No niin, Costa Ricassa käytiin aikas nopeaa,vaikka suunnitelmat oli aavistuksen pitempään viipymiseen, ei poikien pysähdys kestänyt kuin kuusi päivää. No syy tähän pikaiseen läpimenoon on lähinnä Costa Rican hintatasossa. Ennen kaiketi halpa maa ei ole ainakaan meidän budjettiin sopiva, kaikki maksaa.
Nyt tulee siis ihan huolellista vuodatusta, eli ne jotka kuuluu Costa Rica fan clubiin, voivat suoraan jäädä odotteleen seuraavaa juttua.
Eli aloitetaan rajan ylityksestä, homma menee ihan mukavasti,varsinkin kun rahanvaihdossa saadaan voittoa, tosin tämä tapahtuu vielä Nicaraguan puolella. Sitte alkaaki alamäki, leimoja passiin odotellaan sen tunnin verran, sitten on luvassa pikku ostoksia ja bussin etsintää. Hinnat ampuvat heti muuntimeen, pieni limsa maksaa euron, vajaan kahden tunnin bussimatka kolme euroa, ei hyvä. Kohta selviää myös, että bussimatkoihin saa varata huolella aikaa, keskinopeus ihan ok asfalttiteillä on siinä 25-30 km/h (melkein yhtä hidasta kuin Boliviassa, täkäläisillä on kuitenkin teitä mitä pitkin ajella, toisin kuin Bolivialaisilla...). Pysähdyksiä mahtuu matkaan ihan muutama, Costa Ricalaiset siis ottavat bussin jos matka on yli puoli kilometriä.
No Costa Ricahan on erityisen kuuluisa upeasta ja monimuotoisesta luonnosta, nooo, kai se sitä jossain on. Valitettavasti kuningas mammona saa tähänkin seikkaan katkeran lopputuloksen. Elukoiden määrä on varmaan suuri, varsinkin kun hyvin tutkittujen alueiden kaikki pienimmätkin madot ja hyttyset otetaan mukaan, nousee lajimäärä varmaan kovaksi. Missä ovat sitten ne isot elukat, ne on syöty. Suomessa näkee hirven kohtalaisen helposti, täällä yhtä helppoja bongattavia on sieltä suurimmasta päästä mölyapinat ja nekin mölynsä ansiosta löydettävissä. Maan luonnonpuistot muuttuvat kovaa vauhtia turistien kansoittamiksi lenkkipoluiksi, esim. Manuel Antonion puistossa reittejä olisi voinut ajella autolla ja reiteillä kulki koko ajan ihmisiä (yli 90% jenkkituristeja). Enää ei voida puhua villieläimistä kun suurimmat järjestyshäiriöt syntyvät varastavista apinoista ja roskia levittävistä pesukarhuista.
Costa Ricalaisessa luonnonpuistojärjestelmässä on kaiketi otettu mallia Kummelista tutun pääministeri Jermun ympäristöpolitiikasta. Se kaksi hehtaaria aarniometsää on jätetty pystyyn ja hämätty sillä vihreitä, mutta ympäriltä on parturoitu sadan kilometrin säteeltä kaikki aivan sileeksi. Varsinkin ylänköalueella tuntui, että ne lukuisat luonnonpuistot ovat olleet todellakin hätähuutoja katoavalle monimuotoisuudelle. Onhan ne palmuöljyä varten rakennetut metsät hienoja, puujonojen välistähän näkee läpi vaikka kuinka pitkälle. Eikä banaanimetsätkään poikkeusta äskeisestä tee ja sitten on kahvi... Toisaalta mihinhän noistakin tuotteista moni päätyy... Raha ratkaisee ja kysyntä käskee.
Costa Ricalaiset ovat omaksuneet erittäin hyvin jenkkien tavan mainostaa erilaisia toimia ja keksiä iskulauseita, sekä kehua kaikkea mahtavaksi ja upeaksi. Pura viidaa heitetään joka paikkaan ja tuntuu, että se on pääasiassa mainoslause, että me turistit oppisimme ainakin kaksi epsanjankielistä sanaa. Mielenkiintoinen tapaus oli Quepoksessa meidän hostellin vanha isäntä, joka tuttuun tapaan kertoi tunnistavansa Suomen oikein hyvin, kun kuuli meidän sieltä tulevan. Heti alkajaisiksi äijä heitti, että teillähän on niitä norsuja kaduilla. Vastasin patulle, että tuhansia, ovat oikein riesaksi, varsinkin talvella metrin lumihangessa. No pienen selvennyksen jälkeen suostui äijä uskomaan,että on olemassa maa, jossa lämpötila laskee aika ajoin alle nollan. Koko vierailumme ajan patu piti meitä ja muita asiakkaita tiukasti pihdeissään, ei sovi olla kuin kotonaan, sohvalla ei saa maata, tv:tä voi katsoa vapaasti kello 21 ja 22 välillä, yhteiskeittiön käytöstä pitää raportoida, jos patu sanoo niin pyyhe on puhdas asiakkaan haju- tai näköaisti vain pettävät, PISTE.
No olihan siellä Costa Ricassa jotain hyvääkin, ei vain tule mieleen mitä, ehkä gallo pinto (papuriisisysteemi) oli jopa parempaa kuin Nicaraguassa.
Nyt painellaan Panaman ylängöllä ja vaikuttaa jo huomattavasti paremmalta, hintataso siedettävä ja ihmiset vaikuttavat mukavilta.
No comments:
Post a Comment