Jouluaatto..

Viime jouluhan meni Boliviassa ja kaukana kinkuista. Nyt päätin tehdä jotain erilaista ja lähdin sukeltamaan.

Oli mitä parhain päivä. Aamusta aamupalat tuulen suojaan ja bussilla La Calitaan.. Kävelyt sukellus firmalle ja leppoisat meiningit. Varusteiden sovitus ja listo! Ketään muita ei ollut joten sain priva palvelua.. Helmeä. Kun kamat oli valmiit hepailtiin rantaan ja veneelle. Pientä pilveä taivaalla ja ei suoraa aurinkonpaistetta! Tosin ei aaltoja. Varusteet olivat huomattavasti parempaa tasoa kuin Kolumpiassa. Vermeet vimosenpäälle. Oikein ihmetytti. No matkalla sukellus mestoille käydään läpi merkit ja perus jutut, jonka jälkeen tulin kysyneeksi oppaalta kai sinä puhut myös englantia.. EN.. Mutta sinähän puhut espanjaa.. Heh no niinkai sitten..

Tulee sama mieleen kuin Macchu Picchulla kun kiivettiin Wayne Pichulle.. Siellä oli kyltti missä sanottiin VAIN hyväkuntoisille.. Sinnehän kiivettiin ja kyltti todistaa että hyvässä kunnossa ollaan.... No nyt pablo todistaa että puhun espanjaa.. Sittenhän puhutaan jos kerran pablo niin väittää!!

Siispä sitä ollaan hyvässä kunnossa ja puhutaan espanjaa! Empä uskoisi ilman todisteita kyllä itsekään!!

No mutta sukellukseen. Eka sukellus 55min ja 24m.. Paljon värikkäitä kalaparvia jotka uivat ja tulevat katsomaan kuplia.. Siistiä!! Myös yksi monumentti bongataan matkalla.
Toinen sukellus 40min ja 15m. Paljon virtausta ja piiputukseen se meneekin, tankki tulee hörpittyä extra nopeeta ja lyhyeksi jää. Tosin maisemat mitä mahtavimmat. Kilpikonnan vierelle saa pitkään mennä ja mahtava iso rausku menee ohitse.. Se oli rouhee!!! Ainiin ja yksi monivärinen rapu taikka hummeri, mikä lie, ötökkä oli..

Kun sukellukset on paketissa poika suuntaan majatalolle poiketen matkalla haukkaamassa marliinin fileen.. Voi morjesta että oli hyvää!! Montaa erilaista chili kastiketta ja tuoreita chilejä kylkeen.. Huuhteluun toimivat aurinkoperheen tuotteet!!

Pienet välikuolemat ovat paikallaan ja kyllä nokoset maittaakin.. Iltapäivästä pientä hepailua mutta mitään järkevää ei tullut tehtyä. Puhti on poissa.

Ehtoosta ettimään sapuskaa.. Perus katuruokaa, halvinta ja hyvänmakuista.
No pitkään olen jo nähnyt näitä kebabin tapaisia vartaita ja miettinyt mitäköhän ne on.. No menin katsomaan miten ne tehdään.. Iso varras ja pohjalle puolikas ananas, päälle pinotaan about 50-200 kpl pihvejä limittäin. (riippuen koosta) On kylkee ja sisäbiittiä, kaikki käy. Tämä varras sitten paistetaan kebabin tavoin jossa kokoajan pienet liekit hipoo melkein lihaa.. Isoilla puukoilla siitä leikataan pieniä siivuja jotka ovat rapeita ja melkein palaneita.. Niitä kun heittelee tuulen suojaan tortillojen kanssa niin voi morjesta mitä settiä!!! Ihan tautisen hyvää!!! Rapeeta ja maukasta!!! Parasta meksiko mössöä mitä olen syönyt!! Ja hinta ei hivo taivaita. Eurolla saa 5kpl tacoja!! Ravintoarvot varmaan pekonin vastaiset!!

Näiden mättöjen jälkeen on melko valmista kauraa on nukkumaan.. Sopivat 12h kauneus nokoset saa matkaajan taas uuteen päivään..

Hyvä joulu vaikkakin erilainen.
Ja huomenna snorkkeloimaan........

Fiiliksiä.

Veracruz oli ok, mutta tuuli kävi pohjoisesta ja merelle ei ollut asiaa. Joten kalastukset ja sukellukset jäivät väliin. Posada oli hieno kokemus, komeita kulkueita ja hyvää ruokaa! Loistavaa kalaa. Ainiin ja se paella mistä kirjoitin, heh mikä seka setti, aivan loistava tosin, en vaan tiennyt mitä kaikki oli mutta hyvää se oli..

Ja sunnuntaina painelin takaisin Meksiko Cityyn. Maanantaina oli tarkoitus lähteä Queretaroon morjestaan kaveria mutta viimehetken mailaukset osoittivat että ei onnaa, kaverilla liikaa töitä ja joulu puskee päällensä. No siinähän hienosti suunnitellut setit meni sekaisin. Pientä arpomista ja sitten päätin kattelle huomenna uudestaan. No päivä menee hepaillessa pitkin poikin metrolla, jotakin ilmeisesti kuuluisaakin kirkkohärdelliä kävin kattomassa, mutta ei oikein ollu mun juttu!

Ehtoosta lähdin bussiasemalle ihmetteleen aikatauluja Acapulcoon.. Tunnin jonotus ja liian kallis hinta saa pojan palaamaan kiltisti hostellille.. Hostellin sapuska mätöt naamaan ja lisää arpomista, minne menisi ja jne. Nukkumaan ja kello aamusta herättämään.

Aamusta starttasin aikaisin liikkeelle ja metrolle. Joku muukin oli ajatellut samoin. Täytyy myöntää että pari kappaletta metroja menee ohitte kun en vaan uskalla mennä sekaan, taikka kun ei sinne mahdu millään. Kaikki runnovat täysillä ja ovet lopulta erottavat ketä pääsee ja ketä ei. Aika touhua ruuhka aikaan. No kolmanteen otan sopivan vauhdin ja loikaten sisälle. Matka sujuu hyvin ja kertaakaan ei edes yritetä pölliä mitään.. Normaalisti on ihan ok mahtunut kyytiin, ja metroasemilla on poliiseja todella paljon jotka rajoittavat väen määrää.. Nyt vaan oli ruuhkaa..

Bussiasemalla tälläkertaa onnistaa ja bussi lähtee heti, eli juosten terminaalin toiseen päähän ja kerkesin bussiin.. Meni hieman öky matkailun piikkiin, jouluhärdellit iskee päälle ja asemalla tuhat ja miljoona pabloa ostamassa myös lippuja. Kallis lippu oli mutta olipahan ökybussi, tarjoiltiin limppariakin.. Ensimmäinen bussi historiassa minulle missä on 2 wc:tä takana. Naisille ja miehille erikseen. Kertoo ökyilystä. Veracruzin keikka menikin 2 luokan biilillä komiasti. Eikä se nyt maksanut varmaan kuin 4 egee enemmän kuin normisti. Mutta kuitenkin.

Acapulco otti pojan vastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Suora aurinkonpaiste ja 30 lämpöö. Hiki valuu välittömästi! Helmeä!! Bussiasemalta keskustaan paikallisbiilillä ja majapaikan etsintään. Majoitus löytyy perus downtownista ja eikun hepailemaan. Kiertely ja kaartelua, ja bussilla ökymestoille, eli siis turisti helvettiin. Voisi verrata Cancunin hotelli zoneen, ehkä ei ihan niin loistelias.. On valoa ja vilkettä ja loistetta. Aika persiistä. No mutta joulun olen nyt täällä, ei jaksa nyt sätkiä minnekään. Sieltä löytyy hostelli jossa muita matkaajia myös, ja huomenna vaihdan sinne koska se maksaa saman kuin huomisen jälkeen tämä nykyinen lääväkin maksaisi joten why not, ja kaippa se on hieman turvallisempikin.. Ja ompahan jouluna sitten hostellilla jotakin ohjelmaa niin pääsee vähän joulufiilareihin. Halpaahan se ei ole mutta aamupalat kuuluu mukaan. 10 euroa yöltä, tosin ehkä se nyt joulun aikaan on sitten ok. Muutenkin Meksikossa on ollut kalliit bussiliput ja majoitukset. 20 egen päiväbudjettiin saa kyllä ihan järkeillä miten hepailee.. Tänään bussi verotti jo sen 20egee joten miinukselle mennään. Cityssä kyllä pärjäsi kypällä hyvin koska hostelli tarjosi aamupalan ja illallisen..

Takaisin asiaan, kävin vielä katsomassa kun paikalliset hyppivät 45m korkeudesta kallion seiniltä mereen aina kun aallot lyövät sisään. Ja miljoona turistia katsomassa. Tähän voisi sanoa niinkuin isä todennäköisesti sanoo jos tämän lukee. PIIP ne sinne hyppelee. Silloin aikanaan kun Honkajoen siltaa rakennettiin ni kokoajan sinne jokeen hypittiin, ja silloin aikanaan se oli vielä niin korkea että... Oli miten oli, melko jannuja kun sinne pomppivat.

Paikallisbussit ovat täällä melkoisia vekottimia, kilpailu kovaa ja omistajat koittavat tuunata pelit asiakas ystävälliseen kuntoon. Tänään 2 bussia ollut sellaisia mistä 2 takimmaista penkkiä on poistettu ja tilalla on subbari kotelot ja jenkka pauhaa pellit paukkuen. Hauskoja kokemuksia..

Huomenissa luvassa siis majoituksen vaihto ja kaippa sitä voisi sitä sitten joulun kunniaksi laittaa sian grilliin eli lähteä rannalle ottaan arskaa.. Vesi oli todella lämpöistä kun kävin kokeilees.

Hyvää Joulua kaikille.

PS. Vaihto suoritettu ja nyt rantaan...

Meksikosta ekat fiilarit.

Dodiii..Mehikoon on päästy. Ja maailman pienimpään kylään,vai oliko se isoin.. Rinkkakin tuli perille, josta olin positiivisesti yllättynyt. Nimittäin jenkkilän päässä tehty lähtöselvitys automaatista ei ihan antanut varmuutta miten vaihdon kanssa on. Tietenkin Houstonista tullut lento laskuetui pienemmälle terminaalilla. No mutta hienosti sooloilin bussilla metrolle. Metro setti lähtikin heti normisti liikkeelle ja väärään suuntaan. Ja kun kyytissä on jokunen muukin kuin vain itse, niin tavaroista täytyy kirjaimellisesti pitää kiinni..

Kaverilta kuultu hostelli osoittautui hyväksi valinnaksi. 7 euroa yö sisältäen aamiaisen ja illallisen. Meksiko Cityhän on 2200m korkealla ja ajattelinkin että ottaako tuo korkeus jo muuntimeen ja kyllähän se, taikka en tiedä onko se vaan se ilmansaasteen määrä mikä laittoi puhaltamaan. Ja musta räkä kertoo myös että jokunen hiukkanen ilmassa on. Citystä ei nyt sen enempää, kun sinne tulee vielä mentyä uudestaan ni kirjoitellaan sitten pakettiin se.

Nyt olen Veracruz ssa ja meksikonlahden rannalla. Keli on maltillinen 25 ja pilvistä. Sukellusta kävin heti kyselees ja mikäli tuulet muuttuvat niin sunnuntaina pääsee pulikoimaan. Muuten paikka on vaikuttanut ja rennolta ja ilma ollut heti parempaa, verrattuana cityyn. Tähän asti onkin ukottajat pysyneet loitolla mutta hetihän täälä se napsahti. Eli siis perus, ravintolassa hinnat eri kuin listalla. Vähän kyllä sitä jo arvelinkin ku pablo selitteli hintoja vähän ympäri pyöreesti. No 10egee meni mutta lähtipä tuulen suojaan melkoinen kalabiitti kera höysteiden. Hetken jaksoin kysellä miten hinnat olivat eri mutta setti oli niin pro että annoin olla sitten. Viimereissusta muistaa että ihan basic juttu toi hinnoilla kikkailu. Pääsääntöisesti aina korjaavat virheet. Mutta sama taktiikka kuin viimeksi, ukottaja ei saa tippejä vaikka korjaakin laskun.

Mitähän muuta, ainiin kyllä kun mehikoon pääsi ja kaivoi rinkan pohjalta vanhat travellaus housut ja släpärit jalkaan niin voi veljet että taas tuntui hyvältä! Vielä kun tasta saadaan lämpötilat kohdilleen niin avot!! Tosin bussimatkalla vuorilla tuntui kyllä siltä että jollakin tulivuorella on trekattava, noh ainakin Nigaraguassa se pitäisi olla helppoa. Niin joo ja perus sooloilut tullu taas esiin. Eli siis reittivalinnat. Porukalta kuullut taas vaikka ja mitä.. Viimeisin idea on lennot huntilla (roundtrip) Baja Californiaan ja kalastaan marliinia ja sukelteleen. Noh eiköhän sekin siitä laannu parissa päivässä. Ideoita tulee ja menee..

Tänään on Posada. Iso juhla paikallisille. 6 päivää ennen joulua juhlittava juhla, täysin ei ole tiedossa mitä juhlitaan mutta juhlitaan mukana, väliäkö sillä sitten. Ajattelin mennä mussuttaan eräässä ravintolassa näkemääni paella settiä, katkarapua,mustekaa,äyriäisiä ja öyriäisia, ja mitä lie.

Niin ja turvallisuus, on kyllä tuntunut turvalliselta vaikka yksin onkin reissannut, tosin perus paikkoja nämä onkin, ja edetään sitten taas kurjemmille mestoille kun QTRR2 tulee täyteen vahvuuteen. 28 joulukuuta patteristo on ennallaan ja taas iskussa travellaan. Kalle welcome on board!

Jenkkilä pakettiin..

Noniin, se olis 10 päivää jenkkejä takana ja nyt odottelen lentoa kentällä! Ehkä olisi voinut olla vielä pidempään mutta nyt ainakin jäi tosi hyvät fiilikset joten toisaalta hyvä jatkaa matkaa. Yllätyin kyllä kovasti positiivisestä latauksesta mikä vallitsi jenkkilässä.

Hauskaa oli ja paljon mukavia ihmisiä! Halpaahan se ei ollut mutta ihan älyttömiin ei kulut nousseet. Majoitus vie isoimman osan!! Ja takuulla reissun parhaimmat majapaikat, lämpimät suihkut ja puhdasta... voi voi, niitä ei nyt sitten puoleen vuoteen olekaan..
Pienenä yllätyksenä tuli kuinka turvallista ja helppoa oli matkata. Metrot toimii tosi hyvin ja ovat helppoja käyttää!
Ruoka on hyvää (lue rasvaista) ja limpsa pikaruokaloissa on ihan rehtiä sokerijuomaa eikä mitään light versiota! Annoskoot ovat kyllä ihan järjettömiä, medium annoksella tulee täysin kuoseihin. Ja pekoni astelee isossa roolissa!

