Viisumi uusiksi ja aurinkoista joulua

Nyt on sitten retkiryhma taydennetty ja Havannan visiitin jalkeen ehditty jo tehda vaikka ja mita, mutta kun nettia ei ole, ei paivityksiakaan oikein paasee tekemaan. Tanaan retkikunta menettaa yhden extrajasenen, mutta vanha kaksikko jatkaa aina tammikuun loppuun saakka. Niin ja Sonjalle turvallista kotimatkaa ja kylla se pakkanenkin ihan ok on...

Mitas muuta Havannassa, kuin matkavaen taydennysta.
Kuubaan myonnetaan kerrallaan 30 paivan viisumi ja kun matka kestaa sen paivan vajaa 60 paivaa, ei uusimispaiva sovi olla ihan koska tahansa. No eipa mitaa hataa, kalenteria kun hostellin omistajien kanssa tavailin, niin kavi ilmi, etta kun viisumi pitaa uusia vuoden vaihteessa, osuu tuohon ajankohtaan juuri sopivasti viikonloppu ja kolme juhlapaivaa, joten ei onnistu. Ajattelin kuitenkin yrittaa viisumin pidennysta jo hyvissa ajoin ennen vanhan loppumista. Ensin kavellen paikalle jossa maahanmuuttoviraston piti olla, mutta sehan oli muuttanut, sitten ladalla toiselle puolelle kaupunkia. Ensin pankkiin ostamaan pari merkkia hakemusta varten, niin ja pankkiin niinkuin joka muuhunkin paikkaan jonotetaan ja kauan. Pankin ulkopuolella on ensin noin 50 henkilon jono, josta selvittya paasee jonottamaan sisatiloihin ja ns. kymmenen parhaan jonottajan joukkoon. No merkit saatiin ja sitten maahanmuuttovirastoon, siella jonottamisesta tulikin sitten kasite. Kolme ja puoli tuntia kohtalaisen lampimassa kelissa ja viimeisena paperit kasittelyyn. Minut pyydetaan viimeisena toimistoon ja muorit naureskelevat ja hopottavat keskenaan, epailen vahvasti, etteivat ymmarra mita tarvitsen. Onneksi mukana oli lentolippu ja sen paivamaara ratkaisi, etta sain juuri sopivasti paivia lisaa viisumiini, vai miten on eikos 3.12-3.2. = 60 paivaa... Niin ja sitten niille, jotka joskus taistelevat saman asian kanssa, muistakaa ottaa mukaan todistus matkavakuutuksesta, sita tarvii maahanmuuttovirastossa nayttaa.

No kun leimat tuli, oli luvassa samantien nopea siirtyminen Pinar del Rioon, jossa vietimme pari paivaa tutustuen mm. Vegas Robaina sikarien valmistukseen. Liikkuminen kolmelta henkilolta hoitui kohtalaisen mukavasti kollektiivitaksilla, joka tulee tuolle porukalle halvemmaksi, kuin kalliin Viazulin bussiyhtion liput. Niin ja kollektiivitaksit ovat usein niita vanhoja 50-luvun alun ameriikanrautoja. Pinarista painellaan sitten Maria la Gordaan elelemaan herroiksi, oikein hotelliin.

Kalliiksihan se tulee, mutta aamiaisella syodaan kuin saksalaiset konsanaan ja nautitaan siisteista huoneista jne. Maria la Gorda on loistava paikka sukeltavalle matkaajalle, toki ihan rannalla lohoilykin onnistuu varsin mukavasti. Vedenalaista nahtavaa on seka snorklaajille, etta sukeltajille ja taattuun Kuuban laatuun, korallit todella hyvassa kunnossa ja varikkaita, vesi kirkasta. Tosin se sama puute kuin edellisillakin sukelluspaikoilla, isomukset puuttuu. Ei haihavaintoja, ei rauskuja. Ehka sitten ensi kerralla seuraavassa paikassa. Kaiken kaikkiaan viisi sukellusta tulee tehtya ja tyytyvaisia ollaan, toki se isomusten puute hieman harmittaa, mutta eipa sille oikein mitaa voi, isolla rahalla niita nakisi, ehka jo ensi lauantaina...

