Havannanannaa ja Kuuba pakettiin

Jibiksestä lähdetään Havannaan kolme päivää ennen paluulentoa. Suunnitelmissa on vielä katsastaa Havannan kalastusmahdollisuudet, joitakin nähtävyyksiä ja tietenkin suorittaa pakolliset sikari- ja rommiostokset. Etukäteen mietimme, että Jibiksestä poistumme Hersheyn junalla, kuten sinne tulimmekin. Tosin reipas kävely rinkkojen kanssa junaseisakkeelta rantsuun ei miellytä toistaa. Katsastelemme muita vaihtoehtoja ja löytyyhän niitä, voisi ottaa kollektiivitaksin, liftata jonku paikallisen Pablon kyytiin, Viazulia emme pidä enää vaihtoehtona, olemmehan siltä välttyneet jo kuukauden. Päädymme lopuksi samanlaiseen kuljetusmuotoon, kuin muutkin Campismon asukkaat, hyppäämme Campismon omaan lomabussiin, tunnelma on tiivis ja aidosti Kuubalainen, hintakaan ei ole paha, lisäksi Havannassa pääsemme kävelyetäisyydelle hostellistamme.

Havannassa aloitamme lounaalla, joka meidän tapauksessa tarkoittaa kävelyä Aquila nimiselle kadulle ostamaan pitsaa El Italiano nimisestä kioskista, kyseisestä paikasta on tullut meille ns. vakkarimesta, pojat osaavat lätyt vääntää. Muuten ensimmäinen päivä sujuu rahoja laskeskellessa, lisäksi käymme tsekkaamassa kalastusmahdollisuudet Marina Hemingwayssa. Pienoinen pettymys on, kun emme saa itsellemme kalareissua järjestymään, hinta ei tosin tällä kertaa ole se ongelmakohta, vaan se ettei tammikuu ole kovin hääviä kala-aikaa edes Kuubassa, pelkän Barracudan ja Wahoon kalastus ei kiinnosta. Marina on silti ihan mielenkiintoinen paikka käväistä, paljon erilaisia purjelaivoja, muutamia kunnon muskeliveneitä, kaiken kaikkiaan olo on hieman alien. Alienimaisuudestamme huolimatta meidät otetaan hyvin vastaan ja meihin suhtaudutaan myös kalastusmestassa vakavasti, vaikka emme Rockefellereiltä näytäkään, rikkinäisine t-paitoinemme ja teipattuine släpäreinemme. Marinaan on Havannan keskustasta hieman vaikeampi päästä, mikäli haluaa hieman edullisemman kuljetuksen, kuin taksin. Me otamme alkuun tourbussin, jolla päräytämme päätepysäkille, sama lippuhan käy myös paluumatkalle. Päättäriltä bongaamme pienen kävelyn ja Pablon avustuksen jälkeen kollektiivitaksin, jonka voimme maksaa paikalliseen tapaan, eli se kyyti on HALPA. Kyydit järjestyvät kokonaisuudessaan hyvin, niinkuin kaikkialla Kuubassa.

Viimeiset pari päivää seikkailemme mm. rommimuseossa, Papa Hemingwayn museossa. Aikaa kuluu myös vertailemassa sikarien ja rommien hintoja ja laskiessa rahoja. Rommit löydetään ihan kunnon rommikaupasta, mutta sikarien kanssa teemme diilin hostellin omistajan kanssa, hän hankkii meille tietyt sikarit ja maksamme hänelle pienen provikan, näin pääsemme arvokkaissa Cohiboissakin kilpailukykyiseen hintaan. Lentokentälle palatessa tunnelmat ovat rauhalliset, takana on enemmän kuin onnistunut reissu ja edessä mielenkiintoinen ja toisaalta odotettu paluu arkeen, kaikki tuntuu siis hyvältä. Lentokentällä teemme vielä viimeiset ostokset ja nousemme koneeseen, Helsinki häämöttää.