New york oli kiva nähdä mutta eipä se nyt niin ihmeellinen ole. Isoo taloo ja paljon valoja. Niitä näkee leffoissakin. Boston taas oli aivan mahtava mesta. Rauhallisempi ja halvempi toki.

Niagaran reissu onnistui kolumpialais patteriston kanssa hyvin ja hienothan ne oli. Kolumbiaanot ovat kyllä hauskaa porukkaa! Nyt vissiin tarvii sitten mennä katsomaan ne Angel Fallsit Venezuelassa, kaiketi ovat isoimmat, nyt kun nämä purot (niagara ja iguazu) on nähtynä! Ei vaan, melkoisia putouksia ovat molemmat olleet, ehkä iguazun laittasin kärkeen.

Jaapa jaa, taitaa täytyä hakee jotain aamupalaa viä ennen lähtöä, vaikka eilinen Hard Rock Cafen 10oz burgeri höystettynä lievällä pekoni slaissilla potkii vielä melkoisesti!!! Tais siinä juustoakin olla beattti poikineen....

Niin joo se yllätti miten jokapuolella puhuttiin paljon espanjaa. Monesti tilaamiset onnistuikin paremmin espanjaksi kuin englanniksi, tosin ehkäpä tähän vaikuttaa paikan valinnat olennaisesti.

Ja loput tekstistä kirjoittelenkin Meksikosta majatalolta, joten perille on päästy!

Jenkkilää...

New York.
Noh, nykissä kaikki oli helppoa ja turvallisen tuntuista. Julkiset kulkuvälineet toimivat todella hyvin ja ovat helppoja käyttää. Turvallisuudesta sen verran että lauantai yönä about 5 aikaan penn stationilla metrosta junaan vaihto sujui moitteetta, eikä olo tuntunut yhtään turvattomalta. Toki timppaa nukkuu pitkin poikin mutta hyppii ylitse niin hyvin se menee! Muutenkin tuntui turvalliselta! Esim metroissa kaikki kulkee ipodit taskun reunoilla ja takit auki, lompakot leveellä. Kamerat ja vekottimet roikkuvat siellä sun täällä. Ilmeisesti sitten ei niitä heti käännetä! Empä tiedä sitten.

Mitä tulee lauseeseen amerikassa kaikki on isompaa niin tottahan se on. Sapuska,Autot,Tiet,Kaupat ja yleinen härdelli. Varsinkin nyt kun joulu painaa päälle niin voi morjesta mitä joulu härdelliä. Tuli käytyä M&M shopissa, ja huh huh, sitä krääsän määrää ei vaan voi ihminen uskoa, on sukkaa,mukia,klipsua ja klapsua. Tavalliselta tasamaan tallaajalta menee ylitse! Muutenkin krääsän määrä on jotain käsittämätöntä. Ainiin pitääkin mainita että minullahan oli melkoiset ennakkoluulot näihin jenkkilän tyyppeihin mutta iloksi on saanut huomata että ihan asiallista bossea täälä on, taikka sitten se vaan alkuun tuntuu siltä. No mutta kumminkin ystävällisen ja auttavaisen kuvan on saanut!

Boston.
Bostonin reissuhan starttasi sillä että kiinalaisella bussiyhtiöllä nykistä lähtö. Heti kun tavaraa alettiin nakkeleen ruumaan totesin että morjens, kamat lähtee. No ei muutakuin viksuna poikana vaijeria ja abloy lukkoa kehiin ja rinkka kiinni bussin tukirakenteisiin. Jotain se kinukki siinä urputti ja huitoi mutta tylysti vaan kommenttia että se on Heinola suomesta moro ja tätähän et heti pölli, siinä on abloyta sulle tiirikoitavaksi!!!

Näin 3 päivän reissulla bostoniin on irronnut paljon. Todella viihtyisä paikka! Vanhaa infrastuktuuria (ompa hieno sana) on paljon. Huomattavasti nykiä rennompi mesta! Harvardin campus alueet tuli käytyä ja kuuluisaa kalaa syötyä! Ja kruunaus reissuun NHL peli Boston Buins vs Toronto Maple Leafs. En edes aluksi hokannut että niin tosiaan suomalaisia pelaa täälä. Toskala ja Rask maaleissa, Hagman pelasi mutta lehtinen oli hyllyllä! Kovaa peliä ja paljon myllytystä, hauskaa siis seurata! Rask pelasi todella mainion pelin ja upeita pelastuksia! Aluksi yleisö ei oikein osannut huutaa Hyvä tuukka mutta kyllä se sieltä lähti kun vähän potki! Ja kotijoukkue Boston sen pelin vei lopulta 5-2. Liputkin sai onneksi lopulta katukaupasta about sopu hintaan, aika karuja hintajo pyytelivät alkuun. Pari päivää olis viä ja sit mehikoon...

Kaikki on isompaa!

Noniin. Jenkkilään on päästy! Finnairin apinat lakkoilivat ja rinkkahan jäi suomeen! No travel light tyyppinen matkustus on jo entuudestaan tuttua joten mikäs tässä mennessä. Niin joo ja viimemetreillä ostettu kännykkä suomesta ei toiminut! Myyjältä vielä kysyin että toimiiko 1900 verkossa.. Toimii toimii... My ass!!! No puhelimia ennenkään oo tarvittu!

Mutta muuten QTRR 2 on startannut oikein hyvin. Lentokentällä mäkissä Big Mac hetulaan ja meinaan mitä settiä! Kalorit kunniaan!! Omenassa olo on vähän leffamaista. Jotenkin epätavallista, tosin todella turvalliselta on tuntunut. Luulen että Bogotan transmilleniumin jälkeen mitään julkisen liikenteen kammoa ei ole olemassa! Täälä kyllä on kaikkea, ihmisiä kaikistä ryhmistä. Yön timot hiihtävät ristiin rastiin ja hiippalakit päässä meneviä juutalais settiä on paljon. Metrossa voi kyllä huomata vaikka mitä. On pulsua,bling bling timppaa, normisettiä, inkkaria, länkkäriä,lattaria,afroja paljo ja jne.. Mutta alkufiilareilta ei paskempi mesta, kyllä täälä voisi viihtyä pitempäänkin, on ekat fiilarit. Sapuska on kurkoa!

Aamusta pitäisi lähteä kohden Niagaran putouksia. Mahtaa tulla taas seikkailu. Tältä pohjalta.

Putouksille lähdettiin 11 henkilön patteristolla. Tutkimusryhmä koostui tälläkertaa parista kappaleesta henkilöautoja ja kymmenkunta kolumbiaanoa ja meitsi. Herätys 3.45 aamuyöstä ja metrolla nykin yössä juna asemalla josta junalla kohden elizabethin asemaa, jossa jo odoteltiin. Noh matkasta voisi kertoa vaikka mitä mutta ei jaksa. Melkoista härdelliä oli, mutta hienosti perille päästiin.

Odotukset putouksiin ei ollut mitkään erikoiset (iguazun putoukset nähtyään), mutta täytyy sanoa että ei nyt paskemmat maisemat ollut! Ehtoosta oli melkoiset spotit ja valaistus kyllä kaunis. Näin talviaikaan turisteja ei ollut joten sen takia optimi aika käydä chekkaamassa mestat. Suosittelen.

Voi morjesta,äskön käytiin safkaas paikallisessa lounas mestassa. Sydämen pysähdys rasvan määrästä on lähellä. Melko hyvää kylkibiittiä lähti tuulen suojaan ja meinaan mitä jälkkäri settiä.. Kaikkien eri lajien mausta tietää että mitään varsinaista low fat tuotteita ei ole kyseessä! Leffamainen kokemus!

Nyt ollaankin jo paalumatkalla, isoa motaria pitkin käy honda civicin tie ja ehtoosta ollaan takaisin nykissä. Matka taittuukin hyvin kuunnelle suomilaista musaa, kotiteollisuus tekee läpimurtoa. Läppäristä on kerrankin hyötyä.

Tältä pohjalta jatketaan.

Uutta reissua pukkaa!!

Noniin kesä on mennyt ja talvi tulossa eli ->reissuun. Viime reissusta puuttuun jäänyt väli-amerikka kohteena tälläkertaa. Tutkimusryhmämme väheni yhdellä jäsenellä (ainakin tilapäisesti) joten yksin käy tie matkaan. Tulossa siis erilainen reissu monella tapaa, taikka toivottavasti hyvinkin samanlainen reissu mutta yksin matkaaminen todennäköisemmin hieman vaikuttaa ja turvallisuuden takia ehkä pepe lopez tyyppiset setit jäävät vähemmälle. Noh toivottavasti ei! 

Viime reissu kyllä onnistui niin hyvin että mikäli samaan pystyy niin hyvin menee! Matka suunnitelma on todella avonainen, aluksi pieni pyörähdys isossa omenassa ja sieltä meksikoon lentäen. Meksikosta pitää sitten busseilla taittaa matka kolumbiaan asti josta paluu. Hondurasissa on tarkoitus sukeltamista harjoittaa reilummin mikäli olosuhteet sen sallii. 

Tarkoitus on taas raapustella reissun aikana fiiliksia ja miten matka taittuu. Saattaapi olla että kirjoitus virheiden määrä kasvaa koska ei ole opettajaa tarkistamassa mutta ei se ole niin nöpönnuukaa!! 

No mutta nyt pitää pakkailla ja järkeillä mitä sitä mukaan oikeen taas roudaa...

Setti kuosiin! Eli siis reissu pakettiin!

Äkkiä se aika menee, nyt se on vierähtänyt 7,5kk ohitse niin että suhina kävi!
Chile,Argentiina,Bolivia,Paraquay,Peru,Ecuador,Kolumbia,Venezuela ja 15min Brasiliaa!!! Ko. maat siinä tuli nähtyä! Bolivia ja Kolumbia ovat parhaat maat, ehkä Bolivia nro1 ja Kolumbia nro2.
Kolumbiassa sitä aikaa sitten vierähti hieman muita maita enemmän....

Reissu on opettanut monella tapaa ja ollut kerrassaan silmiä avartava!
Enemmän aikaa, vähemmän tavaraa on paras vinkki matkaajalle. Mutta hyvä rinkka on A ja O. Ei kuten me varkauden jälkeen ostettiin "olkalaukut" ne on hyvät ja köykäiset... MY ASS.. Ihan persiistä kantaa, epämukava, hankala.... Siispä kaikki olkalaukut on nyt tuhoon tuomittuja.
Espanjan kieli siinä tuli opittua, taikka ei se nyt täysin moitteetonta ole, mutta sillä pärjää jo. Ja puhelutkin onnistuvat jotenkuten. Höpöttää paljon ja kyllä ne jotakin ymmärtää… Minun motto.

Ei se ole niin nöpönnuukaa….

Maat ovat aikalailla erilaisia jokainen, samankaltaisuuksia toki on mutta joka maassa on omat kulttuurinsa ja tavat! Maassa maan tavalla..
Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella ystävällisiä ja rentoa porukkaa. Puhuvat paljon ja lähestyvät nopeasti ja myös ovat todella helppoja lähestyä. Tosin paljon puheita vähän tekoja pätee läpi mantereen.

Matkustettua tuli pelkästään busseilla ja lautoilla/laivoilla, eli yhtään lentoa ei tullut otettua. Bussimatkustamisesta sen verran että matkat ovat pitkiä, yleensä 20h-> etappeja, riippuen maasta. Mutta pääsääntöisesti hyvin pitkiä. Bussimatkaaminen on hyvin rankkaa ja puuduttavaa touhua mutta siihenkin tottuu. Ja yleensähän se ilkeämielinen suolistobakteeri tunkeutuu juuri sen 24h bussimatkan aikana! Se on sitä matkaamisen riemua se!!! Jälkeenpäin yleensä todella hauskaakin. On hieno huomata miten yllättävän nopeaa bussista pystyy itsensä saattamaan ulkotiloihin ja saavuttamaan täydellisen helpotuksen tunteen. Yleensä tähän kohtaan liittyy ko. hetkellä ei niin mukavia tunteita alavatsassa. Se miten kaikkeen tottuu on myös hieno huomata, aluksi sitä saattaa hieman reissussa katsella hostelleja ja saniteettitiloja muuuutta jokusen kk jälkeen sitä ei enää kiinnitä huomiota ollenkaan. Ja normaalisti nolot tilanteet ovatkin normaalia elämää reissussa! Ja aina voi sanoa että meillä suomessa tämä juttu tehdään juuri näin ja tämä on täysin normaalia! Eivät he sitä tiedä!!

Sapuskasta pitää mainita että Argentiinan pihvit ja viinit ovat kyllä omaa luokkaansa! Ne vain toimivat! Lisaksi läpi Etelä-Amerikan kanaa osataan valmistaa hyvin. Mutta suomalaiseen ruokahaluun pääsääntöisesti ruoka on liian rasvaista. Esim. Kolumbian maidon rasvaprosentti 40 %.. Kaikki pääsääntöisesti upporasvassa friteerataan! Kaippa se tappaa hyvin bakteerit joten homma sen takia toimii täällä lämpöisessä hyvin. Pienet snäkärit ovat todella yleisiä, niitä onkin tullut popsittua liiankin monia matkanvarrelle.

Naiset.

Niistä pitänee kirjoitella pieni kooste. Pääsääntöisesti nämä lattarit omaavat oikeinkin kauniit vartalot! Tutkimusryhmämme onkin tuumannut että ilmeisesti se on vain juomavedessä se jokin... Yksi kuppi millä takamuksesta muodostuu sellainen hyppyritakamus ja toinen kuppi millä etupuolen varustukset myöskin saavat melkoisen runsauden! Yhteenveto siis, silmille on ruokaa...

Taikka riippuu tietenkin mistä kukin tykkää. Chile/Argentiina naiset olivat pitkiä ja hoikkia. Peru/Bolivia enemmän ehkä inkkari tyyppistä settiä, melko lyhyttä settiä. Paraguay, sieltä löytyy vaikka mitä, todellinen sekoitus mesta.. Ecuardor,hmmm ei ihmeitä tarjoa, tai no olihan ne nättejä.... Venezuela, no sieltä niitä missejä ei löytynyt, vaikka koitettiin etsiä. Tutkimusryhmän silmiin pisti mielenkiintoinen seikka, monilla naisilla oli viikset. Ilmeisesti ne Venezuelan missit tietavat mikä mach 3 on!! Kolumbia omaa omasta mielestäni kauniimmat naikkoset. Naiset ovat pitkiä ja vartalon muodot kohdillaan! Ehkä se Karibianmeren ranta tekee sen. Tiedä sitten.

