Honduras Pakettiin.

Hondurasissa vierähti vähäsen ylitse 3 viikkoa! Läpi matkustamista ja Bay saarilla oleskelua. Joten jututkin liittyvät pelkästään saariin. Tosin muutakin nähdään, mutta kerrotaan ne sitten vasta suomessa.

Roatan! Parisen viikkoa saarella vierähti. Ensimmäinen viikko alkaa vesisateella ja kylmällä tuulella. Snorkkeli hajoaa ja vesi on kylmää. Flunssa iskee päälle. Kaikkia vituttaa.. Jenkit vie suomea ja pronssille päästään lätkässä. (tosin pelit nähdään onneksi). Mietitään jo että mitä jos lähdetään helvettiin koko saarilta mutta lopulta ei onneksi lähdetä.

Onneksi kelit muuttuvat loistaviksi ja setit lähtee pyörimään. Snorkkeli korjataan. Majapaikaksi löydetään lopulta loistava talo keittiöllä ja kolmella huoneella. Porukkaan liittyy jo aikaisemmin reissulla tutuksi tullut suomalaispariskunta, joka takaakin hauskat korttipeli-illat rommin kera! Oikein mukavaa ja lepposaa. No mutta sen sukelluksen takia saarelle tultiin ja vihdoin löydetään mahtava firma mukavalla henkilökunnalla.
11kpl dyykkejä tulee taakse ja mahtavia kokemuksia. Näkyvyys on älyttömän hyvä ja mielenkiintoista nähtävää riittää paljon. Tosin kalaparvia ei älyttömiä ole, mutta mielestäni nähtävää piisaa joka pulskauskerralle. On hylkyjä, syviä seinämiä, kilppareita, hummereita ja sitä sun tätä. Samalla suorittelen Nitrox kurssin tulevaisuuden varalle. Aika meneekin nopeasti sukeltaen ja snorklaten.

Ruoka on suhteellisen kallista joten jokapäivä duunataan omat mätöt! Nakkimunakasta,nakki muusi härdelliä, chop chueta nakeilla tai katkaravuilla. Vihreetä mössöä katkaravuilla ja uskokaa ja älkää, parit pelkät vegaani setitkin mahtuvat joukkoon, tosin tukevalla kermalla varustettuna. Kesäkeitto menee vituiksi, liikaa vihreetä ja kaalia.

Noin yleisesti, majoitutaan siis West Endissä josta pystyy patikoimaan rantsua pitkin (45min) West Bayhin missä jenkkisetit villitsee, olut 5 dolsua, sukellukset 120dolsua. Heh, no siellä ei muutakuin suoritetaan läpikävelyt snorkkelimestoille ja ”ihaillaan” rannassa lojuvia ”maitovalaita”. Toiset ruuvaa lentokoneella pitkin rantsua katsoen riuttaa ja muuten vaan rantsua. Siis jenkit polttaa massia huolella! Burn the fuel babe!
Pari viikkoa Roatania ja todella hyvät fibat jää! Lopulta päätetään lähteä koko lössillä Utilalle..VIRHE!!

Utila. Täydellinen bilemesta. Kaikki mainostaa biletystä ja viinaristeilyjä, ja hinnat vaihtelevat paljon. Sukelluksista eivät monet meinaa puhella mitään. No oli miten oli, valitaan se halvin ja tuloskin on sen mukainen. Toine virhe. Sukellukset kusee ja välineet ovat perseestä. Ja meitsillä jää 2kpl pulahduksiin. Lopulta vaihdetaan biletyksen puolelle joka onkin hauskaa. Jotan hyvää edes sentään! Halo, Halo, Halo...

Ehkä Roatanilla kaikki sujui lopulta niin putkeen että sen takia Utila ei säväytä, mutta ei paikkaa ehkä haukkuakaan voi. Paljon reppureissaajia ja todella lungia touhua. Monet ovat viettäneet saarella vuoden taikka vastaavaa relaten ja sukeltaen. Vähän ehkä pieneltä paikka vaikuttaa mutta eipä viikossa nyt ihmeitä paikasta kerkeä irti saamaan joten kaippa sieltä hienonkin paikan löytää!