Kuubasta jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä vaikutelma. Ihmiset ovat pääosin hyvin ystävällisiä, toki poikkeuksia aina löytyy. Vielä jokunen vuosi sitten paikalliset eivät saaneet keskustella turistien kanssa ja tämä näkyy ja tuntuu edelleen, osalle on vaikea tulla puhumaan meille. Myös casoissa jotkin isännät, suorastaan välttelevät meitä tai sanovat ainoastaan välttämättömän, toisaalta esim. Santa Claran casassa emäntä porisee jo melkein häiriöksi asti. Kuubalaiset, vaikkakin ovat lattareita, ovat huomattavasti kuuliaisempia ja rehellisempiä, kuin esim. Etelä-Amerikan "serkkunsa". Tällä reissulla ei ollut tietoakaan kleptomaaneista, ei edes niissä ruuhkaisissa kuorma-autoissa, lisäksi kun varotoimemme ovat integroitu Etelä-Amerikkaan, saattoi joku casan pitäjä jopa pahastua käyttämäämme turvallisuusluokitusta.

Liikkuminen Kuubassa onnistuu pääsääntöisesti oikein hyvin ja erityisesti mikäli espanja taittuu. Paikat jonne ei mene busseja tai kuorma-autoja on saavutettavissa kollektiivitakseilla tai aivan tavallisella liftauksella, mikä on kyllä hyvin Kuubalainen tyyli matkustaa. Reissun aikana tuli kokeiltua, niin laivaa, junaa, viazulia, tavisbussia, kuorma-autoa, taksia, kollektiivitaksia, kuin hevoskärryäkin, joku muoto saattaa vielä puuttuakin, lentokonetta emme tapamme mukaan käyttäneet, mutta maan sisäisten lentojen hinnat esim. ovat kohtalaisen kilpailukykyisiä. Yleisesti voi sanoa, että bussien taso on kohtalainen, kuorma-autot ovat mitä ovat ja taksit ovat joko vanhoja tai todella vanhoja autoja, lisäksi hevoset ovat kohtalaisen heikossa hapessa. Kuljetuksilla on kohtalaisen pitävät aikataulut ja esim. tunnin myöhästyminen on jo hyvin harvinaista. Toki esim. kuorma-autoilla on tapana lähteä liikkeelle vasta kun autossa on parisenkymmentä matkustajaa. Hinnaltaan huokeimpia pitkän matkan vaihtoehtoja ovat kuorma-autot, perässä tulevat paikallisbussit ja kollektiivitaksit (maquinat), näissä kaikissa peleissä maksun voi suorittaa paikallispesoilla. Kollektiivitaksien ja kuorma-autojen poimiminen on vielä suhteellisen helppoa, mutta paikallisbussiin pääseminen onkin sitten toinen juttu, siihen ei turistille myydä lippua asemalla. Näitäkin pystyy käyttämään, mikäli saa Amarillolta apua. Kuorma-autojen ja maquinoiden käyttämät asemat ovat usein eri paikassa, kuin Viazulin ja paikallisbussien, mikäli tuohon kuorma-autotouhuun lähtee mukaan, on siinä helppo pysyä, koska niillä on ylipäätään omat asemat kaupungeissa ja erityisesti aamulla ja aamupäivällä yhteydet ovat todella hyvät, kello kolmen jälkeen alkaa olla jo hankalampaa päästä jatkamaan matkaa. Junat ovat myös hyvä vaihtoehto, varsinkin pidemmille matkoille, lisäksi se on ainakin Viazulia halvempi, Kuuban ylpeys Tren Frances ei ole kyllä mikään ylpeyden aihe, kunto on heikohko ja vaunuissa on ilmastointi (lue: pakkasta). Sen sijaan kakkosjuna on hyvä vaihtoehto taittaa matkaa, se on huomattavasti halvempi kuin tuo ylpeys ja tilaa on silti oikein hyvin, eikä nenä heitä huuruun matkan aikana. Näissä turistin pitää kuitenkin maksaa jo cuceilla, joten hinta on moninkertainen verrattuna kuorma-autoihin. Viazulin bussit, joita kaikki suosittelevat ovat kohtalaisessa kuosissa, hinta tosin näille matkoille on suorastaan törkeä ja mikäli pelkästään näitä käyttää, sekä maksaa casoissa ensimmäisen hinnan, voi Kuuba tuntua hyvinkin kalliilta maalta. Tosin jos kuljetuksen maksaa paikallispesoilla, casojen hinnat polkee alas ja lounaaksi vetelee Pablon lättyjä, kaksikymmentä euroa vuorokaudessa alittuu komeasti, eli silloin kyseessä on jo varsin halpa maa. 