Kaiken maailman aktiviteetit ovat Etelä-Amerikan helmi matkaajalle. On vaikka ja mitä puuhattavaa. Monenmontaa sitä tulikin tehtyä, hypättyä sillalta, laskettua pyörällä maailman vaarallisinta tietä, nähtyä maailman isoin suola-aavikko, kiivettyä sinne "helvetin" macchu picchulle, laskettua jokia kummipaatilla, lenneltyä riippuvarjolla, seikkailtua viidakossa ja muuta mukavaa! Ainut mikä jäi uupumaan oli vuorelle kiipeäminen, no potosi ja aconcagua saavat siis odottaa. Nyt vaan kuntoa pitää kohottaa että ensi reissulla aconcaguan huippu saavutetaan, tai ainakin yritetään.

Mitä tekisin toisin.
Vaikea sanoa, reissu on onnistunut hyvin ja ongelmia ei ole ollut! Taikka se pieni rinkka episodi. Ja noin 25 kertaa muuten yritettiin ryöstää.
Mutta muuten kaikenmaailman yöntimojen kanssa on pärjätty hyvin ja pohjanmaa otteluita ei ole tullut. Vaikkakin momenmontaa tilannetta reissun aikana onkin ollut. Pääsääntöisesti hymyily auttaa.

Ehkä se että aktiviteetteja mitä ilmoituksen nähdessään näkee, ei pitäisi miettiä vaan tehdä heti, lopettaa se arpominen. Aika, noh riippuu monesta seikasta, ehkä 6kk voisi olla seuraavan reissun kesto, mutta pelkällä meno lipulla, eli silloin ei ole mitään pakollista reittiä ja voi mennä sinne minne ko hetkellä kiinnostaa. Koska reissun aikana se "suunnitelma" muuttuu ja kaiken sortin "esteitä" / "viivästeitä" saattaapi tulla.

Kolumbian kahvi. Siitäkin on pakko kirjoittaa. Eli kaikki luulee että kahvi on todella hyvää Kolumbiassa. Noh. Onhan se kun sitä etsi hieman yli 2kk verran. Ja perinteisellä meiningillä eli perus keittimillä ja hieman maitoa joukkoon. Suomi tyyliin siis. Medellinista se löytyi lopulta.
Mutta siihen asti paikalliset olivat käyttäneet joko instant taikka ihmeellistä maitokahvi hässäkkää mikä yleensä oli melko hirveää!

Pientä listausta koitan rustata myöskin.

TOP5 tavarat matkan päällä (näillä pelastuu monesta tilanteesta):
1. Paskapaperi – Tulee tarpeeseen…………
2. Taskulamppu - Helpottaa näkemistä, erityisesti pimeällä
3. Hammasharja – Tätä ilman ei selviä.
4. Makuupussin sisäpussi – Maailman paras keksintö

5. Biokill käsitellyt varusteet – Ei ongelmia luteiden ja ötököiden kanssa

TOP5 paikat:
1. Taganga, Kolumbia - Sukellusta, rantsu settiä.. ensimmäinen levytysmesta
2. Mendoza, Argentiina – Pihvit ja viini, Naiset
3. Coroico, Copacabana, Potosi, Uyuni, Bolivia – Selittämätöntä touhua
4. Iguazu Falls, Argentiina - Vesiputoukset
5. Bucaramanga, Kolumbia - rentoja aikoja
Ja paras maa BOLIVIA!!!

TOP5 kokemukset:
1. Rio napo – Peru. Venereissu joka ei jätä kylmäksi, ja hengissä selvisin

2. Reggaeton ja ”humppa” sessiot Kolumbiassa

3. Alvaron synttärit Argentiinassa

4. Macchu Picchu ja Wayne Picchun huipulle kävely- Peru

5. Potosin dynamiitti tnt sessiot - Bolivia

TOP5 sekunnit:
1. Nueva rocafuerten laituriin saapuminen amazon reissulta.

2. AOW, Tagangan sukellus setti

3. Sillalta hyppy, Ecuador

4. Kolumbialaiset kotibileet ja rock city.

5. WC- helpotukset

TOP5 hätätilat:
1. WC- käyntien click eikä flush – Aina yhtä hauskaa (NOT)

2. Amazonilla nukkumassa ja veneestä kuuluu pakenevan moottorin äänet….

3. Kusella Boliviassa ja bussi lähtee… Kuse tai juokse…

4. Iquitoksen kuumevapinat

5. Ipod pöllintä.

TOP5 selkävoitot:
1. Amazon – Hengissä selvisin

2. Macchu Picchu – Sydän kesti, aortta ei revennyt.

3. Iquitoksen kuume – Kiitos iquitoksen apteekin hengissä vieläkin.

4. Rinkka episodi – Pablo prkl, nappasi poikien tavarat.

5. Kylässä lautasellinen papuja korianterilla maustettuna. (Tätä ei ihminen voi syödä, mutta minä SÖIN.)

TOP5 ruoat:.

1. Alvaron bileet (Argentiina) - Emppikset ja pihvit omaa luokkaansa

2. Omatekoiset kasvis-sapuska setit – Kalle on melko kokki (ja meitsi myös)

3. Cartagenan Argentiinalainen (Kolumbia) – Reissun parhaat sapuskat, kiitos siitä kenelle kuuluu.

4. Jälkkärit (Bolivia) - Santa Cruzin suklaakakut

5. Puerto iguazu (Argentiina) – Bussiaseman grillisetti (argentiinalais tyyliin)


TOP5 Huumori, Ei välttämättä oikeen aukea kaikille.

1. Carlositon click jälkipuheet

2. Peitto azul – Kallen peitto, jota ostohetkellä väitin täysin turhaksi. (Käytetyin tavara)

3. Un poco….. - Ei kaipaa selityksiä

4. Puro aceite – Sapuskan valmistus menetelmä…

5. Lakaisija – Inside huumoria

Jos Kalle kirjoitti yhden sanan, heh minä kaksi!!

Chile – Completo, Pitkät naiset
Argentiina – Grillaus,Viini
Brasilia - 15min, pitää käydä joskus
Paraguay – Kuuma, Hyvä olut
Bolivia – Paras, Halvin
Peru – Huijari, Viidakko
Ecuador – Varas, Röyhkeä
Kolumbia – Taganga, NAISET
Venezuela – Anteliaisuus, Bensan hinta

Vielä ensimmäiset fiilikset suomesta.

No nyt on reissu takanapäin ja hetki Suomea takana! Hienoa oli palata, vaikkakin hieman haikeissa tunnelmissa Bogotasta lähdettiin. Mutta Sauna ja Suomalainen ruoka kyllä on sen verran hyvää että nyt pitää nauttia niistä hetki! Mitä uuteen reissuun tulee niin ihan tranquilosti katsotaan tämä kesä ja sitten syksymmällä ihmetellään niitä reissuhommia. Mutta kyllä hieman jo kiinnostaisi lentoja katsoa… Ihan vaan vähän…

Ja reissun kuvien suhteen sellainen on idea että koitan saada web-albumin tehtyä, jonne kaikki kuvat tulisivat! Tällähetkellä en omista tietokonetta joten projektissa saattanee hetki kestää!

Mutta jossain vaiheessa sellainen on tarkoitus väsätä. Tällä hetkellä kuvia on 5700kpl joten pientä karsintaa pitää suorittaa myöskin!

Suomen huomiot!

Ruisleipä, vailla vertaa. Mitään samanlaista kun reissussa ei saa.

Suomalainen olut on vahvaa ja pahaa…

Suomalainen jauhomakkara, enää en siitä tykkää.

Puhelin, ilkeä vekotin joka pärisee ja kuulemma siihen pitää vastata.

Ja Kiitokset! Kavereille yhteydenpidoista ja kotipoppoolle tuesta! Ja tietysti Kallelle, hauska oli matkata ja hyvin me vedettiin!!!

Reissu pakettiin - Kalle

Intro:
Eli seuraavaksi pistetaan koko reissun tunnelmat pakettiin, nain kun matkaa on jaljella viela se lento Suomeen, mutta perjantaina tamakin lysti on ohi. Seuraavassa saattaa tulla esiin sanoja, lauseita, jotka eivat ihan aukea, joten kysykaa kun tavataan... Niin ja osa teksteista liittyy jo kirjoitettuihin patkiin. Ja tama on vain minun mielipiteeni reissusta...

Millainen matka on ollut:
Hieman ennen matkalle lahtoa tuli tehtya alustavia suunnitelmia, reitista ja paikoista, mita haluaisi nahda. Mielestani se oli ihan hyva tapa, mutta ei todellakaan valttamaton, mielenkiintoisia paikkoja riittaa ja niita tulee eteen, valitsi minka reitin hyvansa. Eli suuria ei kannata suunnitella ja ne vahatkin suunnitelmat on hyva kyseenalaistaa. Matkaa taitettiin suunnitelmista huolimatta, mutta yksi etukateissuunnitelma piti paikkansa, lennetty ei metriakaan (jos ei oteta riippuliitoa tai benjihyppya huomioon), vaan matka taitettiin paaosin busseilla. Naista bussimatkoista olisikin hieman enemman kerrottavaa, mutta noin lyhykaisyydessaan, helppoa ja halpaa naissa maissa ja mukavuus astuu aivan toisiin sfaareihin esim. Argentiinan ja Chilen busseissa. Olihan niita heikkolaatuisiakin vaihtoehtoja, mutta noin kokemuksena aivan lyomattomia. Bussimatkoilla usein tuli huomattua ollaanko sita kipeita vai ei. Hyvin on selvitty, eipa juuri ole taudit purasseet, yhden kaden sormin on laskettavissa paivat jotka ovat menneet pilalle sairastaessa.
Osittain kulttuuriin liittyvia juttuja on ollut erittain hieno seurata matkan aikana. Ihmiset puhuvat paljon, ovat uteliaita ja lahestyvat toisiaan helposti. Kadulla ohikulkijat katsovat silmiin, eivatka maahan, hienoja asioita. Kaantopuolikin loytyy, puheliaisuus poistaa sanoilta niiden arvon, kysymyksia voikin sadella, mutta kun alkaa vastaamaan, niin kysyja kiinnittaa huomionsa jo aivan muualle. Jos mina kysyn tieta, neuvotaan auliisti, mutta neuvoihin ei ole aina uskomista, kysya pitaa muutaman kerran eri henkiloilta, josko joku tietaisi, eika vastaisi vaan vastaamisen ilosta. No sitten pari asioimiseen liittyvaa juttua, eli vahvin ja kova-aanisin voittaa, kaupan tiskilla kuka koviten huutaa saa ensiksi palvelua. Etuilu on enemman saanto kuin poikkeus. Jos jostain asiasta on sovittu, taytyy muistuttaa kyseisesta asiasta muutamia kymmenia kertoja ja valmistautua siihen, etta 80 prosentin varmuudella henkilo ei muista kuitenkaan juttua. Niin ja hommat ei yleensa toimi tai sitten ne toimii mañana, suoria vastauksia ei tule, eli ilmeisesti ei saa vastata, etta ei onnistu, vaan taytyy vastata etta mañana.
Siisteys naissa maissa ei ole ollut aivan Suomen tasoa, mutta joitakin paikkoja on ollut ihan siistejakin, tosin naissa siisteissa paikoissa tuntuu torakat parhaiten viihtyvan, tai sitten siella ne on helpompi huomata. No joo, parista majatalosta on torakoiden sijaan loytynyt myrkyllisia skorpioneja, niin ja Napon reissun majapaikat ovatkin sitten oma lukunsa, rottia paalla ja alla jne. Siisteys kunniaan, taala ainakin yritetaan, jos puhdistusaineista on kyse, lattiat pestaan tassakin hostellissa tarpatilla. Haju on melkoinen, mutta onneksi kyseessa on iltaan mennessa haihtuva loyhka, ei sitten paata jomota liikaa.
Matkan aikana on saanut tutustua moniin erilaisiin ihmisiin, mielenkiintoisia tapauksia on tullut vastaan niin toisissa matkaajissa, kuin paikallisissa. Jotenkin tuo katse ja mielenkiinto on enimmakseen keskittynyt tuohon vastakkaiseen sukupuoleen, eika syytta suotta, onhan sita silmanruokaa...
Mielenkiintoinen kokemus on ollut lisaksi se, etta taman matkan aikana on pystynyt kokeilemaan kahta erilaista matkustustyylia. Ensin aloitettiin rinkalla ja huolellisesti valikoiduilla ja laadukkailla varusteilla. No Ecuadorissa lahti sitten kaikki ja siita eteenpain on ostettu tavaroita silloin kun on ollut pakko tai vahan sen jalkeen. Nyt on siis matkattu olkalaukun kanssa ja hyvin on sekin mennyt. Seuraavaksi voisi kokeilla matkustusta keppi olkapaalla ja kepinpaassa peittoon kaarittyna kaikki omaisuus.

Ennakkoluulot ja miten kavi:
Varsinaisesti ennakkoluuloja matkan suhteen tai Etela-Amerikkalaisten suhteen ei ollut. Tietynlaisia mielikuvia, kuulluista asioista ja nahdyista kuvista on mieliin syopynyt. Niin ja on se vaan hieno huomata, etta se Machu Picchu on oikeasti ihan samanlainen, kuin niissa kuvissa, paasee kuvaan "sisalle". Ihmisten suhteen ei myoskaan suurempia ennakkoluuloja ollut, kun lahtee matkaan ajatellen, etta keneenkaan ei voi luottaa, niin hyvin menee. No joo, matkan aikana kylla oli onni tutustua moniin erittain mukaviin ihmisiin ja kaiketi aika luotettaviinkin. Mielessa kavi ennen reissua moneen otteeseen, etta miten vaikea on matkailla ilman kielitaitoa, albiinona, taysin tuntemattomissa paikoissa ja tuntemattomassa kulttuurissa. Mutta hyvin tamakin meni, kysyva ei eksy ja hymylla saa hymya osakseen. Ennen matkaa tuli myos mieleen, etta missa vaiheessa matkaa iskee kyllastyminen, ei iskenyt missaan vaiheessa. Yllattynyt taytyy olla, miten hyvin energia riitti ja jaksoi ajatella positiivisesti, vaikka valilla jotain takaiskujakin koettiin, joku varasti omaisuuden tms... Mutta muistoja ei niin vain vieda, ha ha haa.

