Reissu pakettiin - Kalle

Intro:
Eli seuraavaksi pistetaan koko reissun tunnelmat pakettiin, nain kun matkaa on jaljella viela se lento Suomeen, mutta perjantaina tamakin lysti on ohi. Seuraavassa saattaa tulla esiin sanoja, lauseita, jotka eivat ihan aukea, joten kysykaa kun tavataan... Niin ja osa teksteista liittyy jo kirjoitettuihin patkiin. Ja tama on vain minun mielipiteeni reissusta...

Millainen matka on ollut:
Hieman ennen matkalle lahtoa tuli tehtya alustavia suunnitelmia, reitista ja paikoista, mita haluaisi nahda. Mielestani se oli ihan hyva tapa, mutta ei todellakaan valttamaton, mielenkiintoisia paikkoja riittaa ja niita tulee eteen, valitsi minka reitin hyvansa. Eli suuria ei kannata suunnitella ja ne vahatkin suunnitelmat on hyva kyseenalaistaa. Matkaa taitettiin suunnitelmista huolimatta, mutta yksi etukateissuunnitelma piti paikkansa, lennetty ei metriakaan (jos ei oteta riippuliitoa tai benjihyppya huomioon), vaan matka taitettiin paaosin busseilla. Naista bussimatkoista olisikin hieman enemman kerrottavaa, mutta noin lyhykaisyydessaan, helppoa ja halpaa naissa maissa ja mukavuus astuu aivan toisiin sfaareihin esim. Argentiinan ja Chilen busseissa. Olihan niita heikkolaatuisiakin vaihtoehtoja, mutta noin kokemuksena aivan lyomattomia. Bussimatkoilla usein tuli huomattua ollaanko sita kipeita vai ei. Hyvin on selvitty, eipa juuri ole taudit purasseet, yhden kaden sormin on laskettavissa paivat jotka ovat menneet pilalle sairastaessa.
Osittain kulttuuriin liittyvia juttuja on ollut erittain hieno seurata matkan aikana. Ihmiset puhuvat paljon, ovat uteliaita ja lahestyvat toisiaan helposti. Kadulla ohikulkijat katsovat silmiin, eivatka maahan, hienoja asioita. Kaantopuolikin loytyy, puheliaisuus poistaa sanoilta niiden arvon, kysymyksia voikin sadella, mutta kun alkaa vastaamaan, niin kysyja kiinnittaa huomionsa jo aivan muualle. Jos mina kysyn tieta, neuvotaan auliisti, mutta neuvoihin ei ole aina uskomista, kysya pitaa muutaman kerran eri henkiloilta, josko joku tietaisi, eika vastaisi vaan vastaamisen ilosta. No sitten pari asioimiseen liittyvaa juttua, eli vahvin ja kova-aanisin voittaa, kaupan tiskilla kuka koviten huutaa saa ensiksi palvelua. Etuilu on enemman saanto kuin poikkeus. Jos jostain asiasta on sovittu, taytyy muistuttaa kyseisesta asiasta muutamia kymmenia kertoja ja valmistautua siihen, etta 80 prosentin varmuudella henkilo ei muista kuitenkaan juttua. Niin ja hommat ei yleensa toimi tai sitten ne toimii mañana, suoria vastauksia ei tule, eli ilmeisesti ei saa vastata, etta ei onnistu, vaan taytyy vastata etta mañana.
Siisteys naissa maissa ei ole ollut aivan Suomen tasoa, mutta joitakin paikkoja on ollut ihan siistejakin, tosin naissa siisteissa paikoissa tuntuu torakat parhaiten viihtyvan, tai sitten siella ne on helpompi huomata. No joo, parista majatalosta on torakoiden sijaan loytynyt myrkyllisia skorpioneja, niin ja Napon reissun majapaikat ovatkin sitten oma lukunsa, rottia paalla ja alla jne. Siisteys kunniaan, taala ainakin yritetaan, jos puhdistusaineista on kyse, lattiat pestaan tassakin hostellissa tarpatilla. Haju on melkoinen, mutta onneksi kyseessa on iltaan mennessa haihtuva loyhka, ei sitten paata jomota liikaa.
Matkan aikana on saanut tutustua moniin erilaisiin ihmisiin, mielenkiintoisia tapauksia on tullut vastaan niin toisissa matkaajissa, kuin paikallisissa. Jotenkin tuo katse ja mielenkiinto on enimmakseen keskittynyt tuohon vastakkaiseen sukupuoleen, eika syytta suotta, onhan sita silmanruokaa...
Mielenkiintoinen kokemus on ollut lisaksi se, etta taman matkan aikana on pystynyt kokeilemaan kahta erilaista matkustustyylia. Ensin aloitettiin rinkalla ja huolellisesti valikoiduilla ja laadukkailla varusteilla. No Ecuadorissa lahti sitten kaikki ja siita eteenpain on ostettu tavaroita silloin kun on ollut pakko tai vahan sen jalkeen. Nyt on siis matkattu olkalaukun kanssa ja hyvin on sekin mennyt. Seuraavaksi voisi kokeilla matkustusta keppi olkapaalla ja kepinpaassa peittoon kaarittyna kaikki omaisuus.

