Belize.

Chetumalista baatilla parin tunnin matka ja tutkimusryhmä saapuu San Pedroon, Belizeen (Madonna – La Isla Bonita). Muutos Meksikoon on valtava, kieli on englantia ja ensimmäiset kontaktit osoittavat ihmiset todella törkeiksi ja palvelu on huonon laatuista. No majapaikka löytyy ja hintaa kauhistellaan, halvin mesta maksaa noin 10 euroa per nuppi. Sekin on vaan pieni koppi, jossa kaksi sänkyä ja noin 70cm tilaa välissä.

No kelit ovat kohdillaan. 30 napsahtaa helposti rikki ja arska paistaa! Släpärit jalassa katuja talsiessa ei harmita enään! San Pedron saari on saarista isoin ja siellä kulutetaan vain pakollinen aika, käyden snorklausreissulla haiden ja rauskujen kanssa! Paikkana toimii Hol Chan, Barrier reefillä. Haita pyörii paljon ja hienoahan se on niiden kanssa uiskennella ja tutkailla liikkeitä.

3. päivä ja suunta kohden Caye Caulkeria. Pienempi saari ja hieman jo parempi mesta. Tosin en nyt lähtisi kauheasti kehumaan. Taikka jos olet free love, peace for all ja kuljet tötsy huulessa kokoajan niin ehkä paikka voi olla paratiisi. Ainut ranta on melko surkea jossa eipä ihmeitä ole nähtävää, muuta kuin sekaisin olevat yöntimpat. Mutta noin muuten paikka ei ainakaan minun pisteita kerää. Noh saarelle tultiin sukellusten takia ja muutama päivä kilpailutetaan firmoja, mutta pakko se on maksaa mitä pyytävät.

130 euroa kärsii lompakko ja 3 sukellusta vaihtaa omistajaa. Itse kun olen ko. hetkeä odottanut jo jonkin aikaa, niin eikös tietenkin se ilkeämielinen suolistobakteeri tunkeudu järjestelmään. Yö kuluu mukavasti täristen ja istuskellen vessassa. Aamusta pientä arpomista, mutta reissulle päätetään kuitenkin lähteä. Riutalle matkaa on 2,5 tunnin venematkan verran. Alku matka sujuu hyvin ja hetken jo olokin on parempi. Meri on tyyni, joku edes suosii meikäläistä. No mutta eiköhän se ala ennen riutan reunaa ihan huolella kiertään ja tulee todistetuksi oppaiden lauseet vääriksi ”wc on vain nro 1 varten” . Melko nopein liikkein todistan sanat täysin vääräksi ja helpoitus on melkoinen. Nyt poika onkin taas kevyt sukeltamaan. No aika kultaa muistot varmasti tässäkin tapauksessa.

The Blue Hole, jossa käydään 42 metrin syvyydessä katsomassa, milta maisemat vaikuttaa. Hieno kokemus mutta näkymät eivät ehkä kaikkia tyydytä. Itse tykkäsin kyllä. Safety stopilla yksi isompi hai tulee kaukaa kiertämään mutta ainuttakaan kuvaa siitä ei saada. 2 jälkimmäistä sukellusta ovatkin matalammalle ja siellä nähtävää piisaa valtavasti. Riutat ovat hienossa kunnossa ja värejä riittää loputtomiin, hieno kokemus. Paikkana siis Lighthouse reef.
Sukelluksista selviän hengissä ja seuraava päivä onkin sitten pelkkä lepopäivä, ja kyllä se sieltä taas lähtee motti pyörimään.

No mutta noin muuten Belizestä. Ihmiset ja käytöstavat eroavat muusta lattareista huomattavasti. Ehkä saaristoelämä vaatisi hieman tottumista, jonka jälkeen voisi olla hienokin paikka. Kyltti poliisilaitoksen seinältä kertoo paljon ”huumeiden käyttö on Belizessä kiellettyä, vaikka kaikki sanovatkin sen olevan laillista, älä usko ihmisiä, jotka sanovat että huumeita voi käyttää esim. uimarannoilla taikka rantabaareissa”

Säät ovat saarilla hienot ja joka päivä nautitaan yli 30 asteen lämpötiloista! Ainiin ja tosiaan, pilkkivehkeet tuli suomesta messiin ja pojathan kävi pilkillä. Nyt kelit olivat suomea mukavemmat! Ja kyllähän se karibianmerihirviö vetää ekasta jigista koukun suoraksi ja toisesta katkeaa jo koukku. Joten jos oikeasti oli 300 grammanen nopeasti iskevä kala niin kyllä se jutuissa saapi olla ainakin 7 kilonen tarpooni!!