Mita opittu:
Suurin asia mita on opittu matkan aikana on varmasti espanjan kieli, niin se vaan tyhymanki paahan tarttuu, kun on pakko, kun muilla ei parjaa ja jos puhua haluaa. Toinen merkittava opittu tapa on tinkaaminen, nyt tulee tingattua jokaista ostosta, ihan vaan keskustelun aikaansaamiseksi. Henkisella puolella on opittu varmasti hyvinkin paljon ja ns. kasvettu sisaisesti, omia rajoja on kokeiltu oikein huolella. Periksiantamattomuus kunniaan, eli matkan aikana on sattunut tilanteita, jossa tuosta hieman kyseenalaisesta luonteenpiirteesta on kuitenkin ollut enemman kuin hyotya. Lisaksi rauhallisuus erilaisissa tilanteissa on ollut usein se paras valinta, niin kai sita nyt sitte hieman tranqilompia ollaan, kuten Pablo sen mainitsisi. Toivottavasti matkalla olen oppinut olemaan entista iloisempi ja hymyilemaan enemman, seka puhumaan ihmisille enemman, sen nakee varmasti vasta Suomessa joskus tulevaisuudessa. Arvostus Suomea, kotia, perhetta, ystavia ja terveytta kohtaan on varmaan kasvanut entisestaan, pitaa olla kaukana, etta voi nahda lahelle. Oli se reissubudjetti mika tahansa talle matkalle, on matkan antamat kokemukset olleet monin verroin arvokkaampia kuin mikaan raha.
Kyseessa on ollut siis opintomatka vailla vertaa.

Budjettimatkailu:
Eli mita on matkata persaukisena ja kuinka se onnistuu. No joo, valintojen maailma, jotain jaa pois, mutta jotain tulee enemman, kun matkustaa halvalla. Valinnat reissun paalla ovat usein kohtalaisen helppoja, halvin otetaan ja sita yritetaan viela tingata. Moni matkalainen kayttaa reissullaan huomattavasti suuremman summan kuin me ja lentaa pidempia etappeja, se nakyy myos tienpaalla, eli monesti olemme olleet ainoat albiinot busseissa, tai edes bussiasemilla, rahtilaivasta puhumattakaan. No paikallisiin tutustuu taten huomattavasti paremmin ja saa samoin osakseen jonkinlaista kunnioitusta. Yksi merkittava seikka on myos se, etta kaupungeissa olemme kayttaneet paaosin julkisia kulkuneuvoja, ei aina niin helppoa ja vaatii jokaisessa kylassa opettelua, mutta hinta ei paata huimaa ja jalleen ollaan ainoita albiinoja. Ruokapuolessa saastaa sievoisia summia tekemalla ruokansa itse. Jotkin paikat ovat kuitenkin niin halpoja, etta ruoan tekeminen tulee kalliimmaksi, kuin ravintolassa kaynti. No ravintolassakin pitaa tietysti katsoa, mita syoo, eli koko menu, se lahtee yleensa parilla eurolla, myos torit ovat erittain halpoja paikkoja syoda. Edella mainituilla toreilla paasee lisaksi nauttimaan takuulla originaaleista mauista ja jalleen ollaan ainoita albiinoja. Majapaikan valinnasta ollaankin aiemmin jo mainittu, halvalla siis mennaa, ja tassakin on taas hyvat ja huonot puolet. Halvat mestat eivat ole hienoja, eika niin luotettavia, mutta jalleen niista loytyy hieman erilaista vakea. Kallein Hotelli/hostelli maksoi 12 euroa ja tama loytyi paasiaishinnoilla (+50%) Kolumbiasta, halvin taasen maksoi sen 2 euroa ja naita oli Boliviassa useampikin, alle kahden euronkin paastiin, mutta kaiketi ihan viisaan paatoksen johdosta hylkasimme taman vaihtoehdon ja upotimme 50 senttia lisaa rahaa toiseen majapaikkaan.
Paljonko se budjetti sitten oli ja pitiko, eli paljoko meni rahaa... Joo lentolippuja kun ei oteta mukaan, niin paivabudjetti ylittyi varmaankin yhdella eurolla per paiva. Eli 21 euroa paivassa seitseman ja puoli kuukautta Etela-Amerikassa, sisaltaen kaiken, siis aivan kaiken, kurssit, retket, matkat, ruoat, asumiset, tuliaiset, postikortit jne. jne.
Valintojen maailma, en kuitenkaan suosittele, kuin hulluille.

Kelit:
Mitahan tahan sanois, satoi ja paistoi, mutta enimmakseen paistoi. Itseasiassa vesisade ei suoranaisesti haitannut paivaakaan reissun aikana, aavistuksen enemman aurinko olisi voinut paistaa Barilochessa. Keleiltaan huippupaikkoja ovat Mendoza, Atacaman aavikko, Taganga ja Cartagena, paistaa, eika tule kylma. Aivan oma lukunsa on Paraguayn Asuncion, jossa keskustan mittarin mukaan oli 47 lampimimmillaan. Hieman tuli reittia suunniteltuakin saiden mukaan, lahinna sita, etta lahteeko Meksikosta vai Chilesta liikkeelle. Chile valittiin lahtopaikaksi, eika ollut huono valinta, kesan mukana matkattiin. Lyhyemmille reissuille tarviikin katsoa saa-asioita hieman tarkemmin, jotkut paikat ovat sateella hienompia, kuin paisteella jne. Tyytyvainen pitaa kuitenkin olla, eika syytta suotta.

Mita tekis toisin:
Lyhyt vastaus, ei mitaan. Eikohan se talla ollut hyva, varmasti joitakin pikkukohtia olisi voinut hioa, jotain jattaa tekematta, mutta silloin reissu olisi erilainen. Jos talla menetelmalla reissu tuntuu enemman kuin onnistuneelta ja hyvalta, niin kannattaisiko sita silloin muuttaa EI. Joskus olisi ehka halvimman vaihtoehdon sijaan voinut laittaa euron lisaa mukavuuden saavuttamiseksi, mutta tulipahan taas kokeiltua jotain ei niin miellyttavaa. Osaa sitten Suomessa arvostaa asioita, kun homma toimii ja ihmisiin voi luottaa...

Ja seuraavaksi listaan hieman hyvia ja huonoja (lue hienoja kokemuksia/muistoja) juttuja matkan varrelta:

TOP5 tavarat matkan paalla (nailla pelastuu monesta tilanteesta):
1. Paskapaperi - Ei sanoja kaipaa, normaalisti nyyttikestikamaa vessoissa (tunnusta varia...)
2. Peitto - Kateva nukkumisessa, makoilussa, huilaamisessa, lepaamisessa, kuolapaikkareilla jne.
3. Taskulamppu - Helpottaa nakemista, erityisesti pimealla
4. Monitoimityokalu - Kynsisakset, purkinavaaja, puukko, pihdit jne.
5. Kalenteri/muistio - Helpottaa mm. bussilippujen hintavertailussa

TOP5 paikat:
1. Taganga, Kolumbia - Sukellusta, rentoa meininkia, aurinkoa, merta...
2. Samaipata, Bolivia - Piilopaikka vihreiden vuorten ymparoimana raikkaassa ilmassa
3. Mendoza, Argentiina - Paljon muistoja
4. Potosi, Bolivia - Jotain ihan muuta, jarjettoman korkealla
5. Bariloche, Argentiina - Hienoja maisemia ja rakennuksia
Ja paras maa BOLIVIA!!!

TOP5 kokemukset:
1. San Carlos (Argentiina) - Ylitsevuotava ystavallisyys
2. Rio Napo (Peru) - Tainnut jossain yhteydessa tulla jo esille, ei jata kylmaksi
3. Potosin hopeakaivos (Bolivia) - Jalleen jotain aivan muuta, hatunnosto ja osanotto
4. Pampatour (Bolivia) - Viidakkotouhuja mielenkiintoisessa seurassa
5. Matka Machu picchulle (Peru) - Monta etappia, hienoja maisemia, aika kuluu mukavasti

TOP5 sekunnit:
1. Rio Napolle lahto (Peru) - Tasta se alkaa, takuuvarmasti syopyy mieliin
2. Anakonda (Venezuela) - Lihaskimppu liikkuu ja mina sen selassa
3. Uintiliikkeet Karibialla (Kolumbia) - Ensimmaiset weissmullerit Tagangan aalloilla
4. Kondori (Bolivia) - Liitoa muutaman metrin paassa
5. Koukkukauppa (Ecuador) - Aina kannattaa kysya

TOP5 hatatilat:
1. Pucallpa vali (Peru) - Pakki "vaha" kipea ja vessa kuulemma vain nestemaisille...
2. Carlosito click (Kolumbia) - Kylareissulla pakki sekaisin ja vetolaite sanoo kaynnin jalkeen click eika flush...
3. Pyorareissu (Bolivia) - Takarengas irti, vauhtia 45 ja alla maailman vaarallisin tie
4. Lancha huuhtelu (Peru) - Taas vetolaitetouhuja, nyt ei huuhtelu pelaa, neljan paivan reissu edessa...
5. Lima (Peru) - Kolme ensimmaista ohikulkijaa sanoo, menkaa taksilla, teidat tapetaan taalla muuten

TOP5 selkavoitot:
1. Koko matka - Hengissa selvittiin, ainakin tahan saakka
2. Bañoksen poliisiasema (Ecuador)- Uutta sanastoa ja paljon, mutta voitto tuli
3. Reitti Machu picchulle (Peru) - Monta mutkaa matkassa, mutta paivassa perille
4. WC helpotukset - Ei selittelyja kaipaa
5. Lentoliput (Kolumbia vs. Suomi) - Taistelua Bogotan AirFrancen kanssa, mutta Suomi auttaa viimeisella minuutilla

TOP5 ruoat:
1. Alvaron bileet (Argentiina) - Todelliset grillijuhlat pikkupojan synttareilla
2. San Carlos (Argentiina) - Ensimmainen kosketus Argentiinalaiseen grillaamiseen ja empanadoihin
3. Cartagenan Argentiinalainen (Kolumbia) - Ja sama laatu jatkuu, kiitos sille, kenen ansiosta...
4. Jalkkarit (Bolivia) - Santa Cruzin jalkiruokabaarit, voi veljet mita kakkuja
5. Puerto iguazu (Argentiina) - Ja linja-autoasemalla nautittu Argentiinalainen grilliannos
Ruoassa Argentiina vie voiton muista maista sata nolla
Kana normaalisti on ollut maukas ja hyva valinta jokaisessa maassa (pl. selvakana)

TOP5 mysteerit:
1. Miten kaantaa palaute Pepelle - Suomeksi kirjoitettu palaute piti kaantaa epsanjaksi ja samalla valehdella silmat paasta, jotta Pepe ei laita verkonpainoksi
2. Miksi korianteria joka soppaan - Kaiketi joku laki ruoan pilaamisesta
3. Oliko nettidiagnoosi oikea - Oliko pojilla jotain niille kuulumatonta elimistoissaan
4. Tinkaukset, olisko pudonnu viela - Lukuisia kertoja jai harmittamaan
5. Lepakot ja laarittaminen kuuluisalla Rio Napolla - Kuinka on mahdollista etta lepakoita on niin paljon, etta kusemisestakaan ei tule mitaan

TOP5 Julkiset:
1. La Pazin (samalla monien muidenkin kaupunkien) julkiset - Hiace taynna porukkaa ja rahastaja huutaa kurkku suorana minne mennaan ja kauppaa laadukasta kuljetusta, ei yli 150 senttisille!
2. Ensimmainen bussi Boliviassa - Laatu tipahti asteen pari edellisista maista, mutta hauskuus lisaantyi
3. Ensimmainen bussi Paraguayssa - Neljan tunnin matka tuplaantui, mutta saatiimpahan kaikki halukkaat matkalta kyytiin ja onnellisesti koteihinsa
4. Andesmar (Argentiina) - Laatukyytia, istuimet kuin sangyt ja ruokaa tarjoillaan saannollisin valiajoin
5. Lancha eli rahtilaiva - Mielenkiintoinen ja rauhallinen liikkumistapa
Erikoismainninnan ansaitsee viela Medellinin metro, jossa matkan aikana voi ihailla kaupunkia hieman ylempaa.

LAST5 majapaikat:
1. Puno (Peru) - Omistajat varkaita
2. Iquitos (Peru) - Samoin, talla kertaa summa hiukka pienempi
3. Cusco (Peru) - Ei se alle kahden euron mesta ollut niin laadukas
4. Tena (Ecuador) - Puiston penkki on kova
5. Rurrenabaguen bussi (Bolivia) - Jokunen kuoppa matkalla ja paikka bussin peralla, pari kertaa paa katossa ihan huolella, eika niita paikkoja naissakaan ole suunniteltu yli 150 senttisille

LAST5 ruoat:
1. Lancha kanakeitto - Sulkia ja kyseenalaisia sattumia
2. Lancha kanakastike - Sisaelinsoppaa kaularangalla hoystettyna, mutta vain vahan sulkia
3. Selvakana - Viidakossa kasvatettu kana, joka juoksee siivet leveella kanaverkon lapi, jokunen janne ja liha maitohapoilla, ei kovin murakkaa
4. Korianterisoppa - Ampuu muuntimeen aika vauhdilla
5. Keitetty banaani - Ei hyvaa

Yksi sana jokaisesta maasta:
Chile - Completo
Argentiina - Grillaus
Brasilia - 15min.
Paraguay - Kuuma
Bolivia - Paras
Peru - Huijari
Ecuador - Varas
Kolumbia - Taganga
Venezuela - Anteliaisuus

Ja sitten olisi syyta lausua kiitoksia. Matkan aikana olen tavannut mielettoman maaran uusia hienoja tuttavuuksia, tama kiitos tuskin ymmarretaan, mutta siita huolimatta sita ei voi jattaa sanomatta, GRACIAS. Kiitos kuuluu myos Suomeen kotiin, sukulaisille ja ystaville, joiden kanssa on kommunikoitu tavalla tai toisella, hienoa on palata Suomeen kun tietaa, etta joku on ainakin ajatellut meikalaistakin. Niin ja suuri kiitos kuuluu myos Cartagenaan, laadukkaasta seurasta, pihveista, lakritsista jne. No suurin kiitos kuitenkin kuuluu matkakumppanille, joka on ihailtavasti kestanyt itsepaisyyttani.

Ja seuraavaksi sitten olisi aika suunnitella uutta reissua, jokunen paikka taallakin jai valiin, niin ja se Vali-Amerikka kokonaan... Eihan sita koskaan tieda, ehka jo ensi lauantaina... Perjantaina onkin jo valmis lottoamaan Suomessa...