Ennakkoluulot ja miten kavi:
Varsinaisesti ennakkoluuloja matkan suhteen tai Etela-Amerikkalaisten suhteen ei ollut. Tietynlaisia mielikuvia, kuulluista asioista ja nahdyista kuvista on mieliin syopynyt. Niin ja on se vaan hieno huomata, etta se Machu Picchu on oikeasti ihan samanlainen, kuin niissa kuvissa, paasee kuvaan "sisalle". Ihmisten suhteen ei myoskaan suurempia ennakkoluuloja ollut, kun lahtee matkaan ajatellen, etta keneenkaan ei voi luottaa, niin hyvin menee. No joo, matkan aikana kylla oli onni tutustua moniin erittain mukaviin ihmisiin ja kaiketi aika luotettaviinkin. Mielessa kavi ennen reissua moneen otteeseen, etta miten vaikea on matkailla ilman kielitaitoa, albiinona, taysin tuntemattomissa paikoissa ja tuntemattomassa kulttuurissa. Mutta hyvin tamakin meni, kysyva ei eksy ja hymylla saa hymya osakseen. Ennen matkaa tuli myos mieleen, etta missa vaiheessa matkaa iskee kyllastyminen, ei iskenyt missaan vaiheessa. Yllattynyt taytyy olla, miten hyvin energia riitti ja jaksoi ajatella positiivisesti, vaikka valilla jotain takaiskujakin koettiin, joku varasti omaisuuden tms... Mutta muistoja ei niin vain vieda, ha ha haa.

Mita opittu:
Suurin asia mita on opittu matkan aikana on varmasti espanjan kieli, niin se vaan tyhymanki paahan tarttuu, kun on pakko, kun muilla ei parjaa ja jos puhua haluaa. Toinen merkittava opittu tapa on tinkaaminen, nyt tulee tingattua jokaista ostosta, ihan vaan keskustelun aikaansaamiseksi. Henkisella puolella on opittu varmasti hyvinkin paljon ja ns. kasvettu sisaisesti, omia rajoja on kokeiltu oikein huolella. Periksiantamattomuus kunniaan, eli matkan aikana on sattunut tilanteita, jossa tuosta hieman kyseenalaisesta luonteenpiirteesta on kuitenkin ollut enemman kuin hyotya. Lisaksi rauhallisuus erilaisissa tilanteissa on ollut usein se paras valinta, niin kai sita nyt sitte hieman tranqilompia ollaan, kuten Pablo sen mainitsisi. Toivottavasti matkalla olen oppinut olemaan entista iloisempi ja hymyilemaan enemman, seka puhumaan ihmisille enemman, sen nakee varmasti vasta Suomessa joskus tulevaisuudessa. Arvostus Suomea, kotia, perhetta, ystavia ja terveytta kohtaan on varmaan kasvanut entisestaan, pitaa olla kaukana, etta voi nahda lahelle. Oli se reissubudjetti mika tahansa talle matkalle, on matkan antamat kokemukset olleet monin verroin arvokkaampia kuin mikaan raha.
Kyseessa on ollut siis opintomatka vailla vertaa.

Budjettimatkailu:
Eli mita on matkata persaukisena ja kuinka se onnistuu. No joo, valintojen maailma, jotain jaa pois, mutta jotain tulee enemman, kun matkustaa halvalla. Valinnat reissun paalla ovat usein kohtalaisen helppoja, halvin otetaan ja sita yritetaan viela tingata. Moni matkalainen kayttaa reissullaan huomattavasti suuremman summan kuin me ja lentaa pidempia etappeja, se nakyy myos tienpaalla, eli monesti olemme olleet ainoat albiinot busseissa, tai edes bussiasemilla, rahtilaivasta puhumattakaan. No paikallisiin tutustuu taten huomattavasti paremmin ja saa samoin osakseen jonkinlaista kunnioitusta. Yksi merkittava seikka on myos se, etta kaupungeissa olemme kayttaneet paaosin julkisia kulkuneuvoja, ei aina niin helppoa ja vaatii jokaisessa kylassa opettelua, mutta hinta ei paata huimaa ja jalleen ollaan ainoita albiinoja. Ruokapuolessa saastaa sievoisia summia tekemalla ruokansa itse. Jotkin paikat ovat kuitenkin niin halpoja, etta ruoan tekeminen tulee kalliimmaksi, kuin ravintolassa kaynti. No ravintolassakin pitaa tietysti katsoa, mita syoo, eli koko menu, se lahtee yleensa parilla eurolla, myos torit ovat erittain halpoja paikkoja syoda. Edella mainituilla toreilla paasee lisaksi nauttimaan takuulla originaaleista mauista ja jalleen ollaan ainoita albiinoja. Majapaikan valinnasta ollaankin aiemmin jo mainittu, halvalla siis mennaa, ja tassakin on taas hyvat ja huonot puolet. Halvat mestat eivat ole hienoja, eika niin luotettavia, mutta jalleen niista loytyy hieman erilaista vakea. Kallein Hotelli/hostelli maksoi 12 euroa ja tama loytyi paasiaishinnoilla (+50%) Kolumbiasta, halvin taasen maksoi sen 2 euroa ja naita oli Boliviassa useampikin, alle kahden euronkin paastiin, mutta kaiketi ihan viisaan paatoksen johdosta hylkasimme taman vaihtoehdon ja upotimme 50 senttia lisaa rahaa toiseen majapaikkaan.
Paljonko se budjetti sitten oli ja pitiko, eli paljoko meni rahaa... Joo lentolippuja kun ei oteta mukaan, niin paivabudjetti ylittyi varmaankin yhdella eurolla per paiva. Eli 21 euroa paivassa seitseman ja puoli kuukautta Etela-Amerikassa, sisaltaen kaiken, siis aivan kaiken, kurssit, retket, matkat, ruoat, asumiset, tuliaiset, postikortit jne. jne.
Valintojen maailma, en kuitenkaan suosittele, kuin hulluille.

