Kolumbian alku setti ja Bucaramanga

Akkia se aika vierahtaa ja nyt on jo about melkein kk paivat Kolumbiaa tahkottu! Kolumbia onkin ollut taas aivan paallikko mestaa sitten Bolivian jalkeen. Tallaiset maat saavat muistamaan minka takia sita reissataan.

Ekuaattorista suunnattiin bussilla about 30h suoraan Kolumbian paakaupunkiin Bogotaan! Bogota on melkoinen hardelli ja hassakka. Paljon nahtavaa ja koettavaa. Noh tutkimusryhmamme valmiiksi paattaneena suuntasi tietenkin Hard Rock Cafeen sapuskalle, ja taisi sielta jokunen paitakin mukaan tarttua. Sapuskat oli jees ja viela ehtoosta nautittiin melko huonolaatusesta live musiikista!

Bogota on suurkaupunki ja se nakyy. Eli siis perus setit ovat taas loydettavissa jo ihan pelkalla bussimatkaamisella ja pitamalla silmat auki. Paljon poliiseja, mutta sivukujilla voi huomata yhta ja toista.. On yksityis-yrittajaa,leipuria...jne. Ja mainontaa ei kaihdeta, melko nakyvaa siis..

TransMillenium on paikallinen bussi-systeemi joka toimii todella hyvin. Asemia on monia ja vaihdot kayvat katevasti. Silla matkattiinkin useasti eripuolille Bogotaa. Vain kerran yritettiin ryostaa ja kerran viillettiin housujen tasku rikki mutta ei muuta, pienta siis Ecuadoriin verrattuna. Huomasimme myos etta heratimme kohtuullisesti huomiota busseissa, koska muita matkaajia ei ollut. Ihmetytti kylla koska muita reissaajia ei nakynyt, jopa hostellissa olimme yksin. Tia sitten mika, onko joillakin jokin itsesuojelu-vaisto vai mika pitaa pois Bogotasta. :)

Tutustuimme myos "pikkukoju" hardelliin eli siis jarjenvastaisen kokoiseen alueeseen, jossa kojuja on rajaton maara. Kaikkea saa, on kameraa,puhelinta,tolloja,tietokoneita,auton renkaita...jne. Ja myos tilaustyona kaiken saa mita haluaa, ja hinta ei korkealla ole. "Kaytettya" eli siis varastettua tavaraa on aivan jarjettomalla tavalla ja tutkimusryhmamme etsikin Ipodiani... ;) Kaikki on joko vaarennettya tai varastettua, tuskin mikaan on aitoa. Hauskinta oli huomata merkkeja esim edidas. :) Noh kai se on vaan systeemi miten taala toimitaan, kaikki varastavat kaikilta ja heti jos tilaisuus tulee. Ja poliisi, mika poliisi, taitaa olla pahimpia..

Nooh mutta lopulta 5 paivaa meni nopeata ja kaikkea ei nyt jaksa alkaa lassyttamaan.
Hieno kokemus oli, mutta jatkuva tarkkailu ja kokoajan tavaroista vahtiminen on myos raskasta.


Bucaramanga.......
Bucaramanga on valimatkalla Bogotasta Cartagenaan ja harva matkaaja pysahtyy siela. Mutta mehan tutustuimme jo Argentiinassa Kolumbialaisiin ja nyt he kutsuivat meidat luoksemme. Taikka tarkkaan ottaen kaverimme eivat olleet paikalla mutta heidan perheet. Vahan tilanne oli outo, mutta paatettiin tutkia kortti pois. Ei muutakuin bussilla mestoilla ja tarkoitus oli soitella tuttavien perheille ja katsoa tilannetta. Mutta meitahan oltiin jo asemalla vastassa ja siita se sitten alkoikin 5 paivan seikkailu, joka oli melko ainutlaatuinen.

Perhe asusti okyalueella, uima-altaat ja kaiken maailman hardellit lyotyivat.. Pojat olivatkin ihan liekeissa loytaessaan saunan.. (tosin aika vaisu ja toivottavasti viela ehja, ilmeisesti vetta ei pitanytkaan heitella sinne....)
Viikonlopuksi matkattiin maaseudulle ja heidan "mokilleen" hmmm Kartano josta loytyi kaikenmaailman kasvit ja elukat, seka myos henkilokunta pitamaan puljua kuoseissa. Oky touhua siis.