Kolumbia pakettiin

Jep jep. Aikaa kului Kolumbiassa "hieman" odotettua kauemmin, eli noin kaksi ja puoli kuukautta, mutta ihan mukavastihan se aika taalakin kului. Ja onneksi ei ole mitaan reissusuunnitelmaa mita ei voi muuttaa, joten jos yksi reitti ei onnistu, seuraava todennakoisesti jo onnistuukin.

Miten Kolumbia sitten eroaa muista tahanastisista maista, taala on Karibianmerta! No joo, ei ehka niin hehkeaa milta kuulostaa. Mutta matkalaisemme juuttuivat kuitenkin jo ensimmaisiin rantahiekanmuruihin pariksi viikoksi, joten kai siina jotain on. Kolumbiassa tulikin vietettya noin kuukausi Tagangan kylassa, suurelta osin sukelluskurssien johdosta, mutta jotain muutakin siina paikassa kai on. Vaikea sanoa, kun uimaranta ei mikaan paratiisi ole, mutta siita huolimatta aika menee siivilla. Sukelluskurssit ovatkin Kolumbiassa aika kilpailukykyisissa hinnoissa, kaiketi maailman halvimpia, kuka tietaa. Jos Tagangan kokoiseen kylaan (n. 4000 asukasta) pusketaan kymmenen sukellusfirmaa, niin hintakilpailu on ja kovaa.

Poliisit ovat Kolumbiassa lahestyneet meita useaan otteeseen. Cartagenassa kaupungilla olemme joutuneet esittelemaan hienoja passikuviamme, samoin pitkien bussimatkojen yhteydessa monesti poliisit pysayttavat bussin ja tarkastavat matkatavarat ja matkustajat. Joskus joku pulverinena jaa kiinni tai joku hieromalaitteita salakuljettava hyypio... Poliisit ovat kuitenkin enemman kuin korruptoituneita, suurelta osin pysaytykset tehdaankin kai siina toivossa, etta saavat kiristettya hieman suolarahoja. Niin se vain toimii, kun palkka on huono, jostain se raha pitaa repia... Niin ja olihan ne matkalaiset muutaman paivan pukumiesten etsinnassakin tultuaan Venezuelasta, oltiin siis ikaankuin "etsintakuulutettuja". Heratti hieman hammennysta hostellissamme, otimme asian kuitenkin kohtalaisen rennosti, toisin kuin toiset matkalaiset...

Huumeet ovat taala olleet ehka nakyvimmin esilla, kuin muissa Etela-Amerikan maissa. Kaupitellaan aivan nakyvasti, myos keskella paivanvaloa. Moni matkalainen haksahtaakin tahan ja siina vaiheessa mata poliisi sattuu nappaamaan ostajan verekseltaan kiinni ja kas kummaa pienella voitelurahalla siita selvitaan. Eli huumekauppiaat ja poliisit toimivat yhdessa, joskus poliisille riittaa puolet huumeista, tamakin on todistettu. No joo hyvin on parjatty kun ei olla sekoiltu. Mutta tarkea se pulveri taala kaiketi on ja matkalaisiakin tulee tanne vain ja ainoastaan sen takia, jokainen tyylillaan.

Ruokakulttuuri Kolumbiassa ei paljoa eroa muihin maihin. Kaikki paistetaan upporasvassa ja ihan reilussa sellaisessa. Oma pikkusnaksinsa on arepat, eli maissileivat, joita on ollut vain Kolumbiassa ja Venezuelassa. Lisaksi nain Suomalaiseen makuun, Kolumbialaiset syovat ilahduttavan paljon perunoita, jopa lahelle 10 prosenttia siita mita Suomalaiset normaalisti. Muissa maissahan ei perunaa nakynyt kuin ranskalaisissa tai perunalastuissa, taala saa keitettyjakin pernoja. Taalakin ruoka kuitenkin pilataan tuoreella korianterilla (verde hell)!

Rahaa taallakin maassa kuluu, mutta ei kuitenkaan niin paljon, kuin muut matkalaiset aiemmin vaittivat. Mikali tekee itse ruokansa niin kaksikymmenta euroa paivassa riittaa hyvin myos muuhun kuin syomiseen, asumiseen ja liikkumiseen. Halvoissa ravintoloissa menu irtoaa noin 8000 pesolla, sisaltaen siis sopan, juoman ja paaruoan. Asuminen kustantaa keskimaarin 18000 per nupi ja mikali pitemman sopimuksen saa aikaiseksi ja jaksaa hinnasta vaantaa ja nayttaa riittavan toivottomalta, voi upouudesta hostellista irrota kahden hengen huone aamupalalla 16000 per nupi, nain kavi Tagangalla. Kaupunkiliikenne on normaalisti huokeaa, metroliput, paikallisbussit jne. kustantavat 1000-2000 per matka. Pitkat bussimatkat maksavat hieman enemman, mutta riippuu minne ja mista matkustaa ja eri yhtioiden hinnoissa on tietenkin eroja, samoin hintoja voi saada pudotettua periksiantamattomalla tinkaamisella. Taksejakin olemme taalla ottaneet, kun oiseen aikaan paikallisbussit eivat liiku, mutta pojat liikkuvat. No vartin mittarimato irtoaa parilla eurolla, joten ei siinakaan pahoin ryosteta ja tassakin tapauksessa hinnat kun sopii etukateen ja hiukka tinkii, niin hyva tulee.

Kaiken kaikkiaan Kolumbia vaikuttaa hyvalta maalta matkailla, helppoa ja turvallista, yobussit hyvia ja etaisyydet paikoista toiseen ovat juuri sen yobussin mittaisia. Kaikki matkalaiset eivat yobusseja ota turvallisuussyista, mutta meilla ei ole ollut mitaan ongelmia noiden kanssa. Luonnonoloiltaan Kolumbia tarjoaa, viidakkoa, rantaa ja vihreita vuoria, muut maat Etela-Amerikassa matkalaisten mielesta tarjoavat enemman erilaista nahtavaa talla osa-alueella. Kaupungit ovat usein epsanjalaisten suunnittelemia, eli paapiirteittain ihan samanlaisia. Rentoa elamantyylia voi oppia rannikon pikkukylissa, samoin kuin paasta maistelemaan vaikka hummeriateriaa viidella eurolla, tai halvemmalla... Ihmiset ovat Kolumbiassa olleet hyvin ystavallisia, eika huumekauppiaiden tai muiden horhojenkaan kanssa ole tullut mitaan ongelmia.

Voi veljet, torstaina pitaa lentaa Suomeen!
Alkaa kuitenkaan viela lopettako blogin lukemista, ensi viikolla tulee viela koosteet koko reissun tunnelmista...

Viimeiset viilikset viidakosta

Joo, Venezuela tarjosi viela hyvat saumat tutustua paikalliseen villielainfaunaan ja tottakai reissu piti ottaa. Nyt lahdettiin neljan paivan "selva" reissulle ja kohteena los Llanos, kosteikkoalue. Noin perusteiltaan reissu noudattelee samaa kaavaa, kuin Boliviassa tehty pampareissu. Sana selva reissun yhteydessa, karsi retkikuntamme osanottajista samantien toisen pois, kiitos señor Pepe Lopezin unohtumattomien seikkailujen. No mina starttaan matkaan perjantaiaamuna kasilta ja mukaan lahtee myos edustajat Venajalta ja Ruotsista, kaksi kummastakin, mutta kyllahan se yksi Suomalainen vastaa useampaa Venalaista, niin ja ruottalaisia ei varmaan voi ottaa edes puheeksi tassa yhteydessa, se tuli huomattua reissun aikanakin.

Pieni valihuomautus ennen varsinaista kertomusta, eli reissuun lahdetaan noin 12 tunnin varotusajalla. Toimiston tati (samalla hostellin tati) huolestuu, miten Suomipoika parjaa matkalla ja kyselee vaatetusta, sanon etta housuja ja t-paitaa lukuunottamatta muut on varastettu. Suosittelee kuitenkin pitkahiaista paitaa, sanon etta en omista enaa, lupasi aamulla lainaksi ja sanoi etta yolla tulee kylma. Niin joo kylma, kysyin, etta jos parjaan viidessatoista asteessa t-paidalla, tuleeko mun llanoksella vilu?.. Ei kuulemma tule.

Ensimmainen paiva kuluu lahinna autonpenkkia kuluttaessa, Meridasta on ihan hyva huikonen los Llanokselle, mutta kun aamulla lahtee niin usein on ehtoolla perilla, niin kavi tallakin kertaa. Matkan aikana ylitettiin Andien huippuja ties kuinka monennen kerran talla matkalla, nyt Andit ovat saaneet yha enemman kasvillisuutta verhokseen ja rinteita komistaa erilaiset metsat. Pitkine naavoineen puut saavat aikaan hieman hobittimaisen tunnelman. Valilla pysahdytaan nauttimaan lounasta ja lounaan jalkeen alkaa alamaki kohti los Llanosta, keli lampenee joka metrilla ja kun ollaan tasaisella, lampotila on siina kolmessakymmenessa, ei tule pitkahiaista ikava... Viimeisilla kilometreilla saadaan jo esimakua tulevasta, autonikkunasta nakyy kymmenia kaimaaneja/alligaattoreita, kabybaroja ja mieleton maara erilaisia haikaroita. Perille paastaan illan hamartyessa ja paivallinen napaan ja sitten riippumattoon yoksi, eika vielakaan tule kylma!

Toinen paiva alkaa meikalaisen osalta kohtalaisen aikaisin, yritan rapsia kuvia auringonnoususta ja aikaisista elukoista, jotain tuleekin filmille, mutta ei kummempaa. Ensimmainen aktiviteetti on veneretki laheisella joella. Joella vastaan tulee taas tuttuja vaaleanpunaisia delfiineja, satoja lintuja, iguaanoja jne. Kohokohtia ovat Matamata kilpikonna, joka Pablon paikallistuntemuksella saadaan ihan laheiseen tarkasteluun. Sitten vilaus jattilaissaukosta, joka kurkkii vesikasvien seasta, mutta ei tule tekemaan lahempaa tuttavuutta, valitettavasti. Niin ja nakyyhan siella myos yksi rausku aivan vedenpintaa hipomassa ja mina epailen sita viimeiseen asti kilppariksi, mutta kun matkaa on metri ja kala aivan pinnassa, ei voi muuta kuin uskoa, OHO. Reissulla saadaan myos maistaa etelan hetelmia, kun Pablo2 kiipeaa puuhun ja pudottelee sitruunan nakoisia hetukoita, jotka eivat maistu tippaakaan sitruunalta. Seuraavaksi onkin luvassa lounas ja sen paalle siesta, matkalla nahdaan kun kaimaani pistelee poskeen Tarzan-leffoista tuttuun tyyliin, talla kertaa rauskua.
Iltapaiva onkin sitten yksi retken ikimuistoisimmista kokemuksista, kaarme vie ja muut vikisee... Luvassa on anakondajahtia Venezuelalaiseen tapaan, apuna meilla ovat Pablot1, -2 ja -3. Niin ja sitte ne naapurimaiden kaiffarit, joiden kenttakelpoisuus laskee olennaisesti kun siirrytaan tielta sivuun. No joo, eli paikka ja menetelma on hiukka erilainen kuin Boliviassa, nyt kavellaan vesikasvien seassa ja tokitaan kepilla veteen, jos satuttais osumaan johonkin pehmeaan... Vettahan ei nae, vaan kasvit peittavat kaiken ja kyseessa on ikaankuin vihrea uimapatja, jonka alla voi lymyta vaikka mita. Valilla pomppaakin vieresta joku iguaana ja Pablo1 nasauttaa keppinsa myos kaimaanin selkaan, mutta sulkijalihas pitaa, vaikka morko pitaa mielettoman protestin lahtiessaan valjemmille vesille. No, kohtapuoliin tapahtuu, Pablo1 napauttaa keppinsa madon niskaan ja nyppaa narun esiin, pikkuinen parimetrinen anakonda se siina, nyt voidaan ottaa kuvia ihan kadesta pitaen, mutta varovasti kuitenkin, ei saa satuttaa itseaan, eika matoa. Tassako se sitten oli, no ei sentaan, Venalaisten ja ruottalaisten viela rapsiessa kuvia Pablo3 on napauttanut keppinsa hiukka isomman elukan niskaan ja apua kaivataan. Juosten paikalle, nelja heppua seisoo vedessa, nakematta veteen, sinne pitaisi sitten menna jonon jatkoksi, kyseessa on kuulemma jo ihan kasiaisluokan mato... Siihen sitten seisomaan madon paalle, ei ole ongelmia, onkohan se kivi vai mika... Sitten Pablo1 etsii rannan puolelta madon paata, esiin tuleekin hantapuoli, OHO paa huitoo siis vapaana noiden vesikasvien alla, joo meikalainen jonon viimeisena, siis ensimmaisena paapuolesta lukien. No kyseessahan ei ole myrkkykaarme vaan kuristajakaarme. Samalla kun Pablo1 tarraa kasiaisen hannasta kiinni alkaa muu kroppa toimia, hiukka vastustelee, sen verran, etta me nelja muuta heppua sen madon sellassa liikumme siihen suuntaan johon mato haluaa. Hetken aikaa vuoristorataa, Pablot 2 ja 3 tarraavat samaan hantapaahan, samoin kuskimme Jorge, mina viimeisena viela kaarmeen selassa, olisiko aika jo hypata kuivalle maalle, joo pikkuhiljaa. Nelja aijaa kiskoo ja kaarme saadaan nakyviin, jarjeton liero, about viisi metria taytta lihasta. Kuvia rapsitaan ja ihaillaan maailman suurinta kaarmetta, tama paiva ei unohdu! Nyt voikin siirtya unten maille ihan hyvilla mielin...

Kolmas paiva alkaa samalla kaavalla, aamulla varhain kuvia rapsimaan. Aamupalan jalkeen siirrytaan piraijakalastuksen salaperaiseen maailmaan. Periaate on jo tuttu Bolivian ja Perun selvoilta, joten suuria ponnisteluja ei tarvita kalastuksen onnistumiseen, kalat vain puuttuvat. Taalla piraijasaalis jaa lukumaaraltaan heikoksi, mutta Pablo3 onneksi taitaa niksit ja saa napattua pari kunnon kormyniskaa ehtoon grillailuja varten. Pitkin paivaa nakyy kabybaroja ja kaimaaneja, valilla siima lentaa kaimaanin selan yli ja sitten se suutahtaa, vesi lentaa ja kauhea meteli.
Iltapaivan reissut aloitetaan hiukka myohemmin, jotta paastaan auringon laskiessa etsimaan muurahaiskarhua ja tama paseo tapahtuu hevoisen selasta kasin. Niin tuota ratsastuskokemustahan on ihan rutosti, taitaa olla kolmas kerta hevosen selassa. Elukka tietaa mita tekee, eli seuraa muita, no saa sen onneksi omille teillekin harhautumaan, kylla se ratti vaan tassakin koneessa toimii. Reipas tunti on kopotelty ja Pablo1 karauttaa orillaan heinapellossa sellasta vasikankarkua, etta jotain erikoista on nyt luvassa. Samassa puskista pyyhaltaa esiin jarjettoman pitkilla karvoilla, noukkahiiren karsalla ja ahman juoksutyylilla varustettu elukka, tama on nyt se muurahaiskarhu. No niinpa nayttaa. Illalla onkin sitten taas hyva painua riippumattoon nukkuun, taas takana onnistunut paiva, niin ja aurinkoakin sai hieman otettua.