Kelit:
Mitahan tahan sanois, satoi ja paistoi, mutta enimmakseen paistoi. Itseasiassa vesisade ei suoranaisesti haitannut paivaakaan reissun aikana, aavistuksen enemman aurinko olisi voinut paistaa Barilochessa. Keleiltaan huippupaikkoja ovat Mendoza, Atacaman aavikko, Taganga ja Cartagena, paistaa, eika tule kylma. Aivan oma lukunsa on Paraguayn Asuncion, jossa keskustan mittarin mukaan oli 47 lampimimmillaan. Hieman tuli reittia suunniteltuakin saiden mukaan, lahinna sita, etta lahteeko Meksikosta vai Chilesta liikkeelle. Chile valittiin lahtopaikaksi, eika ollut huono valinta, kesan mukana matkattiin. Lyhyemmille reissuille tarviikin katsoa saa-asioita hieman tarkemmin, jotkut paikat ovat sateella hienompia, kuin paisteella jne. Tyytyvainen pitaa kuitenkin olla, eika syytta suotta.

Mita tekis toisin:
Lyhyt vastaus, ei mitaan. Eikohan se talla ollut hyva, varmasti joitakin pikkukohtia olisi voinut hioa, jotain jattaa tekematta, mutta silloin reissu olisi erilainen. Jos talla menetelmalla reissu tuntuu enemman kuin onnistuneelta ja hyvalta, niin kannattaisiko sita silloin muuttaa EI. Joskus olisi ehka halvimman vaihtoehdon sijaan voinut laittaa euron lisaa mukavuuden saavuttamiseksi, mutta tulipahan taas kokeiltua jotain ei niin miellyttavaa. Osaa sitten Suomessa arvostaa asioita, kun homma toimii ja ihmisiin voi luottaa...

Ja seuraavaksi listaan hieman hyvia ja huonoja (lue hienoja kokemuksia/muistoja) juttuja matkan varrelta:

TOP5 tavarat matkan paalla (nailla pelastuu monesta tilanteesta):
1. Paskapaperi - Ei sanoja kaipaa, normaalisti nyyttikestikamaa vessoissa (tunnusta varia...)
2. Peitto - Kateva nukkumisessa, makoilussa, huilaamisessa, lepaamisessa, kuolapaikkareilla jne.
3. Taskulamppu - Helpottaa nakemista, erityisesti pimealla
4. Monitoimityokalu - Kynsisakset, purkinavaaja, puukko, pihdit jne.
5. Kalenteri/muistio - Helpottaa mm. bussilippujen hintavertailussa

TOP5 paikat:
1. Taganga, Kolumbia - Sukellusta, rentoa meininkia, aurinkoa, merta...
2. Samaipata, Bolivia - Piilopaikka vihreiden vuorten ymparoimana raikkaassa ilmassa
3. Mendoza, Argentiina - Paljon muistoja
4. Potosi, Bolivia - Jotain ihan muuta, jarjettoman korkealla
5. Bariloche, Argentiina - Hienoja maisemia ja rakennuksia
Ja paras maa BOLIVIA!!!

TOP5 kokemukset:
1. San Carlos (Argentiina) - Ylitsevuotava ystavallisyys
2. Rio Napo (Peru) - Tainnut jossain yhteydessa tulla jo esille, ei jata kylmaksi
3. Potosin hopeakaivos (Bolivia) - Jalleen jotain aivan muuta, hatunnosto ja osanotto
4. Pampatour (Bolivia) - Viidakkotouhuja mielenkiintoisessa seurassa
5. Matka Machu picchulle (Peru) - Monta etappia, hienoja maisemia, aika kuluu mukavasti

TOP5 sekunnit:
1. Rio Napolle lahto (Peru) - Tasta se alkaa, takuuvarmasti syopyy mieliin
2. Anakonda (Venezuela) - Lihaskimppu liikkuu ja mina sen selassa
3. Uintiliikkeet Karibialla (Kolumbia) - Ensimmaiset weissmullerit Tagangan aalloilla
4. Kondori (Bolivia) - Liitoa muutaman metrin paassa
5. Koukkukauppa (Ecuador) - Aina kannattaa kysya

TOP5 hatatilat:
1. Pucallpa vali (Peru) - Pakki "vaha" kipea ja vessa kuulemma vain nestemaisille...
2. Carlosito click (Kolumbia) - Kylareissulla pakki sekaisin ja vetolaite sanoo kaynnin jalkeen click eika flush...
3. Pyorareissu (Bolivia) - Takarengas irti, vauhtia 45 ja alla maailman vaarallisin tie
4. Lancha huuhtelu (Peru) - Taas vetolaitetouhuja, nyt ei huuhtelu pelaa, neljan paivan reissu edessa...
5. Lima (Peru) - Kolme ensimmaista ohikulkijaa sanoo, menkaa taksilla, teidat tapetaan taalla muuten

