poistumme Hersheyn junalla,
kuten sinne tulimmekin. Tosin reipas kävely rinkkojen kanssa junaseisakkeelta
rantsuun ei miellytä toistaa. Katsastelemme muita vaihtoehtoja ja löytyyhän
niitä, voisi ottaa kollektiivitaksin, liftata jonku paikallisen Pablon kyytiin,
Viazulia emme pidä enää vaihtoehtona, olemmehan siltä välttyneet jo kuukauden.
Päädymme lopuksi samanlaiseen kuljetusmuotoon, kuin muutkin Campismon asukkaat,
hyppäämme Campismon omaan lomabussiin, tunnelma on tiivis ja aidosti
Kuubalainen, hintakaan ei ole paha, lisäksi Havannassa pääsemme
kävelyetäisyydelle hostellistamme.
Havannassa aloitamme lounaalla, joka meidän tapauksessa
tarkoittaa kävelyä Aquila nimiselle kadulle ostamaan pitsaa El Italiano
nimisestä kioskista, kyseisestä paikasta on tullut meille ns. vakkarimesta,
pojat osaavat lätyt vääntää. Muuten ensimmäinen päivä sujuu rahoja
laskeskellessa, lisäksi käymme tsekkaamassa kalastusmahdollisuudet Marina
Hemingwayssa. Pienoinen pettymys on, kun emme saa itsellemme kalareissua
järjestymään, hinta ei tosin tällä kertaa ole se ongelmakohta, vaan se ettei
tammikuu ole kovin hääviä kala-aikaa edes Kuubassa, pelkän Barracudan ja Wahoon
kalastus ei kiinnosta. Marina on silti ihan mielenkiintoinen paikka käväistä,
paljon erilaisia purjelaivoja, muutamia kunnon muskeliveneitä, kaiken kaikkiaan
olo on hieman alien. Alienimaisuudestamme huolimatta meidät otetaan hyvin
vastaan ja meihin suhtaudutaan myös kalastusmestassa vakavasti, vaikka emme
Rockefellereiltä näytäkään, rikkinäisine t-paitoinemme ja teipattuine
släpäreinemme. Marinaan on Havannan keskustasta hieman vaikeampi päästä, mikäli
haluaa hieman edullisemman kuljetuksen, kuin taksin. Me otamme alkuun
tourbussin, jolla päräytämme päätepysäkille, sama lippuhan käy myös paluumatkalle.
Päättäriltä bongaamme pienen kävelyn ja Pablon avustuksen jälkeen
kollektiivitaksin, jonka voimme maksaa paikalliseen tapaan, eli se kyyti on
HALPA. Kyydit järjestyvät kokonaisuudessaan hyvin, niinkuin kaikkialla
Kuubassa.
Viimeiset pari päivää seikkailemme mm. rommimuseossa, Papa
Hemingwayn museossa. Aikaa kuluu myös vertailemassa sikarien ja rommien hintoja
ja laskiessa rahoja. Rommit löydetään ihan kunnon rommikaupasta, mutta sikarien
kanssa teemme diilin hostellin omistajan kanssa, hän hankkii meille tietyt
sikarit ja maksamme hänelle pienen provikan, näin pääsemme arvokkaissa
Cohiboissakin kilpailukykyiseen hintaan. Lentokentälle palatessa tunnelmat ovat
rauhalliset, takana on enemmän kuin onnistunut reissu ja edessä
mielenkiintoinen ja toisaalta odotettu paluu arkeen, kaikki tuntuu siis
hyvältä. Lentokentällä teemme vielä viimeiset ostokset ja nousemme koneeseen,
Helsinki häämöttää.
Kuubasta jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä vaikutelma. Ihmiset
ovat pääosin hyvin ystävällisiä, toki poikkeuksia aina löytyy. Vielä jokunen
vuosi sitten paikalliset eivät saaneet keskustella turistien kanssa ja tämä
näkyy ja tuntuu edelleen, osalle on vaikea tulla puhumaan meille. Myös casoissa
jotkin isännät, suorastaan välttelevät meitä tai sanovat ainoastaan välttämättömän,
toisaalta esim. Santa Claran casassa emäntä porisee jo melkein häiriöksi asti.
Kuubalaiset, vaikkakin ovat lattareita, ovat huomattavasti kuuliaisempia ja
rehellisempiä, kuin esim. Etelä-Amerikan "serkkunsa". Tällä reissulla
ei ollut tietoakaan kleptomaaneista, ei edes niissä ruuhkaisissa
kuorma-autoissa, lisäksi kun varotoimemme ovat integroitu Etelä-Amerikkaan,
saattoi joku casan pitäjä jopa pahastua käyttämäämme turvallisuusluokitusta.
