Ensimmainen paiva kuluu paikkaan tutustuessa ja sukellusfirman kanssa hopotellessa. Huomiselle taytta mutta sitten mahtuu. Ja suomipojat tekevat selvaksi etta mitaan silakoita ei tultu katselemaan vaan haita pitaa nakya.
Niin ja toki hoidetaan pullo rommia seka 8 kannua kolaa kampille, onhan se sukellus raskasta touhuja ja nestetasapainosta pitaa huolehtia. Hauskana erikoisuutena se etta kolat hommataan paikallisesta ravintolasta koska se on halvempaa kuin kaupasta.
Illallis poydassa tarjoilia kyselee etta mita laitetaan johon selva vastaus, kaikki mita hintaan kuuluu saapi tuoda. :)
No mutta siihen sukellukseen. Heti kun mahdutaan mukaan niin vesille lahdetaan. Kaiken maailman turvaselitysta ja liiba laabaa timppa selvittelee seka kertaa merkit. VAMOS.
Myonnetaan etta on kylla melko helmea laskeuta alas 25metriin ja uponneen laivan suojassa sitten "hiekkapenkalla" maata ja odotella kun timpat tekevat hommaansa.
Ja nain se toimii. Toinen ohjaajista lahtee heti repimaan kalanpaloja ja toinen pitaa helistimella metelia. Ilmeisesti meteli sitten houkuttelee harkahait paikalla.
Odottelua ja odottelua, seka ilmamaaran tarkistusta. Bottom time tulee tayteen mutta haita ei nay. Onneksi pojat ovat ryhman viimeiset ja jaadaan viela pieneksi toviksi makoilemaan kun toiset lahtevat. Ja kylla sieltahan se isomorssari heilahtaa paikalle. Kieltamatta hieman syke heilahtaa kun 3metrinen harkahai tekee kalanpaloista selvaa.
Koska hinta on eri jos hait nakyy tai ei niin tasta syysta pojat hoitavat suomalaisilla kasimerkeilla toisilleen selvaksi etta tasta nakymasta ei sitten pinnalla mitaan hiiskuta. Pelkkia silakoita siella uiskenteli. Akkia loppuporukka kiinni ja pintaankin on jo syyta nousta.
Veneessa kaikki kyselee ja mietiskelee etta harmi kun mitaan ei nakynyt johon myos suomipojat tokasee etta pelkkia silakoita, ei muuta.
Paiva vaihtuu ja toista yritysta. Nyt ajanhaasto syista kerrotaan vain etta haita ei sitten nakynyt. Pienta pettymysta mutta ei auta.
Josko se kolmas dyykki toden sanoisi. Tosiaankin haisukelluksella ja perussukelluksella on eri hinnat ja tasta syysta ei aina lahtioita ole. Nain kay nytkin. Opas kertoo etta ei menna. Noh jaamme kuitekin notkumaan nurkkiin ihan vain huvin vuoksi jos kuitenkin se mieli oppailla muuttuisi.
Ja nain kaykin. Kolmas dyykki on lahes taydellinen, mina seka Kalle ja opas. Nyt ovat poikien odotukset korkealla. Kaikki vaikuttaa taydelliselta, ja viela painotetaan etta ollaan sitten kaikki mahdollinen aika minka sukellustietokone antaa myoden niin pohjalla.
Paikat ovat taydelliset ja meininki myos mutta ei kun ei niin hait eivat tule tonteille. Kaikkemme koitetaan ja opas vie meidat pitemmalle pois penkalta syvemmalle missa yleensa kuhinaa on. Ei auta ei, oppaan kasimerkit ja katsominen tietokoneeseen etta minuutti olisi aikaa jaljella ja luovutetta on. Kone kaantyy nollaan ja ei auta. Pintaan on lahdettava. Sanomattakin selvaa etta pettymys on kova ja opaskin lupasi vaihtaa nimensa Mari-Annaksi jos haita ei nay. Pinnalla kevyt vittuilu saa pienta hymya pojille.
Hotellilla mietitaan etta vielako olisi mahdollista mutta koska sukellus onnistuu vaan tiettyy vuorovesi aikaan ja optimi ajat on kaytetty niin valiettavasti on vain nyt annettava periksi..
Noh sentaan nahtiin se kerran puolivilaukselta ja yritysta oli paljon joten kaippa se pitaa olla tyytyvainen ja harkahait jaavat odottamaan toiseen vuoteen viele isompaa esilletuloa.
Aika loppuu taas koneista joten akkiseltaan sanotaan etta kelit eivat suosi matkaajia rannalla ja sen takia paivat ovatkin hieman "tylsia" koska vain yksi sukellus paivassa on mahdollista ja aallokko ei salli snorklausta.
Santa Lucia on varmasti mahtava mesta aurinkoisena ja tyynena paivana mutta myrskylla tekeminen on vahissa.
Matka jatkuu taas pablon rekalla. :)
No comments:
Post a Comment