Tasan viikko Belizeä riittää ja matkalaiset suuntaavat kohden Guatemalaa ja Tikalia! Ja kuinkas sen motin siellä kävikään, se selviää seuraavassa jaksossa...
ps. Rädyn Seppohan sen aikanaan sano Saksasta, sama pätee Belizeen.

Meksiko Pakettiin..

Vähän yli kuukausi sielä taas vierähti että helinä kävi. Hmmm.. Päällimmäisenä mielessä ok mesta, hieman kallista bussilla matkustaa mutta ihmiset ovat mukavia ja nähtävää on paljon. Pohjois-Meksiko jäi vielä näkemättä mutta jääpä taas syytä tulla uudestaan! Pääkaupunki on iso ja ilma huonoa, mutta täysin turvallista reissata!

Hinnat putosivat heti kun pääsi etelämpään ja ns. köyhemmälle Meksikon alueelle.

Ruoka oli todella hyvää ja edullista. Viime Meksikonreissulla sapuskat olivat Yucatanilla melko erilaisia ja ei kunnon Meksiko settiä. Nyt kunnon sapuskoihin päästiin käsiksi. Tacoja, Tortilloja, Heinäsirkkoja, Matoja ja lista jatkuu.... Chilit ovat huudossa ja kastikkeet ovatkin mitä parhaimpia!

Nyt ei runosuonta oikeen napostele joten teksti lyhyt, lisäilen myöhemmin.

Lisäystä 30.1.2010

Pyramiidi touhuja tuli taas nähtyä useita! Teotihuacan, Monte Alban ja Palenque. Aikaisemmalla reissulla tuli Uxmal, Tulum ja Chitzen itza tutuiksi. Palenque on ollut ehkä minulle kohokohta, isot systeemit keskellä viidakkoa. Ei liikaa ihmisiä ja luonnon soundit kuuluu kivasti. No nyt Tikalia odotellessa!

Ja niin se Chili. Chiliä tosiaan Pablot nassuttaa reilusti. Kastikkeina pääosin, taikka erilaisina vihanneshässäköinä. Makuja on erilaisia, harmi vaan, että yleensä eivät tiedä lajia taikka edes tyyppiä chileilleen. Punainen taikka vihreä ja Habanero on yleisin vastaus, vaikka mausta tietää, että jotain muuta on kyseessä.
Naiset: Lyhyitä ja tukeviä! Ei suomalaiseen makuun! No toki poikkeuksia on, mutta pienissä määrin.

Ainiin, Meksikossa vallitsee ilmeisesti jokin Suomalaisten vallankumous! Hmm.. Varmaan about 30 kpl suomalaisia tuli bongattua. Hieman erilaista kuin viimereissulla, kun vajaan 8kk aikana vastaan tuli alta 10kpl suomilössiä. No ilmeisesti porukka tykkää sitten Meksikosta!

Kai sitä olis paljonkin kirjoittettavaa mutta kun ei lähde niin ei lähde!

Etelää kohti

Matka jatkuu...
Taxcosta pitää vielä mainita, että siellä kulutettiin tämä aamubussin ohinukuttu päivä tutustuen Cacahuamilpan tippukiviluolaan. Pablolta hiacekyyti halvalla ja myös aika hitaalla, mutta perille päästään. Hiukka joudutaan odotteleen, ennenkuin päästään tutustumaan kallion onkaloihin, opas pitää ryhmällä olla, ei ole meidän mieleen...

Ryhmää johdattava opas jaarittelee tottuneesti kaiken oleellisen ja epäoleellisen luolasta, pikkuhiljaa kymmenen metrin välein toistuvat jaaritukset alkavat pitkästyttämään, varsinkin kun puheesta ei ymmärrä kovin suurta rosenttia. No matkalaiset alkavat etuilemaan ja kohta he haahuilevatkin vajaan puolentoista kilometrin mittaisessa luolassa ihan omillaan, hyvä niin, rauhassa voi räpsiä kuvia stalagmiiteista ja tiiteista. Toisaalta aikakin alkaa käydä päälle, Pablo sanoi tulomatkalla, että hiace lähtee portilta takaisin Taxcoon neljältä punto. No Hiace saavutetaan juuri neljältä ja kytkin nousee.

Taxcossa tutustutaan vielä paikalliseen hiilikanaan, joka hiipii tuulensuojaan taas sellaista vauhtia, että minuuttiviisaria ei tarvita. Kana on hyvää, mutta Meksikon kanoissa kun salmonella on 110 prosentilla, niin riskitkin on olemassa. Eipä tässä vielä mitään, seuraavana aamuna heilahtaa tuulensuojaan puoliraakoja kananmunia, eikä vieläkään baño kutsu kylään... kop kop kop.