Liikkuminen Kuubassa onnistuu pääsääntöisesti oikein hyvin
ja erityisesti mikäli espanja taittuu. Paikat jonne ei mene busseja tai
kuorma-autoja on saavutettavissa kollektiivitakseilla tai aivan tavallisella
liftauksella, mikä on kyllä hyvin Kuubalainen tyyli matkustaa. Reissun aikana
tuli kokeiltua, niin laivaa, junaa, viazulia, tavisbussia, kuorma-autoa,
taksia, kollektiivitaksia, kuin hevoskärryäkin, joku muoto saattaa vielä
puuttuakin, lentokonetta emme tapamme mukaan käyttäneet, mutta maan sisäisten
lentojen hinnat esim. ovat kohtalaisen kilpailukykyisiä. Yleisesti voi sanoa,
että bussien taso on kohtalainen, kuorma-autot ovat mitä ovat ja taksit ovat
joko vanhoja tai todella vanhoja autoja, lisäksi hevoset ovat kohtalaisen
heikossa hapessa. Kuljetuksilla on kohtalaisen pitävät aikataulut ja esim.
tunnin myöhästyminen on jo hyvin harvinaista. Toki esim. kuorma-autoilla on
tapana lähteä liikkeelle vasta kun autossa on parisenkymmentä matkustajaa.
Hinnaltaan huokeimpia pitkän matkan vaihtoehtoja ovat kuorma-autot, perässä
tulevat paikallisbussit ja kollektiivitaksit (maquinat), näissä kaikissa
peleissä maksun voi suorittaa paikallispesoilla. Kollektiivitaksien ja
kuorma-autojen poimiminen on vielä suhteellisen helppoa, mutta paikallisbussiin
pääseminen onkin sitten toinen juttu, siihen ei turistille myydä lippua
asemalla. Näitäkin pystyy käyttämään, mikäli saa Amarillolta apua.
Kuorma-autojen ja maquinoiden käyttämät asemat ovat usein eri paikassa, kuin
Viazulin ja paikallisbussien, mikäli tuohon kuorma-autotouhuun lähtee mukaan,
on siinä helppo pysyä, koska niillä on ylipäätään omat asemat kaupungeissa ja
erityisesti aamulla ja aamupäivällä yhteydet ovat todella hyvät, kello kolmen
jälkeen alkaa olla jo hankalampaa päästä jatkamaan matkaa. Junat ovat myös hyvä
vaihtoehto, varsinkin pidemmille matkoille, lisäksi se on ainakin Viazulia
halvempi, Kuuban ylpeys Tren Frances ei ole kyllä mikään ylpeyden aihe, kunto
on heikohko ja vaunuissa on ilmastointi (lue: pakkasta). Sen sijaan kakkosjuna
on hyvä vaihtoehto taittaa matkaa, se on huomattavasti halvempi kuin tuo ylpeys
ja tilaa on silti oikein hyvin, eikä nenä heitä huuruun matkan aikana. Näissä
turistin pitää kuitenkin maksaa jo cuceilla, joten hinta on moninkertainen
verrattuna kuorma-autoihin. Viazulin bussit, joita kaikki suosittelevat ovat
kohtalaisessa kuosissa, hinta tosin näille matkoille on suorastaan törkeä ja
mikäli pelkästään näitä käyttää, sekä maksaa casoissa ensimmäisen hinnan, voi
Kuuba tuntua hyvinkin kalliilta maalta. Tosin jos kuljetuksen maksaa
paikallispesoilla, casojen hinnat polkee alas ja lounaaksi vetelee Pablon
lättyjä, kaksikymmentä euroa vuorokaudessa alittuu komeasti, eli silloin
kyseessä on jo varsin halpa maa.
Ruoka Kuubassa on suomalaiseen makuun varsin tavanomaista,
se koostuu kanasta, possusta, kalasta, tai joskus naudasta, lisäkkeenä on lähes
poikkeuksetta riisiä ja papuja. Salaattiin kuuluu tomaattia, kurkkua ja kaalia,
varsinkin casat tarjoavat myös alkukeiton ja usein jonkun jälkiruoan, joka on
yleensä hedelmiä. Tässä siis esimerkki casojen tarjoamasta
päivälliskattauksesta, rannoilla kannattaa pääruoaksi valita tietenkin hummeria
tai muita mereneläviä, hinta ei välttämättä muutu minnekään. Lounaat hoidetaan
pääosin kioskeista, joissa nautitaan, lämpimiä leipiä, pitsaa tai spagettia ja
näiden hinnat ovat paikallispesoissa ja ne ovat hyvin edullisia.