Retken aikana tutustuttiin maaseutuun ja kierreltiin pitkin ja poikin kukkuloita. Jokapaiva syotiin jotain paikallista erikois-ruokaa ja maut olivat mita herkullisimpia. Reissusta voisi kirjoitella varmaan tunnin mutta pidetaan nyt lyhyena ja sanotaan vaan etta Oky hauskaa oli.

Ainiin kokkailtiinhan me sitten suomi setit antamaan kasitysta mita maukas ruoka on. Ja joka ei ole tehty rasvakeittimella. Eli siin vaannettiin Lohi-keitto alkuruuaksi, Perunat ja jauheliha kastike paaruuaksi seka jalkkari osastoo mansikka rahka. Muutoin suoritus oli melko 10 mutta rahka meni vituiksi koska maitorahkaa ei ollut taikka se ei ollut oikeanlaista.

Hauskaa oli huomata kommentit kun he katselivat kun tyoskentelimme keittiossa. Ompa ne tarkkoja, kato nyt miten se leikkaa... Heh ilmeisesti perus tyyli on mosso kehiin ja kokoroska rasvakeittimeen ja bingo, setti valmis. Rasvan kayttoa on kylla mahdotonta kuvailla. Rasvaton maito esim. on 3 % ja niin edelleen....

No nyt on jatkettu matkaa jo rannikolle ja huomenna varmaan vaikutetaan Cartagenassa.
Sielta lisaa...

Ps. Niin lisatilitysta viela. Eli kun on paasty hetkeksi eroon varkaista jotka yrittavat varastaa rahat taikka tavarat, niin ei homma lopu. Nyt Tagangan majatalon jaakaapista on alkanut haviamaan ruokaa. Ensiksi parit arepitat sitten tomaattia, maitoa ja viimeinen pisara oli juustopurkin haviaminen. Sellanen makarooni jauheliha hassakka oli tulilla ja piti juustot heitella kehiin ja sita ei ollutkaan, vaan loytyi roskakorista.... Heitti kurren kaasariin ja armoton paasaaminen kaikille asukkaille etta tietaako kukaan sellaista piip piip piiip piip piip munatonta idioottia joka varastaa ruokaa. Muutoinkin koko sanavarasto kayttoon mita tallaisia ihmisarvoa nostattavia sanoja nyt on olemassa... No ilmeisesti osuttiin oikeaan ja eraat "piip" matkaajat lahtivat ja sapuskat ovat pysyneet tallessa.. Tosin nyt nekin ovat lukolla jaakaapissa kiinni.... :)

Muurahaisia ja muuta mukavaa

Avataanpas tassa ihan oma lukunsa tuolle elintarkealle asialle, eli syomiselle. Talla hetkella retkikuntamme on viettanyt pienehkoa aikalisaa matkustamisesta ja juuttunut ensimmaisiin hiekanmuruihin, joita Karibian rannalta loysivat. Sijaintimme on Tagangan kalastajakyla Kolumbiassa ja aurinkoa piisaa. No joo, ruoastahan tassa piti kertoa eika keleista.

Matkamme aikana olemme saaneet kokea hyvin monenlaisia makuelamyksia ja tassa yhteydessa tarkoitan elamyksilla myos niita "elamyksia". Jokaisessa maassa on yritetty paasta hieman maistelemaan myos kyseisen maan paikallisia herkkuja. Erityisen hyvin tama onnistui ystaviemme luona Argentiinassa ja taalla Kolumbiassa. Oman lukunsa tahan tuo lisaksi legendaarinen Pepe Lopez, joka yritti myrkyttaa poikia yhdentoistapaivan ajan Rio Napolla.

Yhteenvetona kaikkien maiden ruokatarjonnasta voisi mainita muutamin esimerkein: kaikki paistetaan rasvakeittimessa, ei vihireita, epamiellyttavia sattumia ei loydy sattumalta, perunaa ei syoda Perussa vaan Kolumbiassa, kana paivassa pitaa Pablon tiella, majoneesi on kaikkien ystava, rasvattoman maidon rasvaprosentti on kolme, kevytmaidon kymmenen jne. ja vastaavia riittaa, mielenkiintoista on ollut monissa ruokapoydissa, kaikkeni olen yrittanyt tehda, etta kaikki tulisi syodyksi, tosin aivan mielettomiin urotoihin ei ole viela joutunut venymaan, ainoastaan keitetyt platanot ampuivat kaasariin jo rahtilaivareissun alkumetreilla.