TOP5 selkavoitot:
1. Koko matka - Hengissa selvittiin, ainakin tahan saakka
2. Bañoksen poliisiasema (Ecuador)- Uutta sanastoa ja paljon, mutta voitto tuli
3. Reitti Machu picchulle (Peru) - Monta mutkaa matkassa, mutta paivassa perille
4. WC helpotukset - Ei selittelyja kaipaa
5. Lentoliput (Kolumbia vs. Suomi) - Taistelua Bogotan AirFrancen kanssa, mutta Suomi auttaa viimeisella minuutilla

TOP5 ruoat:
1. Alvaron bileet (Argentiina) - Todelliset grillijuhlat pikkupojan synttareilla
2. San Carlos (Argentiina) - Ensimmainen kosketus Argentiinalaiseen grillaamiseen ja empanadoihin
3. Cartagenan Argentiinalainen (Kolumbia) - Ja sama laatu jatkuu, kiitos sille, kenen ansiosta...
4. Jalkkarit (Bolivia) - Santa Cruzin jalkiruokabaarit, voi veljet mita kakkuja
5. Puerto iguazu (Argentiina) - Ja linja-autoasemalla nautittu Argentiinalainen grilliannos
Ruoassa Argentiina vie voiton muista maista sata nolla
Kana normaalisti on ollut maukas ja hyva valinta jokaisessa maassa (pl. selvakana)

TOP5 mysteerit:
1. Miten kaantaa palaute Pepelle - Suomeksi kirjoitettu palaute piti kaantaa epsanjaksi ja samalla valehdella silmat paasta, jotta Pepe ei laita verkonpainoksi
2. Miksi korianteria joka soppaan - Kaiketi joku laki ruoan pilaamisesta
3. Oliko nettidiagnoosi oikea - Oliko pojilla jotain niille kuulumatonta elimistoissaan
4. Tinkaukset, olisko pudonnu viela - Lukuisia kertoja jai harmittamaan
5. Lepakot ja laarittaminen kuuluisalla Rio Napolla - Kuinka on mahdollista etta lepakoita on niin paljon, etta kusemisestakaan ei tule mitaan

TOP5 Julkiset:
1. La Pazin (samalla monien muidenkin kaupunkien) julkiset - Hiace taynna porukkaa ja rahastaja huutaa kurkku suorana minne mennaan ja kauppaa laadukasta kuljetusta, ei yli 150 senttisille!
2. Ensimmainen bussi Boliviassa - Laatu tipahti asteen pari edellisista maista, mutta hauskuus lisaantyi
3. Ensimmainen bussi Paraguayssa - Neljan tunnin matka tuplaantui, mutta saatiimpahan kaikki halukkaat matkalta kyytiin ja onnellisesti koteihinsa
4. Andesmar (Argentiina) - Laatukyytia, istuimet kuin sangyt ja ruokaa tarjoillaan saannollisin valiajoin
5. Lancha eli rahtilaiva - Mielenkiintoinen ja rauhallinen liikkumistapa
Erikoismainninnan ansaitsee viela Medellinin metro, jossa matkan aikana voi ihailla kaupunkia hieman ylempaa.

LAST5 majapaikat:
1. Puno (Peru) - Omistajat varkaita
2. Iquitos (Peru) - Samoin, talla kertaa summa hiukka pienempi
3. Cusco (Peru) - Ei se alle kahden euron mesta ollut niin laadukas
4. Tena (Ecuador) - Puiston penkki on kova
5. Rurrenabaguen bussi (Bolivia) - Jokunen kuoppa matkalla ja paikka bussin peralla, pari kertaa paa katossa ihan huolella, eika niita paikkoja naissakaan ole suunniteltu yli 150 senttisille

LAST5 ruoat:
1. Lancha kanakeitto - Sulkia ja kyseenalaisia sattumia
2. Lancha kanakastike - Sisaelinsoppaa kaularangalla hoystettyna, mutta vain vahan sulkia
3. Selvakana - Viidakossa kasvatettu kana, joka juoksee siivet leveella kanaverkon lapi, jokunen janne ja liha maitohapoilla, ei kovin murakkaa
4. Korianterisoppa - Ampuu muuntimeen aika vauhdilla
5. Keitetty banaani - Ei hyvaa

Yksi sana jokaisesta maasta:
Chile - Completo
Argentiina - Grillaus
Brasilia - 15min.
Paraguay - Kuuma
Bolivia - Paras
Peru - Huijari
Ecuador - Varas
Kolumbia - Taganga
Venezuela - Anteliaisuus

Ja sitten olisi syyta lausua kiitoksia. Matkan aikana olen tavannut mielettoman maaran uusia hienoja tuttavuuksia, tama kiitos tuskin ymmarretaan, mutta siita huolimatta sita ei voi jattaa sanomatta, GRACIAS. Kiitos kuuluu myos Suomeen kotiin, sukulaisille ja ystaville, joiden kanssa on kommunikoitu tavalla tai toisella, hienoa on palata Suomeen kun tietaa, etta joku on ainakin ajatellut meikalaistakin. Niin ja suuri kiitos kuuluu myos Cartagenaan, laadukkaasta seurasta, pihveista, lakritsista jne. No suurin kiitos kuitenkin kuuluu matkakumppanille, joka on ihailtavasti kestanyt itsepaisyyttani.