Ruoka Kuubassa on suomalaiseen makuun varsin tavanomaista, se koostuu kanasta, possusta, kalasta, tai joskus naudasta, lisäkkeenä on lähes poikkeuksetta riisiä ja papuja. Salaattiin kuuluu tomaattia, kurkkua ja kaalia, varsinkin casat tarjoavat myös alkukeiton ja usein jonkun jälkiruoan, joka on yleensä hedelmiä. Tässä siis esimerkki casojen tarjoamasta päivälliskattauksesta, rannoilla kannattaa pääruoaksi valita tietenkin hummeria tai muita mereneläviä, hinta ei välttämättä muutu minnekään. Lounaat hoidetaan pääosin kioskeista, joissa nautitaan, lämpimiä leipiä, pitsaa tai spagettia ja näiden hinnat ovat paikallispesoissa ja ne ovat hyvin edullisia. Ravintolapöperöt ovat usein samoissa hinnoissa kuin casojen päivälliset, mutta ravintolat useimmiten ovat tyhjillään eikä niissä silloin ehkä kannata syödä. Jos kuitenkin löytyy ravintola johon oikein jonotetaan, voi odottaa jotain hyvää, kuten synttäri-illallisella Havannassa kävi. Jäätelö on Kuubalaisille tärkeä ja sitä myydään ihan peruskioskeissa, sekä valtion omistamassa Coppelia jäätelöbaariketjun ravintoloissa, näihin ravintoloihin joutuu monasti jonottamaan, joskus järjettömän kauan, mutta se on sitä Kuuban tyyliä. Poikkeuksen perinteiseen Kuuban evääseen tekee Baracoan alue, jossa tarjonta on hieman eksoottisempaa ja ravellerin onneksi alue on myös Kuuban halvimpia. Pöydästä voi löytää jos jonkinlaista merenelävää, paikallista kahvia tai kaakaota, tietenkin myös suklaata. Baracoan erikoisuuksiin kuuluu esim. cucurucho, josta retkeläiset eivät päässeet jyvälle, hirveetä kookosmössöö appelsiinilla höystettynä, ainut hyvä juttu oli sen kätevä tarjoilumuoto, eli banaaninlehdestä kääritty tötterö.

Sukellusta tuli kokeiltua Kuubassa viidessä eri kohteessa. Korallit ovat erittäin hyväkuntoisia, pieniä kaloja ja muita merenmönkiäisiä on mukavasti, mutta isomukset ovat harvassa. Toisaalta harmittaa, että emme lähteneet Jardines de la Reinan riutoille katsomaan kunnon mörssäreitä, tosin tuo paikka on ns. hc luokkaa ja vaatii pätäkkää jo hieman enemmän. Santa Luciassa kokeilimme onneamme härkähain kanssa, mutta homma jäi siihen yhteen pikahavaintoon, toki sekin on parempi kuin ei mitään. Sukellusfirmojen oppaat ja ohjaajat ovat yleensä varsin ammattitaitoisia, paljon paremmalla tasolla, kuin vaikkapa Keski-Amerikan more bubbles no troubles divemasterit. Sukelluksen lisäksi Kuubassa joissain paikoissa onnistuu myös snorklaus niin että jotain näkyykin. Erityisesti Sikojenlahdella ja Maria la Gordassa voi snorklaamalla nähdä ihan kunnolla fisuja. Gordassa ja Jibiksessä näimme useamman mustekalan snorklauksen yhteydessä, harmiksemme emme päässeet kuitenkaan yösukellukselle katsomaan, miltä nuo lonkeroveikot näyttävät kokonaisuudessaan.