Neljas ja viimeinen paiva koittaa jalleen tuttuun tyyliin, ensin kuvia auringonnoususta jne. Sitten aamupala ja autolla kohti Meridaa. Matka taittuu ja mittari naputtaa pitkalti toistasataa, Jorgella kaiketi kramppi jalassa, no pysahtyyhan se matkanteko yhteen mielenosoitukseen, tie poikki, taytyy etsia kiertotie. Nuo mielenosoitukset ja teiden katkomiset on ihan tuttuja taallapain, joskus on rajaytelty autoja tai polteltu renkaita jne. nyt kaiketi hiukka rauhallisempi tahti. Matka jatkuu ja syomassakin kaydaan. Matkan aikana Jorgen kanssa keskustellaan takalaisesta plastiikkakirurgiasta ja sen tuomista tuloksista, mita nyt Jorge valilla kannustaa muita autoilijoita huutamalla ikkunasta: opettele ajamaan, juu laita vaan ikkuna kiinni, kaadu sen moottoripyoras kanssa, pista vaan vilkku kilometri ennen risteysta jne.
Perille paastaan ja reissu on paketissa, eika voi olla muuta kuin tyytyvainen. Seuraavaksi takaisin Kolumbiaan ja viimeiset parisen viikkoa siella...

VeneZuela pakettiin.

Nopeat liikket ja pojat heilahtivat Meridaan. Tai no nopea ja nopea 31h bussia ja istumalihaksien koettelemusta ja perilla ollaan.
Venezuelassa polttoaine on halpaa ja sen huomaa. Amerikan touhua, on leveaa jenkkiletukkaa ja isot bensamotit jytisevat. Feel the fuel burning... Taksit ovat vahintaan v8 moteilla olevia morkoja. Varsinainen moottoripertin unelmamesta. Bensa siis about 3 centtia litra. EUROISSA.. Ja kylla 3 centtia. Eli HALPAA!!!! Eli tankki tayteen eurolla!!

Venezuelaanhan lahdettiin metsastamaan niita miss universum beibeja, ja MITA, missa ne on... Viikonlopun baarikierros osoittaa etta ilmeisesti Meridassa ei misseja ole, taikka sitten vaan piilossa pysyvat. Noh syvemmalle Venezuelaan ei lahdeta vaan palataan tuttuun ja turvalliseen Kolumbiaan. Lahinna viisumeita tanne uusimaan tultiinkin. Viikko ja homma selva, paikka pakettiin ja hit the road.

Mitas sita tuli huomattua, no ihmiset ovat anteliaampia, kerjaajille annetaan helposti massia ja jne. Huumeita ei nay niin paljoa, eika edes koko viikonlopun aikana kertaakaan yritetty myyda mitaan, todella helmea. Ilmeisesti taala koitetaan kitkea diilerit katukuvasta pois. Toisin sanoen viikon aikana en ole kertaakaan tormannyt ko. aineisiin, hieno maa!!!

Eras hauska homma oli huomata koska kaikki autot ovat isoja ja bensa palaa.. Onneksi eras nuorukainen ilmeisesti halusi olla erilainen. Pokkahan siina petti kun eraissa liikennevaloissa jalkakaytavalla odottaessa kuuluu jo kaukaa kauhea poppivermeiden meteli. (pum pum yeah yeah,pum pum, oooh yeah...) Aavistelin etta ilmeisesti jokin uuden karhea mustangi napsahtaa viereen mutta ei....Viereen heilahtaa FIAT 127, vinkuvalla laturinremmilla seka mustilla laseilla teksteilla Rockford fosgate & its all about the sound. Harmittaa kun kameraa ei ollut mukana. Luu pihalla nuorukainen toteaa tyynesti minulle, What´s up gringo.. Paivan paras hetki ja hauskin..

Masseista voisi tilittaa nyt pitkaan mutta en jaksa.
Normi kurssi eurolle pimeilla markkinoilla noin 6-8 bolsua mutta meikalainen hoiti fiksuna automaatista 2,8 kurssilla massit joten paatelkaa siita itse mika on vitutuksen maara.
Turpaan tuli ja huolella. Ei eka eika edes viimeinen kerta tietenkaan.

Mitahan muuta.. Safka on perus settia, ei ihmeita. emppis eli lihapiirakka tyylisilla snackseilla edetaan kokeneesti. Hostellilla on tullut vaannettya omat safkat pitkasta aikaa. Valista hauskaa tuokin.

Maa tosin vaikuttaa silta etta pitanee tulla joskus tutustuun isommin.

Ainiin. Musiikki.
Taala pitkasta aikaa soitetaan hieman muutakin musiikkia kuin pelkkaa lattari rankytysta. Zonja moralesia on kuultu jo tarpeeksi. Autoissa on useasti isot poppi vermeet ja kaduilla musiikki raikaa kokoajan. Lepposat fiilikset.

Kun kaikki ei mene kuten elokuvissa

Elikkas kuinka ne poikien lentojen vaihdot menivat... ei mikaan pikkujuttu.
Aloitetaanpas niin kaukaa kuin Perusta ja Limasta tottakai. Limassa matkalaiset marssivat ensimmaisen kerran AirFrancen toimistoon vaihtamaan lentojen paluupaivamaaraa hieman tuonnemmaksi. Alunperin muutoskelpoiset liput oli hankittu matkatoimiston kautta Suomesta, mutta mikali muutos tehdaan suoraan lentoyhtiolle, eli AF:lle kuluja ei juurikaan tule, eli ei mietita missa muutokset tehdaan. Limassa ystavallinen tati ilmoitti, etta kaikki ok, uusien lippujen varmistusta varten meille lahetetaan sahkopostia, kyseista postia ei vielakaan ole tullut, eli se siita, no eihan siita viela ole kulunut kuin nelisen kuukautta, niin ja muutamia kertoja tuli kyseltya, etta missa liput viipyvat, ei vastausta.

Seuraavan kerran AF:n toiminnasta nautittiin Quitossa Ecuadorissa, samoilla asioilla liikuttiin ja haluttiin vaihtaa paluupaivamaaraa, talla kertaa toimistotati naputteli hetken konetta ja lykkasi uudet liput kateen, nain sen homman pitaa toimia. Samalla tati ystavallisesti vastaili kysymyksiimme, voimmeko vaihtaa uudelleen paivamaaraa, voimmeko vaihtaa lentojen lahtopaikkaa jne. Kaikki kay, teilla on muutosoikeudelliset liput. niinpa niin ja kuinkas sitten kavikaan.

Kolumbiassa eteen tulee taas lentojen muuttaminen, talla kertaa Cartagenassa ja halutaan vaihtaa lentojen lahtopaikkaa. Alunperin lennot ovat Meksikosta Suomeen, mutta haluttiin vaihtaa ne Bogotasta, Kolumbiasta Suomeen. Soitto Bogotaan AF:n toimistoon ja hirvea sonkotys eri kielilla ja homma selva, lennot Bogotasta Suomeen ja vahvistusmaili tulee mañana, tama tapahtui siis noin kuukausi sitten ja tama nimenomainen mañana ei vielakaan ole koittanut. Soittelua miljoonaan kertaan toimistoon ja kiroamista jne, homma ei toimi niin ei toimi.

Tagangalla jatketaan taistelua, nyt alkaa viisumista paivat loppumaan, tarvitsee tosiaan tietaa mihinpain lahdetaan, samalla uutiset kertoo, etta Mehikossa possunuha jyllaa, hienoa. No kuin tilauksesta saadaan tieto, etta meidan liput eivat ole muutoskelpoiset. Samalla haviaa AF:n tietokannasta meidan Bogotan lentojen varaus, hymy senkuin leviaa matkalaisten kasvoilla. Taistelua AF:n ja matkatoimiston kanssa. ilmeisesti nuha on kuitenkin sen verran voimakas, etta lentomme muuttuvat ajan saatossa jalleen muutoskelpoisiksi, juuri viikkoa ennen viisumiemme raukeamista, helpolla eivat ainakaan paasta, mutta ei paasteta mekaan.

No seuraava paiva kaiken muuttaa voi, nyt pitaisi vaan vahvistaa uudet Bogotan lentomme. No nain helppoa se ei kuitenkaan ole. Ystavallinen henkilokunta ilmoittaa, etta ei voida vaihtaa lahtopaikkaa, lippunne eivat oikeuta siihen. No tekee mieli jo jalkaa polkea, nyt lahdetaan Cartagenaan takaisin, hieman lahemmaksi Panaman lentoa, jos poikien tarvii uhmata possunuhaa ja rauhallista liikkumistapaa ja viela sittenkin lahtea sinne Meksikoon.

Helpolla ei paasta Cartagenassakaan, soittelu Bogotaan ei auta, nyt sentaan toistavat pariin otteeseen saman vastauksen, lippuja ei voi muuttaa. No samaan aikaan AF:n sivuilla lukee, etta kaikki Meksikon liput ovat muutoskelpoisia reitin ja paivamaaran suhteen toukokuun loppuun saakka. No Bogotassa tata uutista ei ilmeisesti tiedeta. Mika neuvoksi, viela viimeinen yo aikaa soittaa ennen Panamaan lahtoa, Panaman liput voi ostaa puolitoistatuntia ennen lahtoa suoraan lentokentalta, eli aikaa on, harmi vaan etta kellonaika Suomessa on eri kuin taalla. Soitto viela matkatoimistoon kilroylle, eivat auta millaan tavalla, kiitos. AF:n Suomen toimistoa ei tahdo saada millaan kiinni. Sahkopostiviesti Helsinki-Vantaan lentoaseman palveluun ja vastaus nasahtaa piakkoin, yrittakaa Bogotasta, mutta antavat onneksi hyvaa palvelua ja tarkemmat tiedot toimiston toiminnasta jne.

Bogota ei auta, kello kay, viela nettipuhelu AF:n Helsinki-Vantaalle ja homma selva, kaikki lennot voi muuttaa, virkailija napyttelee hetken konetta, kyselee tietoja ja sahkopostiosotteen ja homma selva. Liput on vaihdettu, pojat lahtee Suomeen Bogotasta.
Lopputulos: -noin 20 puhelua AF:lle Bogotaan, homma ei toimi, joka paiva eri vastaus, eika apua tule
-yksi puhelinsoitto Suomeen samaan firmaan ja homma selva liput voi vaihtaa jne.
Ja nyt Venezuelaan viisumeja uusimaan ja syomaan vaikka jaateloa...
Periksihan ei anneta!

Rauhallinen kansallispuistoreissu.. NOT

Joop.
Tagangalta tehtiin parinpaivan isku laheiseen Tayronan kansallispuistoon.
Kaikki ovat paikkaa kehuneet ja hehkutelleet joten pakkohan se oli kayda kattomassa kun nyt kerran nurkilla on ollu jo 4viikkoa.. Bussi alle ja ei muutakuin matkaan. Portille paastaan ja about 10 egen puistomaksut maksetaan kiltisti. Edessa 45min kavely ensimmaiselle "etapille". Noh matkahan ei pitka ole mutta ensimmaisen punaisen lehden (perus selva kasvi) nahdessani mieleen tulee señor Pepe Lopezin viidakkareissut ja peli selva. Ampuu taydellisesti kaasariin. Loppu kavely onkin pelkkaa manausta ja armotonta vitutusta! Etapille selvitaan ja kanasalaatti kahdella jaakylmalla oluella saa jo mielen nousemaan! Ja ollaan jo taas rannassa! Palmut heiluu ja jee jee..

Seuraavat 45min tarvotaan rantsua pitkin ja saavutaan Cabo San Juan nimiselle mestalle. Maisemat ovat todella komeat ja vaikuttavat! Paikkaa kaiketi nyt pitaa kehua ja kylla se hieno olikin ei siita paase yli eika ympari. Mutta toisena iltana paikallis "Pablot" onnistuvat pilaamaan hyvan meiningin! Pieni kuvaus paikoillaan. Eli siis ollaan keskella ei mitaan, luonnonpuistossa jossa ei pitaisi olla sahkoa, ei juoksevaa vetta, ja ei alamoloa, tai muutenkaan metakkaa, vaan pelkkaa syvaa hiljaisuutta. No siis takaisin juttuun. Eli toisen paivan ehtoo koittaa ja komeat rantasetit takana, mieli raukeana sapuskan kautta riippumattoon huilimaan....aahhh mika ihanuus.. No sitten nama "pablot" erkki,liisa ja maria paattavat heittaa paketin sekaisin. Rokkikoneet (mp3 soitin ja helvettikaiuttimet) esille ja ecuadorin selvalta(viidakko) tuttu zonja morales paattymattomalla kasetilla soimaan ja tata viela liisa koittaa saveltaa... Ja kun sita laulajan vikaa ei OLE niin sita EI ole.Veri valuu korvista, vitutus on mita isoin. Jotkut jo huomauttelevat mutta ei mitaan reaktioita.
No lopulta joku sammuttaa generaattorin ja bileet seis..

Hauska kokemus toikin oli mutta se laulu oli vaan niin tuskasen karseeta kuunneltavaa ja yhtaan liisan laulutaitoa ei kartuttanut rommipullo ja 10 olutta... ;)

Mutta joo siis yhteenvetona, lahde rauhalliselle kansallispuisto reissulle ja MITA, on sahkoa, rokkia, alamoloa.... Kuin rion carnevaalit konsanaan.. No ei kai nyt sentaa ihan mutta...

Muuuutta olihan se hauska kayda kattomassa ja loistavia valokuvia tuli rapsittya.

Rantaa ja lohoilya....