Sitte seuraavaksi hiukka listaa eri maitten ruokakulttuurista, eli mauista joihin retkikuntamme tormasi ja jotka aiheuttivat lahtemattoman vaikutuksen, tai vaikutus lahti samantien pihalle.
CHILE
Pikaruokaa: Completo, 30 senttinen hodari kohtuullisen reilulla majokuorrutuksella.
Huippuhyvaa: Calaman kana-annokset.
Aiva hirveeta: Antofagastalainen merielavakeitto, simpukankuoret ei maistu hyvalle.

ARGENTIINA
Pikaruokaa: Empanadat, eli pasteijat, aiva mielettoman hyvia, paistetaan uunissa.
Huippuhyvaa: Empanadat, pihvit ja asado eli grillattu liha.
Aiva hirveeta: Vaikea sanoa, vaikka jokunlaista hyppyrottaakin syotiin, niin senkaan maku ei ollut ollenkaan hassumpi.

BOLIVIA
Pikaruokaa: Empanadat, paistetaan rasvakeittimessa. Kuuma kinuajuoma maidolla hoystettyna.
Huippuhyvaa: Titikakan taimen ja Santa Cruzin jalkiruoat.
Aiva hirveeta: Ne keitot, joihin sita vihreaa ruoanpilaajaa on lisatty, eli kutakuinki kaikki keitot.

PARAGUAY
Pikaruokaa: Chipa, maustettu maissileipa.
Huippuhyvaa: Aivan suussasulavaa ei ollut juuri mikaan, kaikesta huolimatta Rio Paraguay tarjosi linja-autohistoriamme parhaat ruoka-annokset.
Aiva hirveeta: Vajaa viikko kyseisessa maassa, emmeka tormanneet myoskaan huonoon ruokaan.

PERU
Pikaruokaa: Juane, banaaninlehden sisalla kypsennettya riisia ja kanaa.
Huippuhyvaa: Ensimmainen oikea ruoka-annos rahtilaivareissulla, tasohan ei ole huimaava, mutta jotain tahan pitaa keksia.
Aiva hirveeta: Limassa "nautittu" cheviche, eraanlainen raa-asta kalasta tehty sorsseli. Rahtilaivareissulla syoty kanakeitto, joka sisalsi hoyhenia ja Rio Ucayalin samettisen pehmeaa jokivetta.

ECUADOR
Pikaruokaa: Empanadat ja upporasvassa tietenkin.
Huippuhyvaa: Salaattiannokset.
Aiva hirveeta: Taas ne lykkaa niihin keittoihin sita vihireeta.

KOLUMBIA
Pikaruokaa: Arepa maissileipa, muurahaiset (ja sita isoa muurahaista)
Huippuhyvaa: Peruna
Aiva hirveeta: Bocadillo, pihlajanmarjakarkkia muistuttava makeinen, jonka makeus ylitti suurimmatkin odotukset, syodaan juuston kanssa, eika mitaan pienta suikaletta.

Oikeastaan jokaisessa maassa onnistutaan pilaamaan erityisesti keitot tillin nakoisella rehulla, jonka maku poistaa keitosta kaiken muun. Eika tilannetta helpota yhtaan se, etta kyseista rehua laitetaan aivan jokaiseen soppaan, pienikin palanen tuota vihreaa myrkkya saa retkikuntamme makuhermot hermoilemaan.