Kaiken kaikkiaan Kuubasta jäi todella hyvä vaikutelma. Sosialismi on läsnä koko ajan ja joka paikassa, mutta turistina pääsee osalliseksi oikeastaan vaan järjestelmän hyviin puoliin. Jonottamiskulttuuri ja hitaasti etenevä byrokratia voi tokin joskus kohdata myös ravellerin, usein ravelleria kohdellaan kuitenkin hieman eri tavalla ja tällä kertaa paremmin kuin tavispabloa. Kaduilla ei tapaa juurikaan täysin persaukista porukkaa, vaikka Kuubalaiset ovatkin suhteellisen köyhiä, aivan pohjimmaiset puuttuvat. Köyhyyskin on hieman niin ja näin, toisille kelpaa mitkä tahansa vaatteet ja avustukset. Toiset taas ovat hyvinkin tarkkoja vaatteiden suhteen, mitä huolivat ja mitä eivät, hiemankin rispaantunut saa jäädä. Materialismi jyrää täälläkin, vaikkakin valtio pyrkii sitä kontrolloimaan ankaralla kädellä. Kuubaa voin suositella oikeastaan kaikille, myös lapsiperheille. Matkustus onnistuu ympäri maata suhteellisen helposti myös englannilla, toki hinnat silloin voivat olla hieman kalliimpia ja liikkumisessa on syytä pysytellä enempi Viazul linjalla. Jos epsanja taittuu, saa maasta paljon enemmän irti ja maa tulee eteen myös paljon edullisempana, kuin ensivaikutelma antaa osoittaa.

Kuubaan siis.

Petri laittaa sitten jossain vaiheessa vielä tuon Jibacoan jutun ja paketoinnin, ettei tämä vielä tähän lopu.

Jibacoa

Kuhan kerkeän niin jutut loppupään reissusta tulossa myös...

Pitka patka Baracoalle ja junailua Santiagosta

Niin ja ku Santa Luciasta lahdettiin, niin tottakai sielta piti lahtea kuorma-autolla, no ei siina mitaa, hyvia peliahan ne on. Tama kyseinen menopeli jolla pasautettiin takaisin Camagueyhyn tuprutti kylla kaasut silmille aika huolella, no siina kun kolme tuntia imi pakokaasuja, alkoi olla jo kohtalaisen hilpea tunnelma kun asemalle saavuttiin. No eipa mitaa, alas lavalta ja seuraava kuorma-auto taas eteenpain, nyt kohteena oli Holguin, mutta tiedettiin, etta sunnuntai ei ole paras mahdollinen matkustuspaiva, varsinkaan kun ei ensimmaisen kukonlaulun aikaan olla liikkeella. No tama kyseinen kuorma-auto kuskaa meidat Guaimaroon ja siella taas seuraava peli odottaa joka ampaisee sitten Las Tunasiin, no ei muutaku taas hyppy uuteen ja menoksi, tunteja on useampi takana ja ilta hamartaa kun saavumme Las Tunasiin, enaa ei kuorma-autoja mene, hilpaisemme bussiasemalle kuulemaan taas, ettei meille myyda muita bussilippuja kuin niita s..kelin viazuleja varten, noo jatketaan huomenna kuorma-autolla.

