Niin ja ku Santa Luciasta lahdettiin, niin tottakai sielta piti lahtea kuorma-autolla, no ei siina mitaa, hyvia peliahan ne on. Tama kyseinen menopeli jolla pasautettiin takaisin Camagueyhyn tuprutti kylla kaasut silmille aika huolella, no siina kun kolme tuntia imi pakokaasuja, alkoi olla jo kohtalaisen hilpea tunnelma kun asemalle saavuttiin. No eipa mitaa, alas lavalta ja seuraava kuorma-auto taas eteenpain, nyt kohteena oli Holguin, mutta tiedettiin, etta sunnuntai ei ole paras mahdollinen matkustuspaiva, varsinkaan kun ei ensimmaisen kukonlaulun aikaan olla liikkeella. No tama kyseinen kuorma-auto kuskaa meidat Guaimaroon ja siella taas seuraava peli odottaa joka ampaisee sitten Las Tunasiin, no ei muutaku taas hyppy uuteen ja menoksi, tunteja on useampi takana ja ilta hamartaa kun saavumme Las Tunasiin, enaa ei kuorma-autoja mene, hilpaisemme bussiasemalle kuulemaan taas, ettei meille myyda muita bussilippuja kuin niita s..kelin viazuleja varten, noo jatketaan huomenna kuorma-autolla.
Niinpa sita sitten vietetaan yo Las Tunasissa ja ihan kelpo casassa. Nyt voisi yleisesti mainita noista Casa Particulareista. Varmaan josain on jo mainittukin, etta kyseessa on majoitus jonka periaatteessa kuka tahansa Kuubalainen voi tarjota turistille kotonaan, kunhan heilla on tarkoitukseen sopiva ekstrahuone wc:lla, valilla toki tuntuvat majoittavan yli kapasiteetinkin hieman epavirallisesti, ymmartavat siis rahanteon paalle, eivatka aivan orjallisesti kaikkia saantoja noudata, jotain latinoa sentaan Kuubalaisissakin. Casaperheet tarjoavat yleensa aamupalaa ja paivallista, mikali matkustaja niin haluaa, kaikki hinnat casoissa ovat CUC:na, mutta kun hinnat ovat sovittavissa tai tapeltavissa, niin hyviin alennuksiin naissakin paasee. Normisti casa maksaa 15-25 CUC. Aamupala 2-4 CUC ja paivallinen 4-12 CUC (tuommoinen yli kasin hinta on jo alytonta kiskontaa, eika sita kannata mistaan hummeristakaan maksaa!). Kuubalaiset ovat avuliaita casojen etsinnassa, niinpa niin, mika on avun hinta, eli se etta muori soittaa naapurin muorille kun oma casa on taynna, maksaa tietenkin, vaikka sita ei nae. Eli kuten asiasta saimme eraalta casan pitajalta vahvistuksen, jos koputat itse oveen, hinta on 20, jos toinen koputtaa puolestasi, hinta on 25, arvatkaas kuka koputtelee meidan casojen ovia...
Las Tunasista otettiin sitten aamulla taasen uusi kuorma-auto kohti Holguinia ja siella vietettiin sitten paiva kelpo kelissa kylilla tallustellen ja uutta reittia etsien. Holguinistakin loytyi hyva casa ja avulias rouva ymmarsi auttaa myos miten paikallismassilla paasee reissaamaan ja paljonko mikakin maksaa. Holguinissa sitten keskusaukiolla istuskellessa tonteille puski monenlaista pk-yrittajaa, vaikka harvemmin Kuubassa huumeita onkaan kaupiteltu, no niita toisia yrittajia onki sitten jo hiukka enempi. Holguinista suunnaksi otettiin Kuuban itainen karki ja Baracoa ja nyt tuli pitka paiva kahdella kuorma-autolla, eika niin tasaista tieta. Yhdeksan tuntia kuorma-autonlavalla alkaa jo tuntumaan.