Heissulivei!!
Hiphej hipparallaa! Ja mita naita nyt muita on.....
Eli siis no poikien matkahan ei ole nyt viimeiseen kk edennyt juuri minnekaan ja paaosin on vaan levytelty rantahietikolla! No ei aivan taysin. Tagangalle palattiin ja napattiin 10 sukelluksen paketti samasta firmasta missa aikaisemmin suoriteltiin OW kurssi. No nyt on AOW hanskassa ja vahan extraa. Hupasaa hommaahan tuo oli kovinkin. Ja jatkokurssi tarjosi, 30m syvalle menoa, suunnistamista,nosteen hallintaa, virrassa sukellus, sukellustietokoneen kayttoa, ja myos yosukelluksia, tosin yosetit olivat aika persiista, taikka toisin sanoen ei mitenkaan ihmeellisia, pimeeta ja paskat lamput, yhdista ne niin ei mikaan yiiihaaa elamys.

Oppaiden "hyva" englannin kielen taito sai kylla pojat nauramaan useasti ja monesti mentiin vain espanjalla. Esim. oppaan merkit ja lause "low-air, gime me air" saa toistuvasti vakisinkin nauramaan. Kielioppia on kylla tullut hyvin tana-aikana koska on pyritty kayttamaan espanjaa pelkastaan, mutta helposti sita viela sortuu englantiin. Yllattavan hyvin ne tuntuu tajuavan, tai ainakin vaittavat.. Motto onkin "jotain sonkottaa niin hyva siita tulee" Ja ei se niin noponnuukaa ole..

Mutta mitas muuta..
Nolona miehena tietenkin hankin itelleni tropiikkiflunssan, ihan persiista, hermot menee ja kaikki vituttaa, voisi kuvailla tilannetta. Paikallisen apteekin napit on kohta hylly hyllylta napsittu naamariin. Ja ei alkaa kysyko miten tropiikissa voi saada flunssan.. sen vaan voi, ja itseasiassa on yleisin "sairaus" taalapain..

Siina menikin sitten 5 paivaa ihan turhaan tekematta mitaan eika pystynyt sukeltamaan.

Nyt uudestaan Tagangalla oleskelun pojat ottivat eritavalla... Majapaikkaa haettiin huolella ja hartaudella ja hiottiin taktiikka uusiksi. Ei vaanneta omia massyja vaan porvaillaan ja napostellaan ravintolassa jokapaiva. Laskuopillisesti koiteltiin rustata vaikka ja mita ja kylla lopulta halvemmaksi tulee syoda ravintelissa, ja kun viela huomioi sen etta hostellin jaakaapista pollitaan sapuskat.. Niin paketti on selva. Ja joo taytyy mainita hinnoista sen verta etta majotus aamupalalla maksaa 5,5 eemelia, sapuska 3-5 euroa ja snacksi pari eemelia, niin paastaan paivabudjetin alle komeasti. Etta ei ihan hulluiksi ole heitetty hommaa.

Nyt tosin melkein 4 viikkoa yhteensa Tagangalla oltuaan voi jo sanoa etta tama on nahty ja kohden uusia seikkailuita pitaa edeta.

Jaa juu tosiaan eilen oltiin sukeltelemassa "the earth day" teemaan clean/monitor coralles setti. Ihan hyvat sukellukset saatiin ja jos ei muuta niin rannalla missilauman kanssa hyvat kuvat! Illan paatteeksi firma tarjosi illan istujaiset kylan eraassa ravintelissa. Hauskaa oli mielenkiintoisia huomioita tuli tehtya! Esim. kusella kaydessa huomata kuinka porukka imurin lailla imuroi puuteria nekkuunsa ja ketaan ei tunnu kiinnostavan, ilmeisesti taysin normi touhua.
No toisaalta ollaanhan sita maassa mista isoin osa maailman puutereista valmistetaan.
Sama kuin huomaisi etta porissa juodaan karhua...

Mita musiikkiin tulee niin ihan hyvaahan se on mutta valista on sellaset fiilikset etta eiko ne nyt valista voisi jo soittaa jotakin normia, alkaa lattari renkutus jo kilahtamaan valista.

Semmooosta.

Cartagena ja "suunnitelmat" uusiksi

Taganga jatettiin vajaan kahden viikon auringossa kylpemisen jalkeen ja siirryttiin nelja tuntia itaa kohti, Cartagenan kaupunkiin. No joo, kylma ei tule Cartagenassakaan, itse asiassa saa on viela kuumempi kuin Tagangalla, 35 napsuu paivisin, eika tartte miettia sataako vai paistaa, PAISTAA.

No Cartagena tarjoaa matkailijalle hieman erilaisempaa elamantyylia, kuin viidakossa samoilut tai vuorikiipeilyt. Muurien sisaan aikanaan rakennettu vanhakaupunki tarjoaa mahtavia nakymia arkkitehtuurista pitavalle matkailijalle. Eli Suomipojathan suorastaan fanittivat Epsanjalaisten valloittajien tyota, no joo hienoja parvekkeita ainakin loytyi oikein huolella.

Niin ja paastiin siella Cartagenassa maistelemaan hieman Suomen tuliaisiakin, suuri kiitos sinne jonne kiitos kuuluu!

Cartagenassa tuli sitten eteen meri, ihan konkreettisesti ja se pitaisi ylittaa... No pojat pahkailevat mika on jarkevin siirto, paatit Panamaan lahtevat hieman toivottua myohemmin, no yksi plus yksi on jotain ja suunnitelmat vaihtuvat, tai mitka suunnitelmat, onko niita joskus ollu. Paatti ja Panama hylataan, samoin koko Vali-Amerikka, jatketaan matkaa Kolumbiassa ja poiketaan ehka Venezuelassakin, onpahan hiukka vahemman kiiretta. Tuota matka-aikaa kun on hieman verottaneet esimerkiksi tuo Pepe Lopezin suihkuturbiinomoottorilla varustettu jokiristeily, seka Ecuadorissa tervetuliaistoivotuksena varastetut rinkat ja niista aiheutuneet viivytykset, muutama viikko aikaa hukkaan ja homma selva. Ensi kerralla sitten Vali-Amerikkaan, niin ja onneksi on muutoskelpoiset lentoliput...

No Cartagenassa aika kuluu paaosin soitellessa lentotoimistoon ja tapellessa virkailijoiden kanssa, kaippa niilla pojilla nyt on sitte liput Suomeen, saapa nahda... Viikon verran Cartagenaa ja takaisin Tagangaa kohti, valissa kuluu paasiainen rattoisasti Santa Martan hiekkarannoilla ja taytyy sanoa, etta joku muukin on paasiaista viettamassa samoilla tonteilla, ihmisia on niin etta piisaa. Toista paasiaispaivaa taalla ei ole, joten pojat saavat jo sunnuntaina rauhassa suunnata takaisin Tagangalle ja uuden sukelluskurssin kimppuun, no se on oma tarinansa....

"EDIT" Kirjottelen Tagangan sukellus-setit pakettiin viikon kuluessa...-HePe-

Tagangan kuumuudessa

Ja niinhan siina sitten viiden kuukauden reissaamisen jalkeen kavi, etta pojat saavuttivat Karibian hiekkarannat. Alustavaa tutkimusta ensimmaisista elinkelpoisista hiekkarannoista oli tehty jo pitkaan ja suunnitelmissa oli Tagangan pieni kalastajakyla Pohjois-Kolumbiassa.

Tagangalle kun paastiin, ei kovin hirveita aikoja mennyt, kun pojat loysivat jaloistaan rapylat ja naamoiltaan maskit ja snorkkelit, ja eikun merielamaa tutkimaan. Ensimmaiset paivat menivatkin sitten meressa ja rantahietikolla. Pienimuotoista rusketusta katu-uskottavuuden lisaamiseksi pyrittiin hankkimaan, albiinoedustajat herattavat liikaa huomiota. Vedenpinnan alla vastaan tuli paa-asiassa pienia kaloja kaikissa sateenkaaren vareissa, valilla nakyvilla luikerteli myos mureenoita ja muita mukavia.

Yksi merkittava syy Tagangalle tulemiseen oli laitesukelluskurssit ja nimenomaan halvat sellaiset ja niinhan siina kavi, etta peruskurssi tuli varattua aika nopeasti. Veteenkin paastiin heti ensimmaisena paivana, taalla tuohon teoriaosuuteen ei niin panostettu, kaikki voimavarat oli suunnattu meriharjoitteluun, eika nekaan voimavarat mitaan suuria olleet, mutta mukavaa oli. Ensimmainen harjoittelu suoritettiin pienessa uima-altaassa, jossa veden alla tehtiin erilaisia temppuja reilun puoli tuntia ja kun homma sujui kaikilta ihan ok, ei kenenkaan tarvinnut jaada yksin sukeltelemaan.

Seuraavana paivana olikin sitten jo tosi kyseessa ja paastiin ihan mereen sukeltamaan, samat temput tehtiin nyt merenpohjassa, eli riisuttiin maskia, tyhjennettiin maski, suljettiin happipullo ja onneksi se myos avattiinkin, hengitettiin kaverin pullosta, riisuttiin kaikki varusteet ja puettiin paalle jne. No melkein siihen ne vedenalaiset koulutukset meilta sitten jaivatkin, melkeinpa loput viisi sukellusta olivat pelkkaa huvia, eli katseltiin kaloja, yritettiin pelleilla painottomana valivedessa ja olla koskematta pohjaan, aika hienoa hommaa. Muilta sukelluskavereilta menikin hiukka pitempi aika hommien opetteluun, kaiketi jonkunlaisia paniikkihairioita oli ollut havaittavissa kun joutui ilman maskia olemaan merenpohjassa jne.

Kurssi kesti kaikenkaikkiaan nelja paivaa, jonka jalkeen oli sukeltajaksikruunaamistilaisuus, eli grillijuhlat, joissa tarjoiltiin sikalaista grillilihaa, eli tonnikalaa, eika loppunu kesken... No joo, todistukset saatiin ja siita sitten eteenpain, retkikuntamme on viela suunnitellut jatkavansa matkan aikana hyvin alkanutta sukeltajan uraa, viela on hamaran peitossa, missa sita uraa jatketaan, mutta kaiketi veden alla. Kaiken kaikkiaan sukeltamisesta jai matkalaisiin oikein positiivinen kuva ja tulevaisuudessa tulee varmasti kastauduttua markapuvussa useammassakin vesistossa, toivottavasti myos Suomessakin.

tagangaa ei kuitenkaan jatetty heti kurssin paattymisen jalkeen, vaan hyvin loivasti laskeuduttiin ajatukseen paikan vaihdosta. Nelja paivaa siina sitten kului rantahietikolla "suunnitellessa" tulevaa. Paatos saatiinkin pitkallisen harkinnan jalkeen aikaan ja uudeksi kohteeksi valittiin Cartagena, neljan tunnin bussimatkan paassa, kyseisessa paikassa voidaankin sitten tutustua huolella espanjalaisten arkkitehtuuriin ja satoihin ja satoihin parvekkeisiin. No lisaa juttua sitten Cartagenan suunnalta.

Kolumbian alku setti ja Bucaramanga

Akkia se aika vierahtaa ja nyt on jo about melkein kk paivat Kolumbiaa tahkottu! Kolumbia onkin ollut taas aivan paallikko mestaa sitten Bolivian jalkeen. Tallaiset maat saavat muistamaan minka takia sita reissataan.

Ekuaattorista suunnattiin bussilla about 30h suoraan Kolumbian paakaupunkiin Bogotaan! Bogota on melkoinen hardelli ja hassakka. Paljon nahtavaa ja koettavaa. Noh tutkimusryhmamme valmiiksi paattaneena suuntasi tietenkin Hard Rock Cafeen sapuskalle, ja taisi sielta jokunen paitakin mukaan tarttua. Sapuskat oli jees ja viela ehtoosta nautittiin melko huonolaatusesta live musiikista!

Bogota on suurkaupunki ja se nakyy. Eli siis perus setit ovat taas loydettavissa jo ihan pelkalla bussimatkaamisella ja pitamalla silmat auki. Paljon poliiseja, mutta sivukujilla voi huomata yhta ja toista.. On yksityis-yrittajaa,leipuria...jne. Ja mainontaa ei kaihdeta, melko nakyvaa siis..

TransMillenium on paikallinen bussi-systeemi joka toimii todella hyvin. Asemia on monia ja vaihdot kayvat katevasti. Silla matkattiinkin useasti eripuolille Bogotaa. Vain kerran yritettiin ryostaa ja kerran viillettiin housujen tasku rikki mutta ei muuta, pienta siis Ecuadoriin verrattuna. Huomasimme myos etta heratimme kohtuullisesti huomiota busseissa, koska muita matkaajia ei ollut. Ihmetytti kylla koska muita reissaajia ei nakynyt, jopa hostellissa olimme yksin. Tia sitten mika, onko joillakin jokin itsesuojelu-vaisto vai mika pitaa pois Bogotasta. :)

Tutustuimme myos "pikkukoju" hardelliin eli siis jarjenvastaisen kokoiseen alueeseen, jossa kojuja on rajaton maara. Kaikkea saa, on kameraa,puhelinta,tolloja,tietokoneita,auton renkaita...jne. Ja myos tilaustyona kaiken saa mita haluaa, ja hinta ei korkealla ole. "Kaytettya" eli siis varastettua tavaraa on aivan jarjettomalla tavalla ja tutkimusryhmamme etsikin Ipodiani... ;) Kaikki on joko vaarennettya tai varastettua, tuskin mikaan on aitoa. Hauskinta oli huomata merkkeja esim edidas. :) Noh kai se on vaan systeemi miten taala toimitaan, kaikki varastavat kaikilta ja heti jos tilaisuus tulee. Ja poliisi, mika poliisi, taitaa olla pahimpia..

Nooh mutta lopulta 5 paivaa meni nopeata ja kaikkea ei nyt jaksa alkaa lassyttamaan.
Hieno kokemus oli, mutta jatkuva tarkkailu ja kokoajan tavaroista vahtiminen on myos raskasta.


Bucaramanga.......
Bucaramanga on valimatkalla Bogotasta Cartagenaan ja harva matkaaja pysahtyy siela. Mutta mehan tutustuimme jo Argentiinassa Kolumbialaisiin ja nyt he kutsuivat meidat luoksemme. Taikka tarkkaan ottaen kaverimme eivat olleet paikalla mutta heidan perheet. Vahan tilanne oli outo, mutta paatettiin tutkia kortti pois. Ei muutakuin bussilla mestoilla ja tarkoitus oli soitella tuttavien perheille ja katsoa tilannetta. Mutta meitahan oltiin jo asemalla vastassa ja siita se sitten alkoikin 5 paivan seikkailu, joka oli melko ainutlaatuinen.