Utilan baattimatka onkin muuten hieman rajunpaa kyytiä ja melkein menomatkalla laatta lentää mutta hengissä selvitään. Siihen malliin rytisee ja rätisee pablon baatti että empä tiedä sen turvallisuuden laitaa sitten lopulta. No toisaalta meri on melkoinen menomatkalla. Paluu matkalla pablolta ”matkapahoinvointi” tabletti naamaan, ja matka sujuu ongelmitta. Vaikka pablo laattaa vieressä, niin toisen pablon 50mg nappi tekee tehtävänsä ja missään ei tunnu! Tosin merikin on rauhallinen.

La Ceibassa käydään chekkaamassa nopeaa yksi perhosmuseo jossa nähtävää riittää. Löytyy suomalaisiakin perhosia, osa rauhoitettuja mutta ne ei pabloa koske, sen ymmärtää. :)

Ajateltu bussireitti hieman kusee ja nopeat liikkeet saavat matkaajat lopulta siirtymään Managuaan, Nicaraguaan. Paikka vaikuttaa hieman hämyltä ja napataan vielä bussi Granadaan missä nyt aikaa kulutellaan. Nettikin toimii pitkästä aikaa kunnolla joten pari päivää nyt vaan chillataan ja kuositellaan kamat! Kaikki vaatteet haisee suolavedeltä vielä.. Niin ja kohta taas uudelleen...

Ainiin ja ekaa kertaa napataan ökybussi rajan ylitse. No pertti pablohan koittaa sitten saada kymmentä dolsua jotain rajamaksua, kovasti kysellään ja pakkohanse lopulta maksaa, vaikkakin kovistellaan häntä tuomaan kuitit. No kuitithan pyydettiin ja sellaiset pablo kirjoittaa. No näkipähän rahojen eteen edes vähän kirjoitusvaivaa ja 5 dolsua on tullin leimallisessa kuitissa. Mitä opitaan taas tästä, öky bussit kusee!! Back to chicken bus!

Käytiin El Salvadorissakin

Nyt matkataan jo pitkällä Hondurasissa, mutta palataanpa vielä El Salvadoriin, eli minkä takia sinne piti tunkea.

Tavoitteena oli oppia surffaamaan ja tarkkaanottaen siis pysyä surffilaudan päällä pystyssä vähintään viisi metriä. Montericosta matka julkisilla ”pikakuljetuksilla” El Tuncoon hoituu noin kymmenessä tunnissa ja matkaahan on se vajaat 400 kilometriä. Mukaan mahtuu yksi puinen evinruden sponsoroima ”autolautta”, sekä kuusi eri bussia ja hieman kävelyä. Ajankulun kyllä ymmärtää, jos bussikuski välillä pysäyttää ajopelin tienviereen ja ottaa päivän uutiset esiin ja lueskelee niitä kaikessa rauhassa. Tosin Pablon puolustukseksi on sanottava, että koko lehdenlukuaikaahan se bussi ei paikallaan ollut, vaan madeltiin noin viittä samalla kun selailtiin taloussivuja. No perille kuitenkin päästään illan tunneilla ja majapaikkakin löytyy, tosin sitä joudutaan vaihtamaan kiskurihinnan(eli liian laadukas) vuoksi seuraavana päivänä.

Sitten on aika opetella aaltojen herraksi, opas neuvoo ja minä teen. Pari kuivaharjoittelunousua rantahiekassa laudan päälle ja sitten aalloille. Weissmulleröinnin jälkeen päästään tonteille ja odotellaan aaltoa, kohta sopiva tuleekin ja opas työntää laudan vauhtiin. Hetken tärisee ja kuohuu ympärillä, nyt pitäisi sitten nousta ylös, se vielä onnistuu, mutta noutaja tulee vajaassa sekunnissa. Pari seuraavaa aaltoa menee samaa rataa, aallot vievät ja minä vikisen, pesukone-efekti hoitaa kroppaa kuosiin, naarmuja ja mustelmia tulee ihan sopivasti. Taitaa olla viides aalto, joka täyttää tavoitteet, metrejä tulee reippaasti yli viisi. Voimat alkavat ehtyä, vielä kerran. Viimeinen aalto viekin sitten aina rantaan saakka, nyt ollaan surffattu jo yli viisi sekuntiakin. Seuraavana päivänä on Petrin vuoro, tunnelma on sama, pääsääntöisesti tulee vain kovan luokan pyöritystä aalloilta. Tätä kieputusta jaksetaan kolme päivää, sitten on kroppa sellaisessa kuosissa, että paikallaan olokin sattuu, olisikohan aika huilata ja jatkaa jossain muualla. Yksi huilipäivä, sitten San Salvadorin kautta Hondurasiin.