Ja seuraavaksi sitten olisi aika suunnitella uutta reissua, jokunen paikka taallakin jai valiin, niin ja se Vali-Amerikka kokonaan... Eihan sita koskaan tieda, ehka jo ensi lauantaina... Perjantaina onkin jo valmis lottoamaan Suomessa...

Kolumbia pakettiin

Jep jep. Aikaa kului Kolumbiassa "hieman" odotettua kauemmin, eli noin kaksi ja puoli kuukautta, mutta ihan mukavastihan se aika taalakin kului. Ja onneksi ei ole mitaan reissusuunnitelmaa mita ei voi muuttaa, joten jos yksi reitti ei onnistu, seuraava todennakoisesti jo onnistuukin.

Miten Kolumbia sitten eroaa muista tahanastisista maista, taala on Karibianmerta! No joo, ei ehka niin hehkeaa milta kuulostaa. Mutta matkalaisemme juuttuivat kuitenkin jo ensimmaisiin rantahiekanmuruihin pariksi viikoksi, joten kai siina jotain on. Kolumbiassa tulikin vietettya noin kuukausi Tagangan kylassa, suurelta osin sukelluskurssien johdosta, mutta jotain muutakin siina paikassa kai on. Vaikea sanoa, kun uimaranta ei mikaan paratiisi ole, mutta siita huolimatta aika menee siivilla. Sukelluskurssit ovatkin Kolumbiassa aika kilpailukykyisissa hinnoissa, kaiketi maailman halvimpia, kuka tietaa. Jos Tagangan kokoiseen kylaan (n. 4000 asukasta) pusketaan kymmenen sukellusfirmaa, niin hintakilpailu on ja kovaa.

Poliisit ovat Kolumbiassa lahestyneet meita useaan otteeseen. Cartagenassa kaupungilla olemme joutuneet esittelemaan hienoja passikuviamme, samoin pitkien bussimatkojen yhteydessa monesti poliisit pysayttavat bussin ja tarkastavat matkatavarat ja matkustajat. Joskus joku pulverinena jaa kiinni tai joku hieromalaitteita salakuljettava hyypio... Poliisit ovat kuitenkin enemman kuin korruptoituneita, suurelta osin pysaytykset tehdaankin kai siina toivossa, etta saavat kiristettya hieman suolarahoja. Niin se vain toimii, kun palkka on huono, jostain se raha pitaa repia... Niin ja olihan ne matkalaiset muutaman paivan pukumiesten etsinnassakin tultuaan Venezuelasta, oltiin siis ikaankuin "etsintakuulutettuja". Heratti hieman hammennysta hostellissamme, otimme asian kuitenkin kohtalaisen rennosti, toisin kuin toiset matkalaiset...

Huumeet ovat taala olleet ehka nakyvimmin esilla, kuin muissa Etela-Amerikan maissa. Kaupitellaan aivan nakyvasti, myos keskella paivanvaloa. Moni matkalainen haksahtaakin tahan ja siina vaiheessa mata poliisi sattuu nappaamaan ostajan verekseltaan kiinni ja kas kummaa pienella voitelurahalla siita selvitaan. Eli huumekauppiaat ja poliisit toimivat yhdessa, joskus poliisille riittaa puolet huumeista, tamakin on todistettu. No joo hyvin on parjatty kun ei olla sekoiltu. Mutta tarkea se pulveri taala kaiketi on ja matkalaisiakin tulee tanne vain ja ainoastaan sen takia, jokainen tyylillaan.

Ruokakulttuuri Kolumbiassa ei paljoa eroa muihin maihin. Kaikki paistetaan upporasvassa ja ihan reilussa sellaisessa. Oma pikkusnaksinsa on arepat, eli maissileivat, joita on ollut vain Kolumbiassa ja Venezuelassa. Lisaksi nain Suomalaiseen makuun, Kolumbialaiset syovat ilahduttavan paljon perunoita, jopa lahelle 10 prosenttia siita mita Suomalaiset normaalisti. Muissa maissahan ei perunaa nakynyt kuin ranskalaisissa tai perunalastuissa, taala saa keitettyjakin pernoja. Taalakin ruoka kuitenkin pilataan tuoreella korianterilla (verde hell)!

Rahaa taallakin maassa kuluu, mutta ei kuitenkaan niin paljon, kuin muut matkalaiset aiemmin vaittivat. Mikali tekee itse ruokansa niin kaksikymmenta euroa paivassa riittaa hyvin myos muuhun kuin syomiseen, asumiseen ja liikkumiseen. Halvoissa ravintoloissa menu irtoaa noin 8000 pesolla, sisaltaen siis sopan, juoman ja paaruoan. Asuminen kustantaa keskimaarin 18000 per nupi ja mikali pitemman sopimuksen saa aikaiseksi ja jaksaa hinnasta vaantaa ja nayttaa riittavan toivottomalta, voi upouudesta hostellista irrota kahden hengen huone aamupalalla 16000 per nupi, nain kavi Tagangalla. Kaupunkiliikenne on normaalisti huokeaa, metroliput, paikallisbussit jne. kustantavat 1000-2000 per matka. Pitkat bussimatkat maksavat hieman enemman, mutta riippuu minne ja mista matkustaa ja eri yhtioiden hinnoissa on tietenkin eroja, samoin hintoja voi saada pudotettua periksiantamattomalla tinkaamisella. Taksejakin olemme taalla ottaneet, kun oiseen aikaan paikallisbussit eivat liiku, mutta pojat liikkuvat. No vartin mittarimato irtoaa parilla eurolla, joten ei siinakaan pahoin ryosteta ja tassakin tapauksessa hinnat kun sopii etukateen ja hiukka tinkii, niin hyva tulee.