Perhe asusti okyalueella, uima-altaat ja kaiken maailman hardellit lyotyivat.. Pojat olivatkin ihan liekeissa loytaessaan saunan.. (tosin aika vaisu ja toivottavasti viela ehja, ilmeisesti vetta ei pitanytkaan heitella sinne....)
Viikonlopuksi matkattiin maaseudulle ja heidan "mokilleen" hmmm Kartano josta loytyi kaikenmaailman kasvit ja elukat, seka myos henkilokunta pitamaan puljua kuoseissa. Oky touhua siis.

Retken aikana tutustuttiin maaseutuun ja kierreltiin pitkin ja poikin kukkuloita. Jokapaiva syotiin jotain paikallista erikois-ruokaa ja maut olivat mita herkullisimpia. Reissusta voisi kirjoitella varmaan tunnin mutta pidetaan nyt lyhyena ja sanotaan vaan etta Oky hauskaa oli.

Ainiin kokkailtiinhan me sitten suomi setit antamaan kasitysta mita maukas ruoka on. Ja joka ei ole tehty rasvakeittimella. Eli siin vaannettiin Lohi-keitto alkuruuaksi, Perunat ja jauheliha kastike paaruuaksi seka jalkkari osastoo mansikka rahka. Muutoin suoritus oli melko 10 mutta rahka meni vituiksi koska maitorahkaa ei ollut taikka se ei ollut oikeanlaista.

Hauskaa oli huomata kommentit kun he katselivat kun tyoskentelimme keittiossa. Ompa ne tarkkoja, kato nyt miten se leikkaa... Heh ilmeisesti perus tyyli on mosso kehiin ja kokoroska rasvakeittimeen ja bingo, setti valmis. Rasvan kayttoa on kylla mahdotonta kuvailla. Rasvaton maito esim. on 3 % ja niin edelleen....

No nyt on jatkettu matkaa jo rannikolle ja huomenna varmaan vaikutetaan Cartagenassa.
Sielta lisaa...

Ps. Niin lisatilitysta viela. Eli kun on paasty hetkeksi eroon varkaista jotka yrittavat varastaa rahat taikka tavarat, niin ei homma lopu. Nyt Tagangan majatalon jaakaapista on alkanut haviamaan ruokaa. Ensiksi parit arepitat sitten tomaattia, maitoa ja viimeinen pisara oli juustopurkin haviaminen. Sellanen makarooni jauheliha hassakka oli tulilla ja piti juustot heitella kehiin ja sita ei ollutkaan, vaan loytyi roskakorista.... Heitti kurren kaasariin ja armoton paasaaminen kaikille asukkaille etta tietaako kukaan sellaista piip piip piiip piip piip munatonta idioottia joka varastaa ruokaa. Muutoinkin koko sanavarasto kayttoon mita tallaisia ihmisarvoa nostattavia sanoja nyt on olemassa... No ilmeisesti osuttiin oikeaan ja eraat "piip" matkaajat lahtivat ja sapuskat ovat pysyneet tallessa.. Tosin nyt nekin ovat lukolla jaakaapissa kiinni.... :)

Muurahaisia ja muuta mukavaa

Avataanpas tassa ihan oma lukunsa tuolle elintarkealle asialle, eli syomiselle. Talla hetkella retkikuntamme on viettanyt pienehkoa aikalisaa matkustamisesta ja juuttunut ensimmaisiin hiekanmuruihin, joita Karibian rannalta loysivat. Sijaintimme on Tagangan kalastajakyla Kolumbiassa ja aurinkoa piisaa. No joo, ruoastahan tassa piti kertoa eika keleista.

Matkamme aikana olemme saaneet kokea hyvin monenlaisia makuelamyksia ja tassa yhteydessa tarkoitan elamyksilla myos niita "elamyksia". Jokaisessa maassa on yritetty paasta hieman maistelemaan myos kyseisen maan paikallisia herkkuja. Erityisen hyvin tama onnistui ystaviemme luona Argentiinassa ja taalla Kolumbiassa. Oman lukunsa tahan tuo lisaksi legendaarinen Pepe Lopez, joka yritti myrkyttaa poikia yhdentoistapaivan ajan Rio Napolla.

Yhteenvetona kaikkien maiden ruokatarjonnasta voisi mainita muutamin esimerkein: kaikki paistetaan rasvakeittimessa, ei vihireita, epamiellyttavia sattumia ei loydy sattumalta, perunaa ei syoda Perussa vaan Kolumbiassa, kana paivassa pitaa Pablon tiella, majoneesi on kaikkien ystava, rasvattoman maidon rasvaprosentti on kolme, kevytmaidon kymmenen jne. ja vastaavia riittaa, mielenkiintoista on ollut monissa ruokapoydissa, kaikkeni olen yrittanyt tehda, etta kaikki tulisi syodyksi, tosin aivan mielettomiin urotoihin ei ole viela joutunut venymaan, ainoastaan keitetyt platanot ampuivat kaasariin jo rahtilaivareissun alkumetreilla.

Sitte seuraavaksi hiukka listaa eri maitten ruokakulttuurista, eli mauista joihin retkikuntamme tormasi ja jotka aiheuttivat lahtemattoman vaikutuksen, tai vaikutus lahti samantien pihalle.
CHILE
Pikaruokaa: Completo, 30 senttinen hodari kohtuullisen reilulla majokuorrutuksella.
Huippuhyvaa: Calaman kana-annokset.
Aiva hirveeta: Antofagastalainen merielavakeitto, simpukankuoret ei maistu hyvalle.

ARGENTIINA
Pikaruokaa: Empanadat, eli pasteijat, aiva mielettoman hyvia, paistetaan uunissa.
Huippuhyvaa: Empanadat, pihvit ja asado eli grillattu liha.
Aiva hirveeta: Vaikea sanoa, vaikka jokunlaista hyppyrottaakin syotiin, niin senkaan maku ei ollut ollenkaan hassumpi.

BOLIVIA
Pikaruokaa: Empanadat, paistetaan rasvakeittimessa. Kuuma kinuajuoma maidolla hoystettyna.
Huippuhyvaa: Titikakan taimen ja Santa Cruzin jalkiruoat.
Aiva hirveeta: Ne keitot, joihin sita vihreaa ruoanpilaajaa on lisatty, eli kutakuinki kaikki keitot.

PARAGUAY
Pikaruokaa: Chipa, maustettu maissileipa.
Huippuhyvaa: Aivan suussasulavaa ei ollut juuri mikaan, kaikesta huolimatta Rio Paraguay tarjosi linja-autohistoriamme parhaat ruoka-annokset.
Aiva hirveeta: Vajaa viikko kyseisessa maassa, emmeka tormanneet myoskaan huonoon ruokaan.

PERU
Pikaruokaa: Juane, banaaninlehden sisalla kypsennettya riisia ja kanaa.
Huippuhyvaa: Ensimmainen oikea ruoka-annos rahtilaivareissulla, tasohan ei ole huimaava, mutta jotain tahan pitaa keksia.
Aiva hirveeta: Limassa "nautittu" cheviche, eraanlainen raa-asta kalasta tehty sorsseli. Rahtilaivareissulla syoty kanakeitto, joka sisalsi hoyhenia ja Rio Ucayalin samettisen pehmeaa jokivetta.

ECUADOR
Pikaruokaa: Empanadat ja upporasvassa tietenkin.
Huippuhyvaa: Salaattiannokset.
Aiva hirveeta: Taas ne lykkaa niihin keittoihin sita vihireeta.

KOLUMBIA
Pikaruokaa: Arepa maissileipa, muurahaiset (ja sita isoa muurahaista)
Huippuhyvaa: Peruna
Aiva hirveeta: Bocadillo, pihlajanmarjakarkkia muistuttava makeinen, jonka makeus ylitti suurimmatkin odotukset, syodaan juuston kanssa, eika mitaan pienta suikaletta.

Oikeastaan jokaisessa maassa onnistutaan pilaamaan erityisesti keitot tillin nakoisella rehulla, jonka maku poistaa keitosta kaiken muun. Eika tilannetta helpota yhtaan se, etta kyseista rehua laitetaan aivan jokaiseen soppaan, pienikin palanen tuota vihreaa myrkkya saa retkikuntamme makuhermot hermoilemaan.

Edellinen listaus perustuu vain ja ainoastaan retkikuntamme ulkona nauttimiin ruokiin, omiakin keitoksia on tullut syotya, mutta niissahan ei ole mitaan vikaa... Ruoan tekeminen ei vaan aina ole se halvin vaihtoehto, vaikkakin mausta voi olla etukateen jonkinlainen arvio, toisin kuin ravintolaruokien mauista. Ravintolat tulevat aina halvemmiksi, mikali ei ruokaa tee heti suosista useammaksi paivaksi, tai syo pelkkaa nuudelia. Ravintoloiden menut lahes jokaisessa maassa ovat erittain huokeita, eurosta kolmeen euroon, ja kyseinen menu sisaltaa yleensa alkukeiton, paaruoan ja jalkkarin/juoman. Sitten loytyy viela halvempi vaihtoehto laittaa murua rinnan alle, eli mercadot/torit, joissa ruoka-annos lahtee syojalle paasaantoisesti alle eurolla, Boliviassa 50 sentilla. Mercadoilla syomisessa on viela sekin hyva puoli, etta kyseisissa paikoissa lounastavat kaikki paikalliset kylasepat ja kaupustelijat, samaan ruokapoytaan kun iskee kaksi toteemipaalun kokoista albiinoa, niin voi olla varma, etta ruokapoydassa ei tarvi olla hiljaa. Muutamaan otteeseen kotikokkimme ovat loihtineet Suomalaisia makuelamyksia paikallisista raaka-aineista, jotka silloin talloin ovat tehneet tepposiaan, Kolumbialainen criolla peruna kun kypsyy parissa minuttissa ja kolmannen minuutin jalkeen meilla on perunajauhoa, joten ruoan nimi vaihtelee perunan kypsyysasteen mukaan, Merimiespadasta tuli yhden lisaminuutin ansiosta aivan loistavaa lihaperunasoselaatikkoa. Argentiinassa ja Kolumbiassa olemme lisaksi kokanneet ystavillemme Suomalaisia ruokia ja ilmeet erityisesti Kolumbiassa oli varsin mielenkiintoisia. Erityisesti, kun huomasivat, etta on mahdollista tehda kolme eri ruokalajia ilman etta yhteenkaan kaytetaan upporasvamenetelmaa.

Makumatkailu jatkuu seuraavaksi Vali-Amerikassa

Ecuador pakettiin

Olikohan se Radyn Seppo, joka sanoi aikoinaan Saksasta jotain, tutkimusryhmamme voisi sanoa samaa Ecuadorista. No ehkapa siihen vaikuttaa alituinen varastelun yrittaminen ja kerranhan pitkakynnet onnistuivatkin oikein huolella, lahti kutakuinkin kaikki...

No mistas loytyy ne Ecuadorin valonpilkahdukset, no matkakumppanin puolesta voin sanoa, etta saapuminen Ecuadoriin oli varmasti helpotus yhdentoista paivan Rio Napo (kiitos Pepe Lopezin)seikkailun jalkeen. Sitten taytyy muistaa ensimmaisen ruokailun ja majoituksen maksutapa, joka hoitui niilla koukuilla, narulla ja painoilla, kutakuinkin taydellinen kauppa hetken mielijohteesta, aina kannattaa kysya! Niin ja ruoka oli monissa paikoissa kohtalaisen maukasta, mielipiteeseen saattaa edelleen vaikuttaa señor Pepen keitokset ennen Ecuadoriin saapumista. No leipa oli ainakin joissakin paikoissa hyvaa, tosin naiden tumma leipa oli meikalaista graham sampylaa, eli vaikka mainostivat ruisleipaa, ei sita siksi voi sanoa. Puerto Lopezissa paasimme myos maistelemaan hieman meren antimia ja retkikuntamme onkin pyrkinyt vesistojen aarella pitamaan evakkaita ruokalistalla, kohtalaisen varma valinta jos haluaa hyvaa ruokaa.
Siihen ne kohokohdat tais jaadakin.

Olihan siella sitten sita Nariz del Diablon junaa, Puerto Lopezin hiekkarantaa ja Jokilaskua ja Pendulo hyppya (vastaavat seikkailut hoituvat muuallakin). Mutta kaiken kaikkiaan aika heikko maku jai, kun jouduttiin "jokunen" ekstrapaiva viettamaan Bañoksen poliisiasemalla. Eika ne uusien vaatteiden shoppailureissutkaan helppoja ole, kun aina tuntuu hintalappu kertovan liian suurta lukua, ilmaseksi ei kuitenkaan vaatteita loydetty.

Erityisesti Ecuadorista jaa mieleen hullut bussikuskit ja kuskit yleensakin, seka varkaat. Aika poliisiasemalla osoitti, etta mistaan yksittaisesta tapauksesta ei ollut kyse, kun poikien rinkat vietiin, vaan homma on jarjestelmallista toimintaa ja Fiscalian sihteerin Pampsukan sanoja lainaten Ecuadorin laki sallii taman. Pampsukka kertoikin muutamia "pienia" aukkokohtia Ecuadorin lainsaadannosta, epailtya varasta ei voida asettaa vastuuseen teostaan, ennenkuin han omaehtoisesti saapuu kuultavaksi, varasta ei voida etsia ellei kyseessa ole vahintaan joukkomurha. Quiton paikallisbussien ruuhka-ajat osoittivat miten tarkeaa on pitaa kadet taskuissa ja silmat tarkasti omissa "vehkeissa", kaikki varastavat, miehet, naiset, lapset, vanhukset, niin ja ystavalliset ihmiset on kaikkein pahimpia.

Hintataso Ecuadorissa oli kohtuullisen sopiva, kokolailla Perun tasoa, eli yopyminen noin 5 usd, ruoat 1,5- 3usd ja erikoisannoksetki noin 6 usd. Bussiliput ovatkin sitten jo halpoja, paikallisbussit 0,25 usd matka ja pitemmat bussit noin 1 usd per tunti, tosin usein halvempaaki, harvoin kalliimpaa. Erilaiset aktiviteetitkin irtoavat kohtalaisella hinnalla ja esim. 50 dollarin paivabudjetilla, jota retkelaisemme eivat kuitenkaan kayta, tekee jo ihmeita. Muutama vuosi sitten Ecuador on kuitenkin ollut huomattavasti halvempi, mutta tulevaisuus nayttaa silta, etta hinnat nousevat joka puolella Ecuadoria, viela on halpaa... Mutta ikava Boliviaa on kuitenkin, siella hinnat olivat halvat ja samat meille ja Pablolle, periaate kysymys.

No Ecuadoristakin selvittiin ja Kolumbiaa on pala matkattu ja kerrottavaa taaltakin loytyy.