Edellinen listaus perustuu vain ja ainoastaan retkikuntamme ulkona nauttimiin ruokiin, omiakin keitoksia on tullut syotya, mutta niissahan ei ole mitaan vikaa... Ruoan tekeminen ei vaan aina ole se halvin vaihtoehto, vaikkakin mausta voi olla etukateen jonkinlainen arvio, toisin kuin ravintolaruokien mauista. Ravintolat tulevat aina halvemmiksi, mikali ei ruokaa tee heti suosista useammaksi paivaksi, tai syo pelkkaa nuudelia. Ravintoloiden menut lahes jokaisessa maassa ovat erittain huokeita, eurosta kolmeen euroon, ja kyseinen menu sisaltaa yleensa alkukeiton, paaruoan ja jalkkarin/juoman. Sitten loytyy viela halvempi vaihtoehto laittaa murua rinnan alle, eli mercadot/torit, joissa ruoka-annos lahtee syojalle paasaantoisesti alle eurolla, Boliviassa 50 sentilla. Mercadoilla syomisessa on viela sekin hyva puoli, etta kyseisissa paikoissa lounastavat kaikki paikalliset kylasepat ja kaupustelijat, samaan ruokapoytaan kun iskee kaksi toteemipaalun kokoista albiinoa, niin voi olla varma, etta ruokapoydassa ei tarvi olla hiljaa. Muutamaan otteeseen kotikokkimme ovat loihtineet Suomalaisia makuelamyksia paikallisista raaka-aineista, jotka silloin talloin ovat tehneet tepposiaan, Kolumbialainen criolla peruna kun kypsyy parissa minuttissa ja kolmannen minuutin jalkeen meilla on perunajauhoa, joten ruoan nimi vaihtelee perunan kypsyysasteen mukaan, Merimiespadasta tuli yhden lisaminuutin ansiosta aivan loistavaa lihaperunasoselaatikkoa. Argentiinassa ja Kolumbiassa olemme lisaksi kokanneet ystavillemme Suomalaisia ruokia ja ilmeet erityisesti Kolumbiassa oli varsin mielenkiintoisia. Erityisesti, kun huomasivat, etta on mahdollista tehda kolme eri ruokalajia ilman etta yhteenkaan kaytetaan upporasvamenetelmaa.

Makumatkailu jatkuu seuraavaksi Vali-Amerikassa

Ecuador pakettiin

Olikohan se Radyn Seppo, joka sanoi aikoinaan Saksasta jotain, tutkimusryhmamme voisi sanoa samaa Ecuadorista. No ehkapa siihen vaikuttaa alituinen varastelun yrittaminen ja kerranhan pitkakynnet onnistuivatkin oikein huolella, lahti kutakuinkin kaikki...

No mistas loytyy ne Ecuadorin valonpilkahdukset, no matkakumppanin puolesta voin sanoa, etta saapuminen Ecuadoriin oli varmasti helpotus yhdentoista paivan Rio Napo (kiitos Pepe Lopezin)seikkailun jalkeen. Sitten taytyy muistaa ensimmaisen ruokailun ja majoituksen maksutapa, joka hoitui niilla koukuilla, narulla ja painoilla, kutakuinkin taydellinen kauppa hetken mielijohteesta, aina kannattaa kysya! Niin ja ruoka oli monissa paikoissa kohtalaisen maukasta, mielipiteeseen saattaa edelleen vaikuttaa señor Pepen keitokset ennen Ecuadoriin saapumista. No leipa oli ainakin joissakin paikoissa hyvaa, tosin naiden tumma leipa oli meikalaista graham sampylaa, eli vaikka mainostivat ruisleipaa, ei sita siksi voi sanoa. Puerto Lopezissa paasimme myos maistelemaan hieman meren antimia ja retkikuntamme onkin pyrkinyt vesistojen aarella pitamaan evakkaita ruokalistalla, kohtalaisen varma valinta jos haluaa hyvaa ruokaa.
Siihen ne kohokohdat tais jaadakin.

Olihan siella sitten sita Nariz del Diablon junaa, Puerto Lopezin hiekkarantaa ja Jokilaskua ja Pendulo hyppya (vastaavat seikkailut hoituvat muuallakin). Mutta kaiken kaikkiaan aika heikko maku jai, kun jouduttiin "jokunen" ekstrapaiva viettamaan Bañoksen poliisiasemalla. Eika ne uusien vaatteiden shoppailureissutkaan helppoja ole, kun aina tuntuu hintalappu kertovan liian suurta lukua, ilmaseksi ei kuitenkaan vaatteita loydetty.

Erityisesti Ecuadorista jaa mieleen hullut bussikuskit ja kuskit yleensakin, seka varkaat. Aika poliisiasemalla osoitti, etta mistaan yksittaisesta tapauksesta ei ollut kyse, kun poikien rinkat vietiin, vaan homma on jarjestelmallista toimintaa ja Fiscalian sihteerin Pampsukan sanoja lainaten Ecuadorin laki sallii taman. Pampsukka kertoikin muutamia "pienia" aukkokohtia Ecuadorin lainsaadannosta, epailtya varasta ei voida asettaa vastuuseen teostaan, ennenkuin han omaehtoisesti saapuu kuultavaksi, varasta ei voida etsia ellei kyseessa ole vahintaan joukkomurha. Quiton paikallisbussien ruuhka-ajat osoittivat miten tarkeaa on pitaa kadet taskuissa ja silmat tarkasti omissa "vehkeissa", kaikki varastavat, miehet, naiset, lapset, vanhukset, niin ja ystavalliset ihmiset on kaikkein pahimpia.