Kaiken kaikkiaan Kolumbia vaikuttaa hyvalta maalta matkailla, helppoa ja turvallista, yobussit hyvia ja etaisyydet paikoista toiseen ovat juuri sen yobussin mittaisia. Kaikki matkalaiset eivat yobusseja ota turvallisuussyista, mutta meilla ei ole ollut mitaan ongelmia noiden kanssa. Luonnonoloiltaan Kolumbia tarjoaa, viidakkoa, rantaa ja vihreita vuoria, muut maat Etela-Amerikassa matkalaisten mielesta tarjoavat enemman erilaista nahtavaa talla osa-alueella. Kaupungit ovat usein epsanjalaisten suunnittelemia, eli paapiirteittain ihan samanlaisia. Rentoa elamantyylia voi oppia rannikon pikkukylissa, samoin kuin paasta maistelemaan vaikka hummeriateriaa viidella eurolla, tai halvemmalla... Ihmiset ovat Kolumbiassa olleet hyvin ystavallisia, eika huumekauppiaiden tai muiden horhojenkaan kanssa ole tullut mitaan ongelmia.

Voi veljet, torstaina pitaa lentaa Suomeen!
Alkaa kuitenkaan viela lopettako blogin lukemista, ensi viikolla tulee viela koosteet koko reissun tunnelmista...

Viimeiset viilikset viidakosta

Joo, Venezuela tarjosi viela hyvat saumat tutustua paikalliseen villielainfaunaan ja tottakai reissu piti ottaa. Nyt lahdettiin neljan paivan "selva" reissulle ja kohteena los Llanos, kosteikkoalue. Noin perusteiltaan reissu noudattelee samaa kaavaa, kuin Boliviassa tehty pampareissu. Sana selva reissun yhteydessa, karsi retkikuntamme osanottajista samantien toisen pois, kiitos señor Pepe Lopezin unohtumattomien seikkailujen. No mina starttaan matkaan perjantaiaamuna kasilta ja mukaan lahtee myos edustajat Venajalta ja Ruotsista, kaksi kummastakin, mutta kyllahan se yksi Suomalainen vastaa useampaa Venalaista, niin ja ruottalaisia ei varmaan voi ottaa edes puheeksi tassa yhteydessa, se tuli huomattua reissun aikanakin.

Pieni valihuomautus ennen varsinaista kertomusta, eli reissuun lahdetaan noin 12 tunnin varotusajalla. Toimiston tati (samalla hostellin tati) huolestuu, miten Suomipoika parjaa matkalla ja kyselee vaatetusta, sanon etta housuja ja t-paitaa lukuunottamatta muut on varastettu. Suosittelee kuitenkin pitkahiaista paitaa, sanon etta en omista enaa, lupasi aamulla lainaksi ja sanoi etta yolla tulee kylma. Niin joo kylma, kysyin, etta jos parjaan viidessatoista asteessa t-paidalla, tuleeko mun llanoksella vilu?.. Ei kuulemma tule.

Ensimmainen paiva kuluu lahinna autonpenkkia kuluttaessa, Meridasta on ihan hyva huikonen los Llanokselle, mutta kun aamulla lahtee niin usein on ehtoolla perilla, niin kavi tallakin kertaa. Matkan aikana ylitettiin Andien huippuja ties kuinka monennen kerran talla matkalla, nyt Andit ovat saaneet yha enemman kasvillisuutta verhokseen ja rinteita komistaa erilaiset metsat. Pitkine naavoineen puut saavat aikaan hieman hobittimaisen tunnelman. Valilla pysahdytaan nauttimaan lounasta ja lounaan jalkeen alkaa alamaki kohti los Llanosta, keli lampenee joka metrilla ja kun ollaan tasaisella, lampotila on siina kolmessakymmenessa, ei tule pitkahiaista ikava... Viimeisilla kilometreilla saadaan jo esimakua tulevasta, autonikkunasta nakyy kymmenia kaimaaneja/alligaattoreita, kabybaroja ja mieleton maara erilaisia haikaroita. Perille paastaan illan hamartyessa ja paivallinen napaan ja sitten riippumattoon yoksi, eika vielakaan tule kylma!