Pari pikku huomiota täkäläisistä toimintamalleista, jotka ”hieman” ärsyttävät:

Ensimmäinen seikka liittyy bussimatkustamiseen, tämä voitaisiin otsikoida sanoilla, PAIKKAANI EN LUOVUTA. Reippaasti sensuroitu esimerkki tästä: Paikallisbussi alkaa täyttyä, istuimet ovat kolmelle hengelle, kaksi käytävänpuoleisinta ovat varatut, ikkunapaikka vapaa, kyytiin nousee ”kohtalaisen” raamikas matami ja huomaa vapaan paikan, sinne... Suomessahan homma toimisi niin, että käytävänpuoleisimmat siirtyisivät pykälän kohti ikkunaa, mutta ei täällä. Matamin on syytä puskea 150 kilon varmuudella ohi pygmeille suunnitelluista penkeistä tunkien ahterinsa muiden istujien suuhun ja jymähtäen hameenhelmastaan kiinni etupenkin selkänojaan, samaan aikaan keskipaikalla istuva Pablo haluaa jäädä pois kyydistä, matamilla puskee hikeä jo siihen malliin, että istumaan on päästävä tai taju lähtee, massa hoitaa pysäkkiä hamuavan Pablon takaisin istumaan ja ikkunapaikka on saavutettu, sitten sama homma toistuu kun keskipenkin Pablon pitää päästä pois, käytäväPedrohan ei voi nousta, vaan onneksi keskipenkkiPablo omaa vahvat akrobaattiset lahjat ja onnistuu jäämään pysäkilleen vain puolitoistakilometriä myöhässä, harmi vaan että tähän mennessä bussin käytäväkin on jo täynnä väkeä, eikä kukaan väistä. Vahvimman ja röyhkeimmän laki, kaveria ei jät... AUTETA.

Sitten se toinen, vaikka otsikolla, LATINO, JOKA EI OSANNUT SANOA EN TIEDÄ. Tämä seikka johtaa matkailijan enemmän kuin harhaan ja saa paikalliset vaikuttamaan entistä osaamattomimmilta. Esimerkki: Saavutaan Pablocityn bussiasemalle, josta halutaan kohti Pedrovillagea, kysytään seitsemältä eri henkilöltä mistä bussi Pedrovillageen lähtee, vastaukset ovat seuraavat:
Carlos: Kaikki bussit Pedrovillageen ovat menneet, mutta numero 68 sinne menee Rodrigo: Ei mene busseja (antes sí, ahora no), mutta minä voin viedä teidät turvallisesti sinne omalla Toyotallani
Silvia: Toiselta asemalta ja sinne pitää mennä taksilla, ei mene paikallisbusseja Javier: Viereiseltä laiturilta bussi numero 27
Adriana: Ei mene suoria busseja, ensin pitää mennä Juanitotowniin ja sieltä toisella bussilla Pedrovillageen
Manuel: Bussi 4 menee suoraan Pedrovillageen ja lähtee viiden minuutin päästä toiselta puolelta asemaa
Rosa: Bussi 27, jostain tästä läheltä

Poimi tästä oikea vastaus?
Bingo, bussi numero 27 menee Pedrovillageen ja ehkä lähtee ”viereiseltä laiturilta” ja miten tähän päästiin, seitsemästä henkilöstä kaksi sanoi saman vastauksen. Ja todennäköisesti sitä viimeistä bussia ei ole olemassakaan, aina lähtee seuraava, onneksi jotain hyvää.
Pääasia että vastataan, sillä ei ole mitään väliä onko vastaus oikea, tyhmäksihän sitä luullaan jos sanoo, EN TIEDÄ KYSY JOLTAIN MUULTA... Tekisi mieli taas jalkaa polkea, mutta jos lähdettäiski sukeltamaan.