Kun kaikki ei mene kuten elokuvissa

Elikkas kuinka ne poikien lentojen vaihdot menivat... ei mikaan pikkujuttu.
Aloitetaanpas niin kaukaa kuin Perusta ja Limasta tottakai. Limassa matkalaiset marssivat ensimmaisen kerran AirFrancen toimistoon vaihtamaan lentojen paluupaivamaaraa hieman tuonnemmaksi. Alunperin muutoskelpoiset liput oli hankittu matkatoimiston kautta Suomesta, mutta mikali muutos tehdaan suoraan lentoyhtiolle, eli AF:lle kuluja ei juurikaan tule, eli ei mietita missa muutokset tehdaan. Limassa ystavallinen tati ilmoitti, etta kaikki ok, uusien lippujen varmistusta varten meille lahetetaan sahkopostia, kyseista postia ei vielakaan ole tullut, eli se siita, no eihan siita viela ole kulunut kuin nelisen kuukautta, niin ja muutamia kertoja tuli kyseltya, etta missa liput viipyvat, ei vastausta.

Seuraavan kerran AF:n toiminnasta nautittiin Quitossa Ecuadorissa, samoilla asioilla liikuttiin ja haluttiin vaihtaa paluupaivamaaraa, talla kertaa toimistotati naputteli hetken konetta ja lykkasi uudet liput kateen, nain sen homman pitaa toimia. Samalla tati ystavallisesti vastaili kysymyksiimme, voimmeko vaihtaa uudelleen paivamaaraa, voimmeko vaihtaa lentojen lahtopaikkaa jne. Kaikki kay, teilla on muutosoikeudelliset liput. niinpa niin ja kuinkas sitten kavikaan.

Kolumbiassa eteen tulee taas lentojen muuttaminen, talla kertaa Cartagenassa ja halutaan vaihtaa lentojen lahtopaikkaa. Alunperin lennot ovat Meksikosta Suomeen, mutta haluttiin vaihtaa ne Bogotasta, Kolumbiasta Suomeen. Soitto Bogotaan AF:n toimistoon ja hirvea sonkotys eri kielilla ja homma selva, lennot Bogotasta Suomeen ja vahvistusmaili tulee mañana, tama tapahtui siis noin kuukausi sitten ja tama nimenomainen mañana ei vielakaan ole koittanut. Soittelua miljoonaan kertaan toimistoon ja kiroamista jne, homma ei toimi niin ei toimi.

Tagangalla jatketaan taistelua, nyt alkaa viisumista paivat loppumaan, tarvitsee tosiaan tietaa mihinpain lahdetaan, samalla uutiset kertoo, etta Mehikossa possunuha jyllaa, hienoa. No kuin tilauksesta saadaan tieto, etta meidan liput eivat ole muutoskelpoiset. Samalla haviaa AF:n tietokannasta meidan Bogotan lentojen varaus, hymy senkuin leviaa matkalaisten kasvoilla. Taistelua AF:n ja matkatoimiston kanssa. ilmeisesti nuha on kuitenkin sen verran voimakas, etta lentomme muuttuvat ajan saatossa jalleen muutoskelpoisiksi, juuri viikkoa ennen viisumiemme raukeamista, helpolla eivat ainakaan paasta, mutta ei paasteta mekaan.

No seuraava paiva kaiken muuttaa voi, nyt pitaisi vaan vahvistaa uudet Bogotan lentomme. No nain helppoa se ei kuitenkaan ole. Ystavallinen henkilokunta ilmoittaa, etta ei voida vaihtaa lahtopaikkaa, lippunne eivat oikeuta siihen. No tekee mieli jo jalkaa polkea, nyt lahdetaan Cartagenaan takaisin, hieman lahemmaksi Panaman lentoa, jos poikien tarvii uhmata possunuhaa ja rauhallista liikkumistapaa ja viela sittenkin lahtea sinne Meksikoon.