Aamupäivällä lähdetään suunnistamaan kohti Oaxacaa, Taxcosta ei ole suoraa bussia, joten ensin on mentävä Cuernavacaan, jossa bussin vaihto. Uusi bussi lähtee eri asemalta ja pojat haahuilevatkin jokusen minuutin katuja, etsien eri asemilta sitä nopeinta vaihtoehtoa. No, odotteleen joudutaan, eikä vieläkään päästä Oaxacaan saakka, mutta Pueblaan päästään. Kaupunki ei suuremmin kiinnosta, illalla ollaan perillä ja majoitus löytyy, ei suurta hohtoa, mutta hinta on se joka ratkaisee. Puolilta päivin seuraavana päivänä lähdetään Oaxacaan, nyt bussissa ei ole edes tv:tä, joten nukutaan. Oaxacaan saavutaanja majapaikan etsintään mars, mehän ei scoutata etukäteen eikä varailla, ehkä ei niin fiksu ratkaisu...

Jokusia hostelleja käydään läpi, kunnes löytyy sopiva, kaksi viikkoa sitten avattu hostelli, joka vielä tarvitsee niitä ensimmäisiä asiakkaita, tämä tarkoittaa siis että hinta on neuvoteltavissa. Tinkiminen tuottaakin tulosta ja sopiva diili kolmeksi yöksi syntyy. Isäntä neuvoo auliisti mitä järkevää kaupungista löytyy, huomenna Tlacolulaan markkinoille, ylihuomenna Monte Alban raunioille, liikaa ei sovi samalle päivälle hommaa ottaa. Isäntä aloittaa tottuneesti teiden neuvomiset sanoilla, kun saavuitte ykkösluokan bussiasemalle, johon pojat yhtä tottuneesti vastaavat, emme saapuneet ykkösluokassa, saavuimme asemalle, jonka nimi on enteellisesti Periferico... Asia selvä.

Markkinoilla on väkeä varmasti riittävästi, nyt ihmiset on ystävällisiä, eivät yritä kusettaa esim. vaihtorahoissa, kuten Taxcossa. Kaikkea myydään, vaatteita, hedelmiä, karkkeja, matkamuistoja, heinäsirkkoja (valkosipulilla maustetut vielä pahempia kuin naturel) jne. Mezcalikauppiaan kojussa aikaa vierähtää tovi jos toinenkin, ihaillaan pullossa kylpevää matoa. Myyjistä näkee, että suurin osa on saapunut hieman kauempaa kauppaa tekemään, joku mukanaan se ainoa kalkkuna, joka nyt pitäisi saada kaupan. Kalkkunat ja kanat köllöttävätkin kadulla tottuneen näköisesti, ilmeisesti markkinakäynnit niille ovat myös jokaviikkoinen perinne, ei taida kauppa käydä. No, matkalaiset pistävät elämän risaseksi ja ostavat ruokatarpeet ihan torilta, kaksi euroa lyödään pöytään ja ostoskassi tämän jälkeen näyttää seuraavaa: kaksi isoa leipää, bataatti, paprika, erilainen paprika, kaksi chiliä, papuja, kaksi sipulia, kymmenen herkkusientä, kesäkurpitsa, erilainen kesäkurpitsa, kaksi porkkanaa. Kasvisruokaa on siis luvassa... ehkä ei, onneksi edelliseltä päivältä on hyppysellinen savupekonia jäljellä...

Tämä päivä onkin sitten mennyt Monte Alban raunioita ihastellen, mielenkiintoinen paikka, jälleen tavataan suomalaisia. Rauniot ovat jälleen hyvin kompaktit, kuten Teotihuacan. No, näitä kivikasoja tulee eteen vielä useampia, seuraavat ovat sitten niitten Mayojen rakennelmia. Huomisiltana sitten kohti San Cristobal De Las Casasia (miksei nämäkin nimet voi olla hiukka lyhempiä, esim Köyliö), yöbussi ja 11 tunnin matka. Nii ja huomenna pitää ostaa uudet släpärit, uskolliset Chileläiset pettivät eilisiltana, itku oli lähellä...

Meksiko City pakettiin ja uudet seikkailut vol.1

Meksiko City on melkoisen iso kaaapunki! Iso on iso, minkäs sille voi. Ilma on ihan hirveetä (saasteista) ja porukkaa todella paljon. Mikäli haluaa matkata ko. paikkaan niin pari päivää riittää loistavasti.
Itse tuli aikaa vietettyä lopulta varmaan parisen viikkoa, mikä on aivan liikaa. Syynä alun luppoilu ja reissukaverin poimiminen messiin. Paljon tuli nähtyä ja tekemistä riittää kyllä. Teotihuacan pyramiidit, härkätaistelu, museoita, kirkkoja, jne. tuli kierreltyä tylsistymiseen asti. Jos ilma olisi parempi niin loistava paikka viettää kaupunkilomaa.