Niinpa sita sitten vietetaan yo Las Tunasissa ja ihan kelpo casassa. Nyt voisi yleisesti mainita noista Casa Particulareista. Varmaan josain on jo mainittukin, etta kyseessa on majoitus jonka periaatteessa kuka tahansa Kuubalainen voi tarjota turistille kotonaan, kunhan heilla on tarkoitukseen sopiva ekstrahuone wc:lla, valilla toki tuntuvat majoittavan yli kapasiteetinkin hieman epavirallisesti, ymmartavat siis rahanteon paalle, eivatka aivan orjallisesti kaikkia saantoja noudata, jotain latinoa sentaan Kuubalaisissakin. Casaperheet tarjoavat yleensa aamupalaa ja paivallista, mikali matkustaja niin haluaa, kaikki hinnat casoissa ovat CUC:na, mutta kun hinnat ovat sovittavissa tai tapeltavissa, niin hyviin alennuksiin naissakin paasee. Normisti casa maksaa 15-25 CUC. Aamupala 2-4 CUC ja paivallinen 4-12 CUC (tuommoinen yli kasin hinta on jo alytonta kiskontaa, eika sita kannata mistaan hummeristakaan maksaa!). Kuubalaiset ovat avuliaita casojen etsinnassa, niinpa niin, mika on avun hinta, eli se etta muori soittaa naapurin muorille kun oma casa on taynna, maksaa tietenkin, vaikka sita ei nae. Eli kuten asiasta saimme eraalta casan pitajalta vahvistuksen, jos koputat itse oveen, hinta on 20, jos toinen koputtaa puolestasi, hinta on 25, arvatkaas kuka koputtelee meidan casojen ovia...

Las Tunasista otettiin sitten aamulla taasen uusi kuorma-auto kohti Holguinia ja siella vietettiin sitten paiva kelpo kelissa kylilla tallustellen ja uutta reittia etsien. Holguinistakin loytyi hyva casa ja avulias rouva ymmarsi auttaa myos miten paikallismassilla paasee reissaamaan ja paljonko mikakin maksaa. Holguinissa sitten keskusaukiolla istuskellessa tonteille puski monenlaista pk-yrittajaa, vaikka harvemmin Kuubassa huumeita onkaan kaupiteltu, no niita toisia yrittajia onki sitten jo hiukka enempi. Holguinista suunnaksi otettiin Kuuban itainen karki ja Baracoa ja nyt tuli pitka paiva kahdella kuorma-autolla, eika niin tasaista tieta. Yhdeksan tuntia kuorma-autonlavalla alkaa jo tuntumaan.

Baracoasta loytyy jalleen hyva casa ja nyt paketoimme hinnan jo ihan kelpo tasolle 15 CUC/pl (=per larvi), majoitus, aamupala ja paivallinen. Baracoa on hieman erilainen mesta, huomattavasti vehreampaa kuin muualla Kuubassa, maaseudun tuotteet ovat myos hieman erilaisia, mm. kaakaota tuotetaan taalla oikein huolella. Kaikenlaisia sorsselia tuli taas maisteltua ja paa-asiassa alas meni eika takaisin tullut. Baracoalta otettiin myos yhden paivan retki Alejandro Humboldtin luonnonpuistoon, jossa liityimme rametulikarjen (ivory binded woodpecker, carpintero real) ja manaatin etsijoiden kunniakkaaseen ryhmaan. Viimeiset varmat havainnot tuosta nakki nakuttajasta ovat 80-luvulta juurikin kyseisesta metsasta jossa samoilimme, manaatteja oli sentaan nahty pari paivaa aikaisemmin. No kuinkas meidan kavi, sita kai ei tarvitse erikseen mainita, me mitaan nahty... Niin ja talle puistoreissulle yritimme saada oman jeepin ja kuskin, ensin hinta oli 40 CUC reissusta jossa kuski odottelee meita puiston parkkiksella niin kauan kuin tarvii ja roudaa meidat takaisin. No eihan me tuollaisia hulluja maksa, sanoimme etta 20 on ehdoton katto, herra sanoi, etta silla hinnalla kukaan ei vie teita perille, ajattelin etta katsotaan. No joo, eipa vienyt ei, vaan viela paljon halvemmalla. Eli matkat sinne ja takaisin taitettiin kollektiivijeepilla eli maquinalla, hintaa edestakaisin sellaiset 4 CUC/pl. Naitten ns. taksipalvelujen otossa kannattaa huomioida, kyseisen maquinan tai taksin rekisterikilpi, jos ensimmainen kirjain osoittaa provinssia johon olet toisesta matkalla, auto maksaa huomattavasti vahemman, koska menee sinne joka tapauksessa, aina oppii pikku nikseja...  