Toinen paiva alkaa meikalaisen osalta kohtalaisen aikaisin, yritan rapsia kuvia auringonnoususta ja aikaisista elukoista, jotain tuleekin filmille, mutta ei kummempaa. Ensimmainen aktiviteetti on veneretki laheisella joella. Joella vastaan tulee taas tuttuja vaaleanpunaisia delfiineja, satoja lintuja, iguaanoja jne. Kohokohtia ovat Matamata kilpikonna, joka Pablon paikallistuntemuksella saadaan ihan laheiseen tarkasteluun. Sitten vilaus jattilaissaukosta, joka kurkkii vesikasvien seasta, mutta ei tule tekemaan lahempaa tuttavuutta, valitettavasti. Niin ja nakyyhan siella myos yksi rausku aivan vedenpintaa hipomassa ja mina epailen sita viimeiseen asti kilppariksi, mutta kun matkaa on metri ja kala aivan pinnassa, ei voi muuta kuin uskoa, OHO. Reissulla saadaan myos maistaa etelan hetelmia, kun Pablo2 kiipeaa puuhun ja pudottelee sitruunan nakoisia hetukoita, jotka eivat maistu tippaakaan sitruunalta. Seuraavaksi onkin luvassa lounas ja sen paalle siesta, matkalla nahdaan kun kaimaani pistelee poskeen Tarzan-leffoista tuttuun tyyliin, talla kertaa rauskua.
Iltapaiva onkin sitten yksi retken ikimuistoisimmista kokemuksista, kaarme vie ja muut vikisee... Luvassa on anakondajahtia Venezuelalaiseen tapaan, apuna meilla ovat Pablot1, -2 ja -3. Niin ja sitte ne naapurimaiden kaiffarit, joiden kenttakelpoisuus laskee olennaisesti kun siirrytaan tielta sivuun. No joo, eli paikka ja menetelma on hiukka erilainen kuin Boliviassa, nyt kavellaan vesikasvien seassa ja tokitaan kepilla veteen, jos satuttais osumaan johonkin pehmeaan... Vettahan ei nae, vaan kasvit peittavat kaiken ja kyseessa on ikaankuin vihrea uimapatja, jonka alla voi lymyta vaikka mita. Valilla pomppaakin vieresta joku iguaana ja Pablo1 nasauttaa keppinsa myos kaimaanin selkaan, mutta sulkijalihas pitaa, vaikka morko pitaa mielettoman protestin lahtiessaan valjemmille vesille. No, kohtapuoliin tapahtuu, Pablo1 napauttaa keppinsa madon niskaan ja nyppaa narun esiin, pikkuinen parimetrinen anakonda se siina, nyt voidaan ottaa kuvia ihan kadesta pitaen, mutta varovasti kuitenkin, ei saa satuttaa itseaan, eika matoa. Tassako se sitten oli, no ei sentaan, Venalaisten ja ruottalaisten viela rapsiessa kuvia Pablo3 on napauttanut keppinsa hiukka isomman elukan niskaan ja apua kaivataan. Juosten paikalle, nelja heppua seisoo vedessa, nakematta veteen, sinne pitaisi sitten menna jonon jatkoksi, kyseessa on kuulemma jo ihan kasiaisluokan mato... Siihen sitten seisomaan madon paalle, ei ole ongelmia, onkohan se kivi vai mika... Sitten Pablo1 etsii rannan puolelta madon paata, esiin tuleekin hantapuoli, OHO paa huitoo siis vapaana noiden vesikasvien alla, joo meikalainen jonon viimeisena, siis ensimmaisena paapuolesta lukien. No kyseessahan ei ole myrkkykaarme vaan kuristajakaarme. Samalla kun Pablo1 tarraa kasiaisen hannasta kiinni alkaa muu kroppa toimia, hiukka vastustelee, sen verran, etta me nelja muuta heppua sen madon sellassa liikumme siihen suuntaan johon mato haluaa. Hetken aikaa vuoristorataa, Pablot 2 ja 3 tarraavat samaan hantapaahan, samoin kuskimme Jorge, mina viimeisena viela kaarmeen selassa, olisiko aika jo hypata kuivalle maalle, joo pikkuhiljaa. Nelja aijaa kiskoo ja kaarme saadaan nakyviin, jarjeton liero, about viisi metria taytta lihasta. Kuvia rapsitaan ja ihaillaan maailman suurinta kaarmetta, tama paiva ei unohdu! Nyt voikin siirtya unten maille ihan hyvilla mielin...

Kolmas paiva alkaa samalla kaavalla, aamulla varhain kuvia rapsimaan. Aamupalan jalkeen siirrytaan piraijakalastuksen salaperaiseen maailmaan. Periaate on jo tuttu Bolivian ja Perun selvoilta, joten suuria ponnisteluja ei tarvita kalastuksen onnistumiseen, kalat vain puuttuvat. Taalla piraijasaalis jaa lukumaaraltaan heikoksi, mutta Pablo3 onneksi taitaa niksit ja saa napattua pari kunnon kormyniskaa ehtoon grillailuja varten. Pitkin paivaa nakyy kabybaroja ja kaimaaneja, valilla siima lentaa kaimaanin selan yli ja sitten se suutahtaa, vesi lentaa ja kauhea meteli.
Iltapaivan reissut aloitetaan hiukka myohemmin, jotta paastaan auringon laskiessa etsimaan muurahaiskarhua ja tama paseo tapahtuu hevoisen selasta kasin. Niin tuota ratsastuskokemustahan on ihan rutosti, taitaa olla kolmas kerta hevosen selassa. Elukka tietaa mita tekee, eli seuraa muita, no saa sen onneksi omille teillekin harhautumaan, kylla se ratti vaan tassakin koneessa toimii. Reipas tunti on kopotelty ja Pablo1 karauttaa orillaan heinapellossa sellasta vasikankarkua, etta jotain erikoista on nyt luvassa. Samassa puskista pyyhaltaa esiin jarjettoman pitkilla karvoilla, noukkahiiren karsalla ja ahman juoksutyylilla varustettu elukka, tama on nyt se muurahaiskarhu. No niinpa nayttaa. Illalla onkin sitten taas hyva painua riippumattoon nukkuun, taas takana onnistunut paiva, niin ja aurinkoakin sai hieman otettua.