Teotihuacan. Hieno mesta, komeat temppelit. Parissa tunnissa on kierretty. Jos ei jää säätään mitään elämänkertaa. Opastetut kierrokset ovat rikkaille, ei meille.

Härkätaistelu. Nyt teloitettiin huolella. 7kpl härkiä siirtyi pihviosastolle. On se melko touhua, 500 kiloset mörköt juoksee täysillä ja pablot tökkii piikkeillä ja keihäillä. Ehkä vähän raakaa välistä mutta miehille menee komeasti, siihen kun nauttii oluen vielä kylkeen niin melkein viihteestä käy. No kerta riitti. Eipä sinne enään kauheeta hinkua ole.

Museot ja kirkot. No joo, ekat meni ihan ok, mutta kyllä se sieltä iskee totuus taas, että meikäläinen ei jaksa keskittyä tarpeeksi, 30min kun tulee täyteen niin aikalailla alkaa punaista polttamaan mittareissa.

Hinnat eivät taivaisiin nouse. Hostelli Amigo maksoi 7 euroa yöltä sisältäen aamupalan ja illallisen. Siihen kylkeen kun päivisin heitteli tacoja taikka leipiä niin 10 euron masseilla pärjäsi. Tietty sitten jos ökyilee safkoissa ja bissettelee niin kulut nousee.
Muuten hinnat ovat seuraavanlaisia. Olut 0,5e, hodari 4kpl egellä, täytetty leipä mössöillä 2egee. 5litraa vettä alta euron.

Metro on varmasit maailman halvimpia, 2 pesoa, taikka vuodenvaihteessa nousi 3:n pesoon. Eli noin 15 centtiä per kyyti ja metrolla matkustaa pitkiäkin matkoja ristiin rastiin. Linjoja on monia, ainut haitta on linjoja vaihtaessa välimatkat ovat pitkiä talsia.

Uusivuosi tarjosi varmaan isoimman konserttisysteemin mitä olen nähnyt. Paikallista retkutusta tarjottiin pitkän kadun mitalta joka oli varmaan kilometrin pitkä. Viivelinjoja laskujeni mukaan oli 8kpl joka sadanmetrin välein päälavasta. Noin 3X4 metriset sceenit takasivat että lavan touhut näkyvät jokaisessa viivelinjassa. Harmi että en päässyt kuin about 200m päähän lavasta.. Mutta melkoiset show meiningit olivat. Kyllä pablot osaa soundit ja valot vääntää. Tosin päälavan lähellä alakerta olisi ollut parempi. Go pablot go.
Uusivuosi muutenkin oli hauska yhteensattuma, samaan hostelliin sattui yhteensä 9 suomalaista.

Mitähän muuta, oikeestaan unohtanu jo mitä piti kirjoittaa mutta samapa tuo. Cityssä laiskotti ja ei jaksanut kirjoitella, koitan skarpata nyt.

Nyt on edetty Zitacuaroon. Monarkkiperhosmestat käytiin chekkaamassa. Pikkubussilla ensin Aputzion ja sieltä taksi Mazheros:n. Sieltä noin 1,5h-2h trekki ylös vuorelle missä perhoset majailee. No niitähän oli. Jos pitää veikata niin miljoonia sanoisin. Reissulle tuli hintaa kahdelta hengeltä 330 pesoa mikä on 16 euroa. Opas piti ostaa joka nosti hintaa. Hieno kokemus.

Ainiin, alko jo sukeltaessa hiukset tuleen silmille ja nyt ne teki viimeisen tempun ja meni sotkuun. Marssiminen suoraan Zitacuaron paikalliseen parturikampaamoon jossa paikallinen jari sillanpää kuositti matkaajan sopivaan 3millin siiliin. Ei mene sotkuun enään prkl!

CHILI. Oh yeah! Aivan loistavaa settiä tekevät! Erilaisia kastikkeita ja mössöjä nämä pablot vääntävät! Me gusta mucho! Eräs on sellainen missä on keitettyä porkkanaa,sipulia ja habaneroa. Ne öljyssä sekaisin ja prkl että potkaisee huolella!
Picantella pöytä koreaksi!

Joo nyt on jo edetty Taxcoon josta piti aamusta jatkaa matkaa mutta aamuinen laiskotus sai matkaajat varaamaan yön lisää ja matka jatkuu huomenna pirteänä! Nyt hopeaostoksille mars. Taxco on siis hopeaparatiisi, on korua ja killutinta jos jonkin sorttista.