Hintataso Ecuadorissa oli kohtuullisen sopiva, kokolailla Perun tasoa, eli yopyminen noin 5 usd, ruoat 1,5- 3usd ja erikoisannoksetki noin 6 usd. Bussiliput ovatkin sitten jo halpoja, paikallisbussit 0,25 usd matka ja pitemmat bussit noin 1 usd per tunti, tosin usein halvempaaki, harvoin kalliimpaa. Erilaiset aktiviteetitkin irtoavat kohtalaisella hinnalla ja esim. 50 dollarin paivabudjetilla, jota retkelaisemme eivat kuitenkaan kayta, tekee jo ihmeita. Muutama vuosi sitten Ecuador on kuitenkin ollut huomattavasti halvempi, mutta tulevaisuus nayttaa silta, etta hinnat nousevat joka puolella Ecuadoria, viela on halpaa... Mutta ikava Boliviaa on kuitenkin, siella hinnat olivat halvat ja samat meille ja Pablolle, periaate kysymys.

No Ecuadoristakin selvittiin ja Kolumbiaa on pala matkattu ja kerrottavaa taaltakin loytyy.

Bussimatkustamisen riemua..

Tassa vahan vasyneen paivan tuotoksia. Etela-Amerikan Andit antavat haasteellisen tehtavan kuljetuskalustolle. Pitaa olla voimaa, vaantoa seka kestavyytta korkeille lampotiloille.
Mestat taala ovatkin turbomiehen/moottorisepan paratiisia. Oikeastaan kaikki bussit ovat melkein kuin kuorma-autoja isoilla turbomoottoreilla. Kuskit ovat toinen toistaan hullumpia. Mitaan saalia kalustoa kohtaan taala ei tunneta. Runnotaan hamaan loppuun asti oikeen huolella. Kaikkiin ylamakiin ammennetaan pienempaa pesaan ja kierrokset tappiin. Luultavasti Pablot ovat taalakin huomanneet mita "syottoruuvi" tarkoittaa moottorissa. Legendaarinen "OHO, se ei mene enempaa" syottoruuvin vaannossa on Pabloilla hanskassa. Savusta ja imuaanista voi vain kuvitella etta pitkakestoisista vekottimista ei ole kyse. Mutta suloista sointua motit hyrrailevat pimeina yon tunteina. Rengasrikkojen aikana onkin ollut hauska kuunnella tulevia busseja. Ja jos kaveri kuittaa ohitse rengashuollon aikana, onhan se saatava seuraavan 4 tunnin aikana kiinni ja runnottava entista enemman, jotta matka taittuisi nopeammin. :)

Mutta on myoskin sanottava etta kuskit ovat "ammattitaitoisia" koska mitaan isompaa ei ole sattunut ja yhtakaan kuolonkolaria tai ulosajoa emme ole todistaneet. Ehka se vaan tuntuu Suomalaisesta vahan hassulta touhulta mutta kaippa se sita samaa on Suomessa, vahan vaan erilailla..

Pitkien bussimatkojen aikana tutkimusryhmamme onkin miettinyt etta kun vain olisi ollut videokamera mukana olisi voinut kuvata vaikka seuraavat filmit ja laittaa rahoiksi myymalla DVD:t moottorifanaatikoille. "Andien Engines.Vol3" "Latin Turbo 2" "Big Power 11" "Sounds of Andien turbomotors" jne..

Ekvaattori on ollut kaikista hulluin maa. Bussit ohittelevat toisiaan ja ajaminen on taytta kisailua koko ajan. Riskia milla kuskit kanttailevat sokeisiin mutkiin on mahdotonta kuvailla. Ja jos ohi ei paase ekalla kertaa, painetaan riikkari pohjaan ja vakisin ohitte, tuli joku vastaan tai ei. Onneksi tahan mennessa aina joku muu on vaistanyt..

Oikeastaan Bolivia, Peru, Paraguay ja Ecuador ovat maita jossa ym. patee. Mutta taas Argentiinan ja Chilen pitkanlinjan bussit olivat aivan oky luokkaa. Tasaista kyytia ja tarjoilut pelasivat.