Neljas ja viimeinen paiva koittaa jalleen tuttuun tyyliin, ensin kuvia auringonnoususta jne. Sitten aamupala ja autolla kohti Meridaa. Matka taittuu ja mittari naputtaa pitkalti toistasataa, Jorgella kaiketi kramppi jalassa, no pysahtyyhan se matkanteko yhteen mielenosoitukseen, tie poikki, taytyy etsia kiertotie. Nuo mielenosoitukset ja teiden katkomiset on ihan tuttuja taallapain, joskus on rajaytelty autoja tai polteltu renkaita jne. nyt kaiketi hiukka rauhallisempi tahti. Matka jatkuu ja syomassakin kaydaan. Matkan aikana Jorgen kanssa keskustellaan takalaisesta plastiikkakirurgiasta ja sen tuomista tuloksista, mita nyt Jorge valilla kannustaa muita autoilijoita huutamalla ikkunasta: opettele ajamaan, juu laita vaan ikkuna kiinni, kaadu sen moottoripyoras kanssa, pista vaan vilkku kilometri ennen risteysta jne.
Perille paastaan ja reissu on paketissa, eika voi olla muuta kuin tyytyvainen. Seuraavaksi takaisin Kolumbiaan ja viimeiset parisen viikkoa siella...

VeneZuela pakettiin.

Nopeat liikket ja pojat heilahtivat Meridaan. Tai no nopea ja nopea 31h bussia ja istumalihaksien koettelemusta ja perilla ollaan.
Venezuelassa polttoaine on halpaa ja sen huomaa. Amerikan touhua, on leveaa jenkkiletukkaa ja isot bensamotit jytisevat. Feel the fuel burning... Taksit ovat vahintaan v8 moteilla olevia morkoja. Varsinainen moottoripertin unelmamesta. Bensa siis about 3 centtia litra. EUROISSA.. Ja kylla 3 centtia. Eli HALPAA!!!! Eli tankki tayteen eurolla!!

Venezuelaanhan lahdettiin metsastamaan niita miss universum beibeja, ja MITA, missa ne on... Viikonlopun baarikierros osoittaa etta ilmeisesti Meridassa ei misseja ole, taikka sitten vaan piilossa pysyvat. Noh syvemmalle Venezuelaan ei lahdeta vaan palataan tuttuun ja turvalliseen Kolumbiaan. Lahinna viisumeita tanne uusimaan tultiinkin. Viikko ja homma selva, paikka pakettiin ja hit the road.

Mitas sita tuli huomattua, no ihmiset ovat anteliaampia, kerjaajille annetaan helposti massia ja jne. Huumeita ei nay niin paljoa, eika edes koko viikonlopun aikana kertaakaan yritetty myyda mitaan, todella helmea. Ilmeisesti taala koitetaan kitkea diilerit katukuvasta pois. Toisin sanoen viikon aikana en ole kertaakaan tormannyt ko. aineisiin, hieno maa!!!

Eras hauska homma oli huomata koska kaikki autot ovat isoja ja bensa palaa.. Onneksi eras nuorukainen ilmeisesti halusi olla erilainen. Pokkahan siina petti kun eraissa liikennevaloissa jalkakaytavalla odottaessa kuuluu jo kaukaa kauhea poppivermeiden meteli. (pum pum yeah yeah,pum pum, oooh yeah...) Aavistelin etta ilmeisesti jokin uuden karhea mustangi napsahtaa viereen mutta ei....Viereen heilahtaa FIAT 127, vinkuvalla laturinremmilla seka mustilla laseilla teksteilla Rockford fosgate & its all about the sound. Harmittaa kun kameraa ei ollut mukana. Luu pihalla nuorukainen toteaa tyynesti minulle, What´s up gringo.. Paivan paras hetki ja hauskin..

Masseista voisi tilittaa nyt pitkaan mutta en jaksa.
Normi kurssi eurolle pimeilla markkinoilla noin 6-8 bolsua mutta meikalainen hoiti fiksuna automaatista 2,8 kurssilla massit joten paatelkaa siita itse mika on vitutuksen maara.
Turpaan tuli ja huolella. Ei eka eika edes viimeinen kerta tietenkaan.

Mitahan muuta.. Safka on perus settia, ei ihmeita. emppis eli lihapiirakka tyylisilla snackseilla edetaan kokeneesti. Hostellilla on tullut vaannettya omat safkat pitkasta aikaa. Valista hauskaa tuokin.

Maa tosin vaikuttaa silta etta pitanee tulla joskus tutustuun isommin.

Ainiin. Musiikki.
Taala pitkasta aikaa soitetaan hieman muutakin musiikkia kuin pelkkaa lattari rankytysta. Zonja moralesia on kuultu jo tarpeeksi. Autoissa on useasti isot poppi vermeet ja kaduilla musiikki raikaa kokoajan. Lepposat fiilikset.