Helpolla ei paasta Cartagenassakaan, soittelu Bogotaan ei auta, nyt sentaan toistavat pariin otteeseen saman vastauksen, lippuja ei voi muuttaa. No samaan aikaan AF:n sivuilla lukee, etta kaikki Meksikon liput ovat muutoskelpoisia reitin ja paivamaaran suhteen toukokuun loppuun saakka. No Bogotassa tata uutista ei ilmeisesti tiedeta. Mika neuvoksi, viela viimeinen yo aikaa soittaa ennen Panamaan lahtoa, Panaman liput voi ostaa puolitoistatuntia ennen lahtoa suoraan lentokentalta, eli aikaa on, harmi vaan etta kellonaika Suomessa on eri kuin taalla. Soitto viela matkatoimistoon kilroylle, eivat auta millaan tavalla, kiitos. AF:n Suomen toimistoa ei tahdo saada millaan kiinni. Sahkopostiviesti Helsinki-Vantaan lentoaseman palveluun ja vastaus nasahtaa piakkoin, yrittakaa Bogotasta, mutta antavat onneksi hyvaa palvelua ja tarkemmat tiedot toimiston toiminnasta jne.

Bogota ei auta, kello kay, viela nettipuhelu AF:n Helsinki-Vantaalle ja homma selva, kaikki lennot voi muuttaa, virkailija napyttelee hetken konetta, kyselee tietoja ja sahkopostiosotteen ja homma selva. Liput on vaihdettu, pojat lahtee Suomeen Bogotasta.
Lopputulos: -noin 20 puhelua AF:lle Bogotaan, homma ei toimi, joka paiva eri vastaus, eika apua tule
-yksi puhelinsoitto Suomeen samaan firmaan ja homma selva liput voi vaihtaa jne.
Ja nyt Venezuelaan viisumeja uusimaan ja syomaan vaikka jaateloa...
Periksihan ei anneta!

Rauhallinen kansallispuistoreissu.. NOT

Joop.
Tagangalta tehtiin parinpaivan isku laheiseen Tayronan kansallispuistoon.
Kaikki ovat paikkaa kehuneet ja hehkutelleet joten pakkohan se oli kayda kattomassa kun nyt kerran nurkilla on ollu jo 4viikkoa.. Bussi alle ja ei muutakuin matkaan. Portille paastaan ja about 10 egen puistomaksut maksetaan kiltisti. Edessa 45min kavely ensimmaiselle "etapille". Noh matkahan ei pitka ole mutta ensimmaisen punaisen lehden (perus selva kasvi) nahdessani mieleen tulee señor Pepe Lopezin viidakkareissut ja peli selva. Ampuu taydellisesti kaasariin. Loppu kavely onkin pelkkaa manausta ja armotonta vitutusta! Etapille selvitaan ja kanasalaatti kahdella jaakylmalla oluella saa jo mielen nousemaan! Ja ollaan jo taas rannassa! Palmut heiluu ja jee jee..

Seuraavat 45min tarvotaan rantsua pitkin ja saavutaan Cabo San Juan nimiselle mestalle. Maisemat ovat todella komeat ja vaikuttavat! Paikkaa kaiketi nyt pitaa kehua ja kylla se hieno olikin ei siita paase yli eika ympari. Mutta toisena iltana paikallis "Pablot" onnistuvat pilaamaan hyvan meiningin! Pieni kuvaus paikoillaan. Eli siis ollaan keskella ei mitaan, luonnonpuistossa jossa ei pitaisi olla sahkoa, ei juoksevaa vetta, ja ei alamoloa, tai muutenkaan metakkaa, vaan pelkkaa syvaa hiljaisuutta. No siis takaisin juttuun. Eli toisen paivan ehtoo koittaa ja komeat rantasetit takana, mieli raukeana sapuskan kautta riippumattoon huilimaan....aahhh mika ihanuus.. No sitten