Eikai tassa muuta, tulipahan mieleen raapustella ajankuluksi jotain tylsaa luettavaa.. :)
Vali-Amerikan busseja odotellessa....

Peru pakettiin ja ajatuksia..

Kaippa se pitaa raapustella Perustakin tunnelmat pakettiin. Retkikuntamme siis matkaili noin kk. paivat Perun rajojen sisalla. About nain edettiin.. Puno, Cusco, Lima, Pucallpa, Iquitos, Pantoja..

Mitas se Peru tarjosi... Patevia varkaita, huijaavia ihmisia, loputtomia paattimatkoja ja katteettomia lupauksia.. :) Noooh olihan siella hauskaakin, tuli pongattua inkojen setteja, osteltua kaikennakosta kraasaa, mika sitten lopulta pollittiin mutta kuitenkin. Cusco oli jees mesta, samoin Liman Miraflores..

Muutos Boliviasta tullessa on melkoinen. Tiet Perun puolella ovat hyvia, ja samoin bussit, joten matkaaminen on todella tasaisen mukavaa. Ihmiset ovat about mukavia, mutta jotenkin paha maku jaa porukasta kylla. Jotenkin royhkeampia ja ei niin ystavallisia kuin Boliviassa. Hinta-taso oli muistaakseni ihan jees. Majotukset siina 3-6 euroon ja sapuskat irtosi 2-4 eurolla. Riippuu tietenkin mita sita mattaa naamaansa.

Laivalla tuli matkattua noin 3000km ja yhteensa noin 17.paivan verran. Sen kylla istumalihaksissa tunsi.. :) Amazon tuli nahtya ja koettua, ohan se nyt iso joki mutta 2 paivan jalkeen yllatyksia sekaan ei tarjonnut. Lautalla matkaaminen oli kylla melko kokemus. Sai huomata miten kaikki roskat heitataan suoraan jokeen ja ketaan ei kiinnosta ajatella minne ne joutuu/ajautuu. Kaippa paikalliset ajattelevat jokea helppona kaatopaikkana. Heita ja joki hoitaa huuhtelun.

Esim. Iquitoksen eraassa sivualueessa jossa talot oli rakennettu noin 1-2m korkealle pinnasta koska puolet vuodesta aluella on vetta ja puolet on kuivaa. Alue on siis eraanlainen lampi. Jotenkin jameraa katsella kuinka kaikki roska ja wc-jate menee suoraan lampeen jossa lapset uivat ja josta otetaan juomavesi. Ei varmaan tule mieleen etta aamukaffe keitinveteen saataa tulla aamun wc kaynnista pienet aromit mukaan, kuitenkin ko. paikkojen etaisyys ei ole kuin esim 2m. Mutta kaiketi roska ja paska ajautuvat kohtuu nopeasti lammesta jokeen koska ihmiset pystyvat ko. paikassa elamaan. Retkikuntamme eteni ko. paikassa veneella ja ihmetella piti kaikenkaikkiaan sita touhua. Lapset varmaan aamusta jos lahtevat kouluun uivat palanmatkaa ja saattaa matkalla naapurin Pablon hanky hiihtaa kisaa poikien kanssa.

Muutenkin luontoa kohdellaan melkolailla huonosti ja ketaan ei tunnu kiinnostavan ajatella etta se joskus kuluisi loppuun. Toisaalta ymmarran sen, koska viela sademetsaa on paljon jaljella ja paikallisille saattaa olla vaikeaa ajatella etta se joskus loppuisi. Alue on todellakin iso. Muutenkin he eivat omaa ajattelutapaa ajatella huomiseen, ihmiset elavat vain nykyhetkea valittamatta huomisesta sen enempaa. Tietenkin helppoa mutta pitemmanpaalle ei ehka se paras vaihtoehto.
Huvittaa ajatus suomalaisista "vihreista" A.K.A kettusetti-immeisista kun lassyttavat ja mellakoivat Suomessa sademetsan puolesta, Suomesta pain asialle kun ei mitaan voi. Ja miten Mc Donalds kaataa metsia. Tulisivat ennemmin masseillaan opettamaan paikallisille tanne etta esim. muovi ei maadu ja etta vetta mita juo niin ei sinne oikeen sopisi ulostaa 4min. ennemmin..