Baracoalla kuluu nelja paivaa, jonka jalkeen suunnaksi otetaan Santiago de Cuba, Kuuban toiseksi suurin kaupunki ja matka taitetaan kuinkas muuten, kuorma-autolla ja maquinalla, hinnat ovat jalleen varsin inhimillisia. Santiagossa ei sen kummempaa jakseta panostaa, kaupungit eivat ole niita kaikkein mielenkiintoisimpia kohteita talle retkiryhmalle, joten puolitoista paivaa saa riittaa, toki syyna lyhyehkoon mutta riittavaan visiittiin on myos juna-aikataulu, kylla Santiagossa vaihdoimme kulkuvalinetta. Perse on sen verran hellana rautaputkilla istumisesta, etta paatimme ottaa hieman "paremman" kulkuneuvon alle ja taittaa yojunalla matka Santa Claraan ja lahemmaksi Suomeen paluuta. No eipa se junakaa mikaa okyvehje ollu, ensimmainen istuin lahosi alle, ilmastointilaite laski lampotilat pakkaselle yoksi. Niin ja eikos sen yon jalkeen herata junassakin kukonlaulun aikaan, todellakin, joku toi siihen ns. ykkosluokkaan oman kukkonsa ja siinahan se sitten kiekui aamulla kaikkien riemuksi, tosin hieman kaheasti, olikohan hieman koitettu nokkaa tukkia, lieko myllykukko vai viinikukko, sita emme saaneet tietoon. Myllykukkoja Kuubassa toki on nakynyt aika montakin kertaa, mutta tappeluita emme ole viela nahneet. Ja takaisin asiaan, no mutta saimme kuitenkin matkustaa junalla, saastimme yopymisen hinnan ja olihan se taas huomattavasti halvempi kuin se Viazulin morko. Ja suattaapi olla etta jatkossakin otamme junia, tosin ehka hieman halvemman luokan vehkeita, enaa kun ei koko paivan siirtymia ole luvassa, voi olla tai ainakin luulen niin... Juna kuin juna, mielenkiintoinen matka, monenlaista matkaajaa.

Jatketaan sitten vaikka Havannasta kunhan sinne ollaan paasty, viikon paasta siella pitaisi sitten olla jo valmistautumassa paluuseen. Saipahan kylmalaitteesta hieman esimakua, mita on tulossa...

Haisukellusta.

