Tagangan kuumuudessa

Ja niinhan siina sitten viiden kuukauden reissaamisen jalkeen kavi, etta pojat saavuttivat Karibian hiekkarannat. Alustavaa tutkimusta ensimmaisista elinkelpoisista hiekkarannoista oli tehty jo pitkaan ja suunnitelmissa oli Tagangan pieni kalastajakyla Pohjois-Kolumbiassa.

Tagangalle kun paastiin, ei kovin hirveita aikoja mennyt, kun pojat loysivat jaloistaan rapylat ja naamoiltaan maskit ja snorkkelit, ja eikun merielamaa tutkimaan. Ensimmaiset paivat menivatkin sitten meressa ja rantahietikolla. Pienimuotoista rusketusta katu-uskottavuuden lisaamiseksi pyrittiin hankkimaan, albiinoedustajat herattavat liikaa huomiota. Vedenpinnan alla vastaan tuli paa-asiassa pienia kaloja kaikissa sateenkaaren vareissa, valilla nakyvilla luikerteli myos mureenoita ja muita mukavia.

Yksi merkittava syy Tagangalle tulemiseen oli laitesukelluskurssit ja nimenomaan halvat sellaiset ja niinhan siina kavi, etta peruskurssi tuli varattua aika nopeasti. Veteenkin paastiin heti ensimmaisena paivana, taalla tuohon teoriaosuuteen ei niin panostettu, kaikki voimavarat oli suunnattu meriharjoitteluun, eika nekaan voimavarat mitaan suuria olleet, mutta mukavaa oli. Ensimmainen harjoittelu suoritettiin pienessa uima-altaassa, jossa veden alla tehtiin erilaisia temppuja reilun puoli tuntia ja kun homma sujui kaikilta ihan ok, ei kenenkaan tarvinnut jaada yksin sukeltelemaan.

Seuraavana paivana olikin sitten jo tosi kyseessa ja paastiin ihan mereen sukeltamaan, samat temput tehtiin nyt merenpohjassa, eli riisuttiin maskia, tyhjennettiin maski, suljettiin happipullo ja onneksi se myos avattiinkin, hengitettiin kaverin pullosta, riisuttiin kaikki varusteet ja puettiin paalle jne. No melkein siihen ne vedenalaiset koulutukset meilta sitten jaivatkin, melkeinpa loput viisi sukellusta olivat pelkkaa huvia, eli katseltiin kaloja, yritettiin pelleilla painottomana valivedessa ja olla koskematta pohjaan, aika hienoa hommaa. Muilta sukelluskavereilta menikin hiukka pitempi aika hommien opetteluun, kaiketi jonkunlaisia paniikkihairioita oli ollut havaittavissa kun joutui ilman maskia olemaan merenpohjassa jne.

Kurssi kesti kaikenkaikkiaan nelja paivaa, jonka jalkeen oli sukeltajaksikruunaamistilaisuus, eli grillijuhlat, joissa tarjoiltiin sikalaista grillilihaa, eli tonnikalaa, eika loppunu kesken... No joo, todistukset saatiin ja siita sitten eteenpain, retkikuntamme on viela suunnitellut jatkavansa matkan aikana hyvin alkanutta sukeltajan uraa, viela on hamaran peitossa, missa sita uraa jatketaan, mutta kaiketi veden alla. Kaiken kaikkiaan sukeltamisesta jai matkalaisiin oikein positiivinen kuva ja tulevaisuudessa tulee varmasti kastauduttua markapuvussa useammassakin vesistossa, toivottavasti myos Suomessakin.

tagangaa ei kuitenkaan jatetty heti kurssin paattymisen jalkeen, vaan hyvin loivasti laskeuduttiin ajatukseen paikan vaihdosta. Nelja paivaa siina sitten kului rantahietikolla "suunnitellessa" tulevaa. Paatos saatiinkin pitkallisen harkinnan jalkeen aikaan ja uudeksi kohteeksi valittiin Cartagena, neljan tunnin bussimatkan paassa, kyseisessa paikassa voidaankin sitten tutustua huolella espanjalaisten arkkitehtuuriin ja satoihin ja satoihin parvekkeisiin. No lisaa juttua sitten Cartagenan suunnalta.