Nooh eikohan tilitys riita jo. Kai se pitaa hyviakin puolia etsia..Perusta..hmmm...hmm...
Ei niita ole..heh. Kaippa mielipiteita on monia. Itse en kylla kauheasti maasta valita, ja jos ja kun joskus Etela-Amerikkaan tulee uudestaan tultua niin PERU ei kuulu top5 listaan kyllakaan.

Pakko se jotain positiivista on keksia. Bingo. PERUNA, se oli hyvaa ja ihmiset syovat sita useassa muodossa, useimmiten tosin fritos eli upporasvassa paistamalla.

Niin joo turismi on varmasti muuttanut vaikutteita taala. Matkaajia on paljon ja joka paikassa on saatavilla netit ja pelit ja vermeet. Pizzaa, pastaa, muuta lankkarimassya on tarjolla joka puolella.

Toisaalta Perussa retkikunnallemme sattui vastoinkaymisia joka tietenkin vaikuttaa valitettavasti siihen miten maasta ajattelee vaikka ei sen saisi antaa vaikuttaa. Se varmasti myos vaikuttaa tahan tekstiin aikapaljolti.

Ecuadoria edestakaisin

Taas on jokunen viikko kulunut rinkkaepisodista ja retkelaisemme ovat vaihtaneet muutamaan otteeseen osoitettaan. Aloitetaan siis.

Ensimmainen etappi oli Quito ja siella pakollisten varakalsarien ja t-paitojen osto jne. no olihan siella vaha muutakin. Elikkas Quitossa paivat kuluivat tehden pienia retkia ja niiden valttamattomien tavaroiden ostoreissuja. Eras retkemme suuntautui eraalle vuorelle Quiton kupeessa, josta avautui nakymat alas kaupunkiin. No ylos paasi teleferico hissilla, mutta sita ennen piti aavistuksen kavella ylamakeen, sora-aanien perusteella ei niin hirveen vahaa, mutta hissille paastiin ja lopulta ylos. Joten kaupunki avautui lopulta koko kauheudessaan tai siis kauneudessaan. Takaisintulossa olikin sitten pienimuotoisia ongelmia, eli kaksi ensimmaista bussia veivat poikia koko ajan kauemmas ja kauemmas keskustasta, vaikka kuski ja nimikyltit muuta vaittivat, no kolmas kerta toden sanoo ja paastiinhan sita lopulta takaisin hostellille.

Yhtena paivana piti sitten kayda maailman keskipisteessa, no joo.. keskipiste ja keskipiste, mutta kuitenkin. Monumentti pongattiin ja iso kasa muita matkailijoita, siina sitten hypittiin paivantasaajan molemmin puolin. Niin ja samaisesta paikasta tehtiin tunnin pikaretki eraalle kraatterille, jossa asui pieni kylayhteiso. Muutamia onnistuneita kuvia kraatterista saatiin, mutta paaosin kyseinen nahtavyys pysyi sumun suojissa. Oppaamme mukaan kraatterin reunalla vallitsi mieleton kylmyys (bastante frio), no joo Suomipojat shortseissa ja t-paidoissa, etelan immeiset toppatakeissa ja villahousuissa, no myonnettava on eihan siella ollut varmaan kuin 15 astetta.

No lopulta oli aika siirtya Quitosta hieman etelaan Riobambaan, josta oli tarkoitus paasta paholaisen nenaan... No tassa valissa on hyva mainita paikallisten bussikayttaytymisesta, eli Quiton paikallisbusseissa taskuistamme loytyi useaan otteeseen muittenkin kasia kuin omat, yksityisyrittelijaisyys kunniaan ruuhkaisissa busseissa. Retkikuntamme onkin talla hetkella suunnittelemassa eraanlaista sahkoshokkilaitetta tai rotanloukkua taskuvarkaiden varalle. No mitaan ei viety, joten se siita. Bussimatka Riobambaan taas alkoi varsin ystavallisen herrasmiehen avustuksella, han auttoi minun tuliteran laukkuni ylahyllylle ja oikein avitti kasituenkin paikalleen, joten homma selva... Ei kannata nukkua, no ei siina tuntiakaan mennyt kun pienten silmanummistusten aikana oli rinkka paan paalta havinnyt. Oli kaverin ilme kohtalaisen onneton, kun sain kiinni itse teossa, ei tainnut kaverilla tiirikkaakaan olla, sen verran hammastyneena katsoi vetoketjussa olevia lukkoja. No paljoo ei tassakaan tapauksessa kannata nassuttaa tai tapella, kun koko bussilastillinen ekvaattoreita on voron puolella, eihan kukaan tietenkaan voinut mainita asiasta sen tapahtumishetkella, eli kaiken kaikkiaan varsin ystavallista kansaa.