Ravintolapöperöt ovat usein samoissa hinnoissa kuin casojen päivälliset, mutta
ravintolat useimmiten ovat tyhjillään eikä niissä silloin ehkä kannata syödä.
Jos kuitenkin löytyy ravintola johon oikein jonotetaan, voi odottaa jotain
hyvää, kuten synttäri-illallisella Havannassa kävi. Jäätelö on Kuubalaisille
tärkeä ja sitä myydään ihan peruskioskeissa, sekä valtion omistamassa Coppelia
jäätelöbaariketjun ravintoloissa, näihin ravintoloihin joutuu monasti
jonottamaan, joskus järjettömän kauan, mutta se on sitä Kuuban tyyliä.
Poikkeuksen perinteiseen Kuuban evääseen tekee Baracoan alue, jossa tarjonta on
hieman eksoottisempaa ja ravellerin onneksi alue on myös Kuuban halvimpia.
Pöydästä voi löytää jos jonkinlaista merenelävää, paikallista kahvia tai
kaakaota, tietenkin myös suklaata. Baracoan erikoisuuksiin kuuluu esim.
cucurucho, josta retkeläiset eivät päässeet jyvälle, hirveetä kookosmössöö
appelsiinilla höystettynä, ainut hyvä juttu oli sen kätevä tarjoilumuoto, eli
banaaninlehdestä kääritty tötterö.
Sukellusta tuli kokeiltua Kuubassa viidessä eri kohteessa.
Korallit ovat erittäin hyväkuntoisia, pieniä kaloja ja muita merenmönkiäisiä on
mukavasti, mutta isomukset ovat harvassa. Toisaalta harmittaa, että emme
lähteneet Jardines de la Reinan riutoille katsomaan kunnon mörssäreitä, tosin
tuo paikka on ns. hc luokkaa ja vaatii pätäkkää jo hieman enemmän. Santa
Luciassa kokeilimme onneamme härkähain kanssa, mutta homma jäi siihen yhteen
pikahavaintoon, toki sekin on parempi kuin ei mitään. Sukellusfirmojen oppaat
ja ohjaajat ovat yleensä varsin ammattitaitoisia, paljon paremmalla tasolla,
kuin vaikkapa Keski-Amerikan more bubbles no troubles divemasterit. Sukelluksen
lisäksi Kuubassa joissain paikoissa onnistuu myös snorklaus niin että jotain
näkyykin. Erityisesti Sikojenlahdella ja Maria la Gordassa voi snorklaamalla
nähdä ihan kunnolla fisuja. Gordassa ja Jibiksessä näimme useamman mustekalan
snorklauksen yhteydessä, harmiksemme emme päässeet kuitenkaan yösukellukselle
katsomaan, miltä nuo lonkeroveikot näyttävät kokonaisuudessaan.
Kaiken kaikkiaan Kuubasta jäi todella hyvä vaikutelma.
Sosialismi on läsnä koko ajan ja joka paikassa, mutta turistina pääsee
osalliseksi oikeastaan vaan järjestelmän hyviin puoliin. Jonottamiskulttuuri ja
hitaasti etenevä byrokratia voi tokin joskus kohdata myös ravellerin, usein
ravelleria kohdellaan kuitenkin hieman eri tavalla ja tällä kertaa paremmin
kuin tavispabloa. Kaduilla ei tapaa juurikaan täysin persaukista porukkaa,
vaikka Kuubalaiset ovatkin suhteellisen köyhiä, aivan pohjimmaiset puuttuvat.
Köyhyyskin on hieman niin ja näin, toisille kelpaa mitkä tahansa vaatteet ja
avustukset. Toiset taas ovat hyvinkin tarkkoja vaatteiden suhteen, mitä
huolivat ja mitä eivät, hiemankin rispaantunut saa jäädä. Materialismi jyrää
täälläkin, vaikkakin valtio pyrkii sitä kontrolloimaan ankaralla kädellä. Kuubaa
voin suositella oikeastaan kaikille, myös lapsiperheille. Matkustus onnistuu
ympäri maata suhteellisen helposti myös englannilla, toki hinnat silloin voivat
olla hieman kalliimpia ja liikkumisessa on syytä pysytellä enempi Viazul
linjalla. Jos epsanja taittuu, saa maasta paljon enemmän irti ja maa tulee
eteen myös paljon edullisempana, kuin ensivaikutelma antaa osoittaa.
Petri laittaa sitten jossain vaiheessa vielä tuon Jibacoan jutun ja paketoinnin, ettei tämä vielä tähän lopu.
