Kaurihia ja apinoota Costa Ricassa

No niin, Costa Ricassa käytiin aikas nopeaa,vaikka suunnitelmat oli aavistuksen pitempään viipymiseen, ei poikien pysähdys kestänyt kuin kuusi päivää. No syy tähän pikaiseen läpimenoon on lähinnä Costa Rican hintatasossa. Ennen kaiketi halpa maa ei ole ainakaan meidän budjettiin sopiva, kaikki maksaa.
Nyt tulee siis ihan huolellista vuodatusta, eli ne jotka kuuluu Costa Rica fan clubiin, voivat suoraan jäädä odotteleen seuraavaa juttua.

Eli aloitetaan rajan ylityksestä, homma menee ihan mukavasti,varsinkin kun rahanvaihdossa saadaan voittoa, tosin tämä tapahtuu vielä Nicaraguan puolella. Sitte alkaaki alamäki, leimoja passiin odotellaan sen tunnin verran, sitten on luvassa pikku ostoksia ja bussin etsintää. Hinnat ampuvat heti muuntimeen, pieni limsa maksaa euron, vajaan kahden tunnin bussimatka kolme euroa, ei hyvä. Kohta selviää myös, että bussimatkoihin saa varata huolella aikaa, keskinopeus ihan ok asfalttiteillä on siinä 25-30 km/h (melkein yhtä hidasta kuin Boliviassa, täkäläisillä on kuitenkin teitä mitä pitkin ajella, toisin kuin Bolivialaisilla...). Pysähdyksiä mahtuu matkaan ihan muutama, Costa Ricalaiset siis ottavat bussin jos matka on yli puoli kilometriä.

No Costa Ricahan on erityisen kuuluisa upeasta ja monimuotoisesta luonnosta, nooo, kai se sitä jossain on. Valitettavasti kuningas mammona saa tähänkin seikkaan katkeran lopputuloksen. Elukoiden määrä on varmaan suuri, varsinkin kun hyvin tutkittujen alueiden kaikki pienimmätkin madot ja hyttyset otetaan mukaan, nousee lajimäärä varmaan kovaksi. Missä ovat sitten ne isot elukat, ne on syöty. Suomessa näkee hirven kohtalaisen helposti, täällä yhtä helppoja bongattavia on sieltä suurimmasta päästä mölyapinat ja nekin mölynsä ansiosta löydettävissä. Maan luonnonpuistot muuttuvat kovaa vauhtia turistien kansoittamiksi lenkkipoluiksi, esim. Manuel Antonion puistossa reittejä olisi voinut ajella autolla ja reiteillä kulki koko ajan ihmisiä (yli 90% jenkkituristeja). Enää ei voida puhua villieläimistä kun suurimmat järjestyshäiriöt syntyvät varastavista apinoista ja roskia levittävistä pesukarhuista.

Costa Ricalaisessa luonnonpuistojärjestelmässä on kaiketi otettu mallia Kummelista tutun pääministeri Jermun ympäristöpolitiikasta. Se kaksi hehtaaria aarniometsää on jätetty pystyyn ja hämätty sillä vihreitä, mutta ympäriltä on parturoitu sadan kilometrin säteeltä kaikki aivan sileeksi. Varsinkin ylänköalueella tuntui, että ne lukuisat luonnonpuistot ovat olleet todellakin hätähuutoja katoavalle monimuotoisuudelle. Onhan ne palmuöljyä varten rakennetut metsät hienoja, puujonojen välistähän näkee läpi vaikka kuinka pitkälle. Eikä banaanimetsätkään poikkeusta äskeisestä tee ja sitten on kahvi... Toisaalta mihinhän noistakin tuotteista moni päätyy... Raha ratkaisee ja kysyntä käskee.

Costa Ricalaiset ovat omaksuneet erittäin hyvin jenkkien tavan mainostaa erilaisia toimia ja keksiä iskulauseita, sekä kehua kaikkea mahtavaksi ja upeaksi. Pura viidaa heitetään joka paikkaan ja tuntuu, että se on pääasiassa mainoslause, että me turistit oppisimme ainakin kaksi epsanjankielistä sanaa. Mielenkiintoinen tapaus oli Quepoksessa meidän hostellin vanha isäntä, joka tuttuun tapaan kertoi tunnistavansa Suomen oikein hyvin, kun kuuli meidän sieltä tulevan. Heti alkajaisiksi äijä heitti, että teillähän on niitä norsuja kaduilla. Vastasin patulle, että tuhansia, ovat oikein riesaksi, varsinkin talvella metrin lumihangessa. No pienen selvennyksen jälkeen suostui äijä uskomaan,että on olemassa maa, jossa lämpötila laskee aika ajoin alle nollan. Koko vierailumme ajan patu piti meitä ja muita asiakkaita tiukasti pihdeissään, ei sovi olla kuin kotonaan, sohvalla ei saa maata, tv:tä voi katsoa vapaasti kello 21 ja 22 välillä, yhteiskeittiön käytöstä pitää raportoida, jos patu sanoo niin pyyhe on puhdas asiakkaan haju- tai näköaisti vain pettävät, PISTE.