Tutkimusryhma suuntaa Santa Luciaan haiden ja rantameiningin perassa. Pablon rekka-auto kuljettaa pojat jo rennon (3h hypytyksen) turvatusti perille. Ensivaikutelmat ovat mahtavat. Ei muutakuin rinkat kantoon ja kamppaa etsimaan. Totutusti talsitaan hotellialueen ohitse ja bingo, siellahan se aikakautensa helmi (ei 2000 luku) "hotelli" jo odottaakin. Varovasti kysymaan hinnat.. Kerrankin pojilla tuuria ja omahuone aamupalan seka illasen kera heltiaa 19Cuc hintaan per larvi. Pyykkeet vaihtuu jokapaiva ja semmosta. Voi veljet..
Ensimmainen paiva kuluu paikkaan tutustuessa ja sukellusfirman kanssa hopotellessa. Huomiselle taytta mutta sitten mahtuu. Ja suomipojat tekevat selvaksi etta mitaan silakoita ei tultu katselemaan vaan haita pitaa nakya.
Niin ja toki hoidetaan pullo rommia seka 8 kannua kolaa kampille, onhan se sukellus raskasta touhuja ja nestetasapainosta pitaa huolehtia. Hauskana erikoisuutena se etta kolat hommataan paikallisesta ravintolasta koska se on halvempaa kuin kaupasta.
Illallis poydassa tarjoilia kyselee etta mita laitetaan johon selva vastaus, kaikki mita hintaan kuuluu saapi tuoda. :)
No mutta siihen sukellukseen. Heti kun mahdutaan mukaan niin vesille lahdetaan. Kaiken maailman turvaselitysta ja liiba laabaa timppa selvittelee seka kertaa merkit. VAMOS.
Myonnetaan etta on kylla melko helmea laskeuta alas 25metriin ja uponneen laivan suojassa sitten "hiekkapenkalla" maata ja odotella kun timpat tekevat hommaansa.
Ja nain se toimii. Toinen ohjaajista lahtee heti repimaan kalanpaloja ja toinen pitaa helistimella metelia. Ilmeisesti meteli sitten houkuttelee harkahait paikalla.
Odottelua ja odottelua, seka ilmamaaran tarkistusta. Bottom time tulee tayteen mutta haita ei nay. Onneksi pojat ovat ryhman viimeiset ja jaadaan viela pieneksi toviksi makoilemaan kun toiset lahtevat. Ja kylla sieltahan se isomorssari heilahtaa paikalle. Kieltamatta hieman syke heilahtaa kun 3metrinen harkahai tekee kalanpaloista selvaa.
Koska hinta on eri jos hait nakyy tai ei niin tasta syysta pojat hoitavat suomalaisilla kasimerkeilla toisilleen selvaksi etta tasta nakymasta ei sitten pinnalla mitaan hiiskuta. Pelkkia silakoita siella uiskenteli. Akkia loppuporukka kiinni ja pintaankin on jo syyta nousta.
Veneessa kaikki kyselee ja mietiskelee etta harmi kun mitaan ei nakynyt johon myos suomipojat tokasee etta pelkkia silakoita, ei muuta.
Paiva vaihtuu ja toista yritysta. Nyt ajanhaasto syista kerrotaan vain etta haita ei sitten nakynyt. Pienta pettymysta mutta ei auta.
Josko se kolmas dyykki toden sanoisi. Tosiaankin haisukelluksella ja perussukelluksella on eri hinnat ja tasta syysta ei aina lahtioita ole. Nain kay nytkin. Opas kertoo etta ei menna. Noh jaamme kuitekin notkumaan nurkkiin ihan vain huvin vuoksi jos kuitenkin se mieli oppailla muuttuisi.
Ja nain kaykin. Kolmas dyykki on lahes taydellinen, mina seka Kalle ja opas. Nyt ovat poikien odotukset korkealla. Kaikki vaikuttaa taydelliselta, ja viela painotetaan etta ollaan sitten kaikki mahdollinen aika minka sukellustietokone antaa myoden niin pohjalla.
Paikat ovat taydelliset ja meininki myos mutta ei kun ei niin hait eivat tule tonteille. Kaikkemme koitetaan ja opas vie meidat pitemmalle pois penkalta syvemmalle missa yleensa kuhinaa on. Ei auta ei, oppaan kasimerkit ja katsominen tietokoneeseen etta minuutti olisi aikaa jaljella ja luovutetta on. Kone kaantyy nollaan ja ei auta. Pintaan on lahdettava. Sanomattakin selvaa etta pettymys on kova ja opaskin lupasi vaihtaa nimensa Mari-Annaksi jos haita ei nay. Pinnalla kevyt vittuilu saa pienta hymya pojille.
Hotellilla mietitaan etta vielako olisi mahdollista mutta koska sukellus onnistuu vaan tiettyy vuorovesi aikaan ja optimi ajat on kaytetty niin valiettavasti on vain nyt annettava periksi..
Noh sentaan nahtiin se kerran puolivilaukselta ja yritysta oli paljon joten kaippa se pitaa olla tyytyvainen ja harkahait jaavat odottamaan toiseen vuoteen viele isompaa esilletuloa.
Aika loppuu taas koneista joten akkiseltaan sanotaan etta kelit eivat suosi matkaajia rannalla ja sen takia paivat ovatkin hieman "tylsia" koska vain yksi sukellus paivassa on mahdollista ja aallokko ei salli snorklausta.
Santa Lucia on varmasti mahtava mesta aurinkoisena ja tyynena paivana mutta myrskylla tekeminen on vahissa.
Matka jatkuu taas pablon rekalla. :)