No Riobambaan paastiin lopulta ja tarvittavat tiedot matkasta paholaisen nenaan tuli hommattua. Aamu kuudelta starttasi bussimme kohti Alausia, josta vajaan tunnin odottelun jalkeen saimme junaliput paholaisen nenaan. Normaalia junaliikennetta ei kyseisella valilla enaa kulje, korkeintaan tavaraliikennetta, mutta erilaisia turistijunia kylla menee. Pettymys retkelaisissa oli suuri, kun kuulivat, etta junan katolla matkustaminen on nykyaan kiellettya, juuri sen takia me tanne raahauduimme. No liput kateen ja junaan. Reitti kulkee kylla hienojen maisemien kautta ja paholaisen nena (kapea ja jyrkka sola) saavutetaan. Nena on sen verran hankala rinne, etta jyrkkia mutkia varten rataan on rakennettu kaksi umpiperaa, joten valilla joudutaan peruuttamaan, no tuli varmaan pakitettua eniten ja lujimpaa mita junalla on koskaan pakittanut. Samaisena paivana junan saavuttua takaisin Alausiin retkikuntamme suuntasi viela Tyynenmeren rantaan. Ensimmaisena valietappina oli Quayaquil, Ecuadorin suurin kaupunki, matkan aikana bussissa myytiin jos jonkinlaista kraasaa ja monenlaisista esityksista saatiin "nauttia", tarviihan kaikki rahat matkalippuun...

Quayaquilista otettiin nopeasti suora bussi Puerto Lopeziin, jossa olimme kahdeksan aikaan illalla. Majapaikka loytyi "kiskurihintaan" (5,5 usd) paakadulta merinakoalalla varustettuna. Seuraava paiva menikin sitten rantahietikolla makoillessa ja Tyynenmeren aaltoja uhmatessa, kylla sita yritettiin viela keksia seuraavalle paivalle jotain vesiaktiviteettia, eniten innosti tietenkin kalastus ja nimenomaan sen ison kalan... Sattuikin etta Puerto Lopezista loytyi yksi opas joka osasi kalastella niita isoja, niin ja sekin opas oli Ruotsalainen. Svedun kanssa juteltiinkin ihan kelpo tovi ja katsasteltiin kuvia viime kalastusretkista ja kaihoisina ihailimme yli satakiloisten marlinien kuvia jne. No svedun kanssa ei kalaan paasta, kun hanelle tulee Gunnar ja Borje huomenna vieraiksi ja taytyy laittaa poyta koreeksi, harmi sinansa, nimittain ensimmaisen kerran retkikunnalla oli kohtalaisen luottavaiset tunteet oppaan taidoista jne. Ehka ensi kerralla.

Vesiaktiviteettia paastiin kuitenkin kokeilemaan, myos sita kalastusta. Kalat tosin olivat sita akvaarioluokkaa, joten niista ei ainakaan isoon ruokapoytaan ollut. Vierailu paikallisella kalastusaluksella olikin sitten oma kokemuksensa paalle paskovien fregattien, suulien ja pelikaanien kera, monennakoista merenelavaa ekvaattorit olivat paattiin nostaneet ja muutamia sai oikein huolella varoa, kohtalaisen kunnioitettava hammaskalusto naytti mureenoillakin olevan. No kalapaatin jalkeen suunnistimme pienen saaren kylkeen snorklaamaan, jossa vierahti sitten tovi jos toinen, ihaillessa monenkirjavia ja -kokoisia fisuja. Viela ennen satamaan tuloa saimme nauttia valipalaa takalaiseen tapaan, chevichea, eli limella kypsennettya kalaa, niin ja yllari yllari, paistettuja banaanilastuja (jokunen tuli tuulen suojaan heitettya legendaarisella Rio Napo tourilla).

Jalleen on kuitenkin aika suunnata eteenpain ja viela uudelleen Quitoon, josta tarkoitus olisi Otavalon legendaarisen torin kautta pasauttaa Kolumbiaan ja kohti Karibian hiekkarantoja, ensin on kuitenkin selvittava palasta Ecuadoria, niin ja siita Bogotasta... Kevyin kantamuksin!