No olihan siellä Costa Ricassa jotain hyvääkin, ei vain tule mieleen mitä, ehkä gallo pinto (papuriisisysteemi) oli jopa parempaa kuin Nicaraguassa.
Nyt painellaan Panaman ylängöllä ja vaikuttaa jo huomattavasti paremmalta, hintataso siedettävä ja ihmiset vaikuttavat mukavilta.

Nicaragua!

Aloitetaan Granadasta! Enkä tarkoita Ford merkkistä autoa vaan paikkakuntaa Nicaraguassa. Paikka on leppoisa kaupunki jossa paljon turisteja ja tietenkin systeemit sen mukaan. Ensivaikutelma tosin on että haisee paljon (viemärit) ja köyhyys ajaa taas pk-yrittäjät kadunkulmiin. Ainiin ja on todella kuuma. Joka päivä 35 paukkuu rikki ja suoraan porottava aurinko saakin taas aurinkorasvan kulumaan huolella.

Hintataso ei ole ollenkaan huono. Paljon halvempaa kuin Hondurasissa. Majoituksesta joudutaan tosin pulittamaan 6 euroa per nuppi, mutta ruoka on halpaa. Kaupasta ostetaankin 3 päivän sapuskat 10 egee per nuppi.

Granadasta tehdään iskuja sitten ensin Masayan markettimestoille josta 3 riippumattoa lähteekin poikien matkaan. Tosin mattoja etsitään huolella ja tinkiminen on armotonta. Lopulta tehdään kaiketi ihan ok diilit. Tori on järjettömän iso ja myynnissä on sitten aivan kaikkea moposta, ankkoihin. Matkalla takaisin poiketaan Catarinan miradorilla katsomassa maisemat ja komeat ovat järvinäkymät.

Toinen isku tehdään Lago de Apoyoon, jossa nähtävää ei nyt erityisemmin ole, vaikkakin vesi on todella lämminta ja muita turisteja ei näy. Tosin matka on ihan hupaisa 2kpl busseja, kävelyä ja liftaus kyyti lopussa ja perillä ollaan. Voisi olla hienokin paikka jos enemmän tutkisi ja viettäisi aikaa. Muuten Granadassa kuositetaan vaatteet kuntoon ja kulutellaan aikaa netissä päivän verran.

Matka jatkuu Isla De Ometepe saarelle, jossa tarkoitus on olla muutama päivä ja suunnata pääsiäisen viettoon tyynenmeren rannalle San Juan Del Suriin. Saari vaikuttaa todella leppoisalta ja muita reissaajia ei kauheasti ole. Ehkä vieressä oleva tulivuori ja sen hälytystila on saanut muut herpaantumaan. Hälytystila on vihreä joten siitä ei tarvitse huolestua. Parit päivät sujuukin rantsussa huilaillen ja pieni nettisessio tuottaa tulosta ja saadaan sisäpiiritietoa San Juanista ja hyvää ei kuulu. Majoitus 70 dolsua yöltä ja vitusti bossea. EI KIITOS.

Tiedonantajamme liittyvät porukkaan seuraavana päivänä ja retkikunta muuttaa suunnitelmat pääsiäisen vietosta Ometepelle. Saari muodostuu kahdesta tulivuoresta ja lukuisista paikoista missä vieralla. Pieniä kyliä on siellä ja täällä. Aikaisemmin tutustuttiin Santo Domingo kylään ja nyt tutkitaan Merida, joka ei kerää pisteitä ja hostellit täynnä Santo Domingossa saa valttikortin, Santa Cruz kylän voittamaan pisteet.

Täällä onkin nyt aikaa kulututeltu about 5 yötä ja valinta osoittautui hyväksi. Paljon peruutuksia ja halvat hinnat. Oma huone irtosi pääsiäisenä 13dolsulla(6,5per nup). Se on todella halpa Semana Santana. Sekun on jouluakin kovempi juttu paikallisille. Korttia pelataan taas joka ilta ja jokunen Toña hörpitään pois kuleksimasta. Tikki ja Hollantilainen Tubbe on kovassa huudossa, myös herttaa ja chicagoa lätkitään.

Tulivuorellekin on tarkoitus kiivetä, mutta erään päivän triathlon vesiputouksille tuottaa seuraavanlaista tulosta. Pyöräilystä on perse kipee ja kiipeämistä ei jalkoja voi tuntea, joten loppuretkikunta hylkää tulivuoren. Kalle vuoristojen gustafsonina hoitaa homman kotia ja kiipuaa vuorella ilman mitään tuskia, taikka sen kummempia valituksia. Muut keräilee itseään riippumatossa loikoillen. Valintojen maailma!

Huhujen mukaan Costa Ricalaiset tulevat Nicaraguaan halpojen hintojen perässä ja maanantaina pitäisi vielä olla ryysistä joten nukutaan yksi päivä vielä pois riippumatossa ja sykitään tiistaina sitten vasta rajan ylitse. Reissua olisi enään pari kuukautta jäljellä ja Costa Rica olisi tarkoitus hoitaa nopeasti alta pois ja sykkiä nopealla temmolla Panamaan! Panamassa sitten sukellus ja kanava setit pitää duunailla pois alta kuleksimasta.

Nicaraguaa voi suositella oikein lämpöisesti vaikkakin vain Granada ja Ometepe tulee omakohtaiseen tutkintaan mutta muilta saatu info vakuuttaa siitä että hieno maa reissata on kyseessä.
Nicaragua over and out!