Nyt on sitten retkiryhma taydennetty ja Havannan visiitin jalkeen ehditty jo tehda vaikka ja mita, mutta kun nettia ei ole, ei paivityksiakaan oikein paasee tekemaan. Tanaan retkikunta menettaa yhden extrajasenen, mutta vanha kaksikko jatkaa aina tammikuun loppuun saakka. Niin ja Sonjalle turvallista kotimatkaa ja kylla se pakkanenkin ihan ok on...
Mitas muuta Havannassa, kuin matkavaen taydennysta.
Kuubaan myonnetaan kerrallaan 30 paivan viisumi ja kun matka kestaa sen paivan vajaa 60 paivaa, ei uusimispaiva sovi olla ihan koska tahansa. No eipa mitaa hataa, kalenteria kun hostellin omistajien kanssa tavailin, niin kavi ilmi, etta kun viisumi pitaa uusia vuoden vaihteessa, osuu tuohon ajankohtaan juuri sopivasti viikonloppu ja kolme juhlapaivaa, joten ei onnistu. Ajattelin kuitenkin yrittaa viisumin pidennysta jo hyvissa ajoin ennen vanhan loppumista. Ensin kavellen paikalle jossa maahanmuuttoviraston piti olla, mutta sehan oli muuttanut, sitten ladalla toiselle puolelle kaupunkia. Ensin pankkiin ostamaan pari merkkia hakemusta varten, niin ja pankkiin niinkuin joka muuhunkin paikkaan jonotetaan ja kauan. Pankin ulkopuolella on ensin noin 50 henkilon jono, josta selvittya paasee jonottamaan sisatiloihin ja ns. kymmenen parhaan jonottajan joukkoon. No merkit saatiin ja sitten maahanmuuttovirastoon, siella jonottamisesta tulikin sitten kasite. Kolme ja puoli tuntia kohtalaisen lampimassa kelissa ja viimeisena paperit kasittelyyn. Minut pyydetaan viimeisena toimistoon ja muorit naureskelevat ja hopottavat keskenaan, epailen vahvasti, etteivat ymmarra mita tarvitsen. Onneksi mukana oli lentolippu ja sen paivamaara ratkaisi, etta sain juuri sopivasti paivia lisaa viisumiini, vai miten on eikos 3.12-3.2. = 60 paivaa... Niin ja sitten niille, jotka joskus taistelevat saman asian kanssa, muistakaa ottaa mukaan todistus matkavakuutuksesta, sita tarvii maahanmuuttovirastossa nayttaa.
No kun leimat tuli, oli luvassa samantien nopea siirtyminen Pinar del Rioon, jossa vietimme pari paivaa tutustuen mm. Vegas Robaina sikarien valmistukseen. Liikkuminen kolmelta henkilolta hoitui kohtalaisen mukavasti kollektiivitaksilla, joka tulee tuolle porukalle halvemmaksi, kuin kalliin Viazulin bussiyhtion liput. Niin ja kollektiivitaksit ovat usein niita vanhoja 50-luvun alun ameriikanrautoja. Pinarista painellaan sitten Maria la Gordaan elelemaan herroiksi, oikein hotelliin.
Kalliiksihan se tulee, mutta aamiaisella syodaan kuin saksalaiset konsanaan ja nautitaan siisteista huoneista jne. Maria la Gorda on loistava paikka sukeltavalle matkaajalle, toki ihan rannalla lohoilykin onnistuu varsin mukavasti. Vedenalaista nahtavaa on seka snorklaajille, etta sukeltajille ja taattuun Kuuban laatuun, korallit todella hyvassa kunnossa ja varikkaita, vesi kirkasta. Tosin se sama puute kuin edellisillakin sukelluspaikoilla, isomukset puuttuu. Ei haihavaintoja, ei rauskuja. Ehka sitten ensi kerralla seuraavassa paikassa. Kaiken kaikkiaan viisi sukellusta tulee tehtya ja tyytyvaisia ollaan, toki se isomusten puute hieman harmittaa, mutta eipa sille oikein mitaa voi, isolla rahalla niita nakisi, ehka jo ensi lauantaina...
Huomenna olisi sitten luvassa siirtyminen Havannasta Cienfuegosiin vuodenvaihdetta todistamaan ja siita matka jatkuu sitten itaiseen Kuubaan. Maria la Gordan ja Havanna valiin jai viela Vinales, jossa vietimme myos viisi paivaa, mutta tasta Petri latailee jutut hieman myohemmin, jos vain netti loytyy ja pelaa jossain vaiheessa.
Eipa muuta kuin hyvaa vuodenvaihdetta vaan kaikille!!
No comments:
Post a Comment