Huomenna olisi sitten luvassa siirtyminen Havannasta Cienfuegosiin vuodenvaihdetta todistamaan ja siita matka jatkuu sitten itaiseen Kuubaan. Maria la Gordan ja Havanna valiin jai viela Vinales, jossa vietimme myos viisi paivaa, mutta tasta Petri latailee jutut hieman myohemmin, jos vain netti loytyy ja pelaa jossain vaiheessa.
Eipa muuta kuin hyvaa vuodenvaihdetta vaan kaikille!!  

Kulttuurishokkia ja ensiaskeleita

Joo, siis perillehan on paasty ja homma lahteny vauhdilla kayntiin. Tanaan saadaanki sitte retkikunta tayteen miehitykseen, ei muuta ku tervetuloa...

No lentohan nasahti latinomaiseen tyyliin myohassa kolmas paiva Jose Martin kenttaan ja putkeen astellessa naamaa hiveli Karibian vieno ja lammin tuulahdus. Siita sitten mielenkiintoisen immigrationin lapi odottamaan etta mita tuleman pitaa, odotin ehka aavistuksen vilkkaampaa ja modernimpaa lentokenttaa, nooo, tama toimi paremmin, eipa ollut paljon tyrkyttavia ihmisia ymparilla, rauhassa sai ensimmaiset rahat vaihtaa ja lahtea etsimaan kuljetusta Havannan keskustaan. No taksihan se piti ottaa ja maksaa kiskurihinta, no mutta taksikuskin kanssa reilun puolen tunnin matka taittui rattoisasti, samalla han esitteli kaikki mahdolliset nahtavyydet mita eteen tuli. Taala muuten taksimatkat ovat vihdoin sellaisia kuin ne pitaakin olla, eli jos matkustajia on useita, he voivat jakaa kulut, eika niinkuin muualla lattareissa, etta jokainen maksaa matkan erikseen.

Hostelli jonka olin varannut sijaitsee Havannan keskustassa, eika ns. kotikatu paljoa lupaa, kapea, hamara ja likainen, mutta hostelli itsessaan on oikein miellyttava. Ensimmaiset tunnit tuntuvat pahalta, tatako tama taas on, jaksaako panostaa, mutta muutaman tunnin jalkeen alkushokki on ohi ja latinoasenne paalla, taas tuntuu hyvalta, leppoisalta.
Majoitusjarjestelyt ovat kaiken kaikkiaan oikein hyvin jarjestetty, koska kaytossa on ns. Casa Particular kaytanto, eli kotimajoitus, siina paikallinen perhe voi majoittaa omaan ekstrahuoneeseensa matkalaisia. Tata toimintaa valvoo valtio, niinkuin kaikkea muutakin ja sen ansiosta Casoille on maaratty tietyt standardit siisteydesta yms. joten tietynlainen taso on aina taattu, hinnatkin ovat suhteellisen stabiilit. Tassa suhteessa tosin yksin matkaavaa kohdellaan hieman rankemmin, eli huoneen hinta on sama oli reissaajia sitten yksi tai useampi. No tama hostelli onneksi tarjoaa majoitusta sankyhinnalla, eika se enaa kovin paha ole, hieman yli yhdeksan euroa.

Havannassa aika on kulunut paa-asiassa tulevia juttuja jarjestellessa, toki hostellin muiden asukkaiden kanssa on myos aikaa vietetty siella sun taalla, niin ja Maleconia on jo kavelty edestakaisin. Havannan jalkeen kipaisin Isla de Juventudille sukeltamaan, reilun tunnin bussimatkan ja vajaan kolmen tunnin laivamatkan jalkeen saavuin Nueva Geronan kaupunkiin josta loysin sopivan Casan ja heti seuraavana paivana oli luvassa sukellusreissu paratiisimaiseen kohteeseen Punta Francesiin, korallit olivat oikein hienoja, mutta kalat, varsinkin suuremmat tuntuivat puuttuvan. Nueva Gerona ei sen suurempia tarjoa, fiestaa toki loytyy jokaiselle paivalle. Pari paivaa tyhjanpaivaista notkumista ja uusien sukelluksien odottelua sai riittaa ja suuntasin takaisin satamaan odottamaan viime minuutin lippua. Ja viime minuutin lipun todellakin sain, nimittain sain koko paatin viimeisen paikan noin viisi minuuttia ennen laivan lahtoa. Vaikka kyseessa on ihan tavallinen kansallinen laivayhteys, laukut lapivalaistiin ja kaikenlaiset kynsileikkurit ja haarukat takavarikoitiin matkustajilta, etteivat he kaappaisi laivaa, toki nuo valineet ei mielestani ole ihan niita vaarallisimpia. No meikalaisen rinkkaa lapivalaistessa jetsonit loysivat tietysti erilaisia tera-aseita, sanoin vaan etta niin siella ne ovat rinkan pohjalla, enka ole avaamassa, etteka muuten paase turvaverkosta ja abloysta lapi ihan heti. Hetken timpat katselivat rinkkaa ja nupisivat, mutta ei mitaan kun laivan pitaa lahtea punto niin ei muutaku kyytiin vaan.