Baracoasta loytyy jalleen hyva casa ja nyt paketoimme hinnan jo ihan kelpo tasolle 15 CUC/pl (=per larvi), majoitus, aamupala ja paivallinen. Baracoa on hieman erilainen mesta, huomattavasti vehreampaa kuin muualla Kuubassa, maaseudun tuotteet ovat myos hieman erilaisia, mm. kaakaota tuotetaan taalla oikein huolella. Kaikenlaisia sorsselia tuli taas maisteltua ja paa-asiassa alas meni eika takaisin tullut. Baracoalta otettiin myos yhden paivan retki Alejandro Humboldtin luonnonpuistoon, jossa liityimme rametulikarjen (ivory binded woodpecker, carpintero real) ja manaatin etsijoiden kunniakkaaseen ryhmaan. Viimeiset varmat havainnot tuosta nakki nakuttajasta ovat 80-luvulta juurikin kyseisesta metsasta jossa samoilimme, manaatteja oli sentaan nahty pari paivaa aikaisemmin. No kuinkas meidan kavi, sita kai ei tarvitse erikseen mainita, me mitaan nahty... Niin ja talle puistoreissulle yritimme saada oman jeepin ja kuskin, ensin hinta oli 40 CUC reissusta jossa kuski odottelee meita puiston parkkiksella niin kauan kuin tarvii ja roudaa meidat takaisin. No eihan me tuollaisia hulluja maksa, sanoimme etta 20 on ehdoton katto, herra sanoi, etta silla hinnalla kukaan ei vie teita perille, ajattelin etta katsotaan. No joo, eipa vienyt ei, vaan viela paljon halvemmalla. Eli matkat sinne ja takaisin taitettiin kollektiivijeepilla eli maquinalla, hintaa edestakaisin sellaiset 4 CUC/pl. Naitten ns. taksipalvelujen otossa kannattaa huomioida, kyseisen maquinan tai taksin rekisterikilpi, jos ensimmainen kirjain osoittaa provinssia johon olet toisesta matkalla, auto maksaa huomattavasti vahemman, koska menee sinne joka tapauksessa, aina oppii pikku nikseja...
Baracoalla kuluu nelja paivaa, jonka jalkeen suunnaksi otetaan Santiago de Cuba, Kuuban toiseksi suurin kaupunki ja matka taitetaan kuinkas muuten, kuorma-autolla ja maquinalla, hinnat ovat jalleen varsin inhimillisia. Santiagossa ei sen kummempaa jakseta panostaa, kaupungit eivat ole niita kaikkein mielenkiintoisimpia kohteita talle retkiryhmalle, joten puolitoista paivaa saa riittaa, toki syyna lyhyehkoon mutta riittavaan visiittiin on myos juna-aikataulu, kylla Santiagossa vaihdoimme kulkuvalinetta. Perse on sen verran hellana rautaputkilla istumisesta, etta paatimme ottaa hieman "paremman" kulkuneuvon alle ja taittaa yojunalla matka Santa Claraan ja lahemmaksi Suomeen paluuta. No eipa se junakaa mikaa okyvehje ollu, ensimmainen istuin lahosi alle, ilmastointilaite laski lampotilat pakkaselle yoksi. Niin ja eikos sen yon jalkeen herata junassakin kukonlaulun aikaan, todellakin, joku toi siihen ns. ykkosluokkaan oman kukkonsa ja siinahan se sitten kiekui aamulla kaikkien riemuksi, tosin hieman kaheasti, olikohan hieman koitettu nokkaa tukkia, lieko myllykukko vai viinikukko, sita emme saaneet tietoon. Myllykukkoja Kuubassa toki on nakynyt aika montakin kertaa, mutta tappeluita emme ole viela nahneet. Ja takaisin asiaan, no mutta saimme kuitenkin matkustaa junalla, saastimme yopymisen hinnan ja olihan se taas huomattavasti halvempi kuin se Viazulin morko. Ja suattaapi olla etta jatkossakin otamme junia, tosin ehka hieman halvemman luokan vehkeita, enaa kun ei koko paivan siirtymia ole luvassa, voi olla tai ainakin luulen niin... Juna kuin juna, mielenkiintoinen matka, monenlaista matkaajaa.
Jatketaan sitten vaikka Havannasta kunhan sinne ollaan paasty, viikon paasta siella pitaisi sitten olla jo valmistautumassa paluuseen. Saipahan kylmalaitteesta hieman esimakua, mita on tulossa...
No comments:
Post a Comment