Havannaan tullessa nappasin nopeasti Viazulin okybussin 12 cucin hintaan sikojen lahden risteykseen ja sielta huippukalliin mittarin (lada) Caletonin kylaan. Siella sitten viivyinkin hummeria syoden nelja paivaa, no mahtui siihen taas sukellusta (kuljetus sukelluspaikalle tapahtui vuoden 1951 Pontiacilla) ja hieman lintujen bongausta. Takaisin Havannaan saavuin eilen ja lahtiessa ajattelin etta nyt tullaan hieman halvemmalla, ensin kollektiivi taksi eraalle krokofarmille ja sielta risteykseen vanhalla koulubussilla. Risteyksessa keltapukuiset kuljetusten jarjestajat auttoivat tunnin odottelun jalkeen matkalaisen tavallisen rahvaan bussiin joka kustansi talla kertaa 30 mn. Niin ja mitahan se oli no..

Rahojen ja hintojen kanssa on saanut muutenkin miettia aika paljon, Kuubassa on kaytossa kaksi valuutta ns. vaihdettaja peso CUC jota saa eurolla noin 1,26, seka ns. Kuuban kansallinen peso MN, jota saa taas yhdella cucilla 25. Aina kun voi maksaa kansallisilla pesoilla, se kannattaa ja itseasiassa silloin Kuuba on halpa maa matkustaa, mutta hyvin mielellaan paikalliset ohjaavat turistit kayttamaan vaihdettavia pesoja. Hintojen kanssa ei muuten ole ollut suurempia taisteluja, kaupoissa hinnat ovat nakyvissa ja ovat samat kaikille, samoin jos paikallispesoilla pasee vaikkapa bussiin niin bussimatkan hinta on sama kaikille. Valilla kun paikalliset maksavat paikallispesoilla on turistin maksettava vaihdettavilla ja silloin hinnan nousu voi olla 25 kertainen tai vielakin suurempi.
Kysehan on periaatteesta :)

Sellaista talla kertaa, jatketaan joskus toiste, netin kaytto Kuubassa on suhteellisen kallista, vaikeaa, hidasta jne. joten aivan joka paiva ei tule postailtua, mutta eikohan sita jossain vaiheessa.
Niin ja Hyvaa Joulua kaikille!!!

QTRR 3

Noniin se olisi taas settien aika. Pitkään onkin jo taas suomessa viihdytty! Kallen teksteistä jo ilmeni että Kuuba on suunta. Toivottavasti luvassa on hyvää settiä! Tarkoitus on ottaa lungisti! Eli luvassa paljon rantaelämää ja sukellusta! Kyllä se tammikuun pakkaset voittaa! :) Noh perille päästyä näkee sitten miten kaikki onnistuu. Majoitusta ei ole varattu mutta eiköhän aina jotain löydy. Ja budjetista, noh koitetaan pienellä pärjätä mutta ehkä ihan joka lanttia ei tälläkertaa venytetä. Ja kuuba ei varsinaisesti mikään ihan ilmainen maa ole, tosin etukäteisjoukot infosivat että 20egee piisaa nippa nappa jos ei kurkoile taikka säädä mitään extraa! Netti kuulemma pelaa huonosti ja on hidas, eli mahdollisuuksien mukaan raapustellaan sitten taas blogia. Ei muutakuin hyvät joulut kaikille. Let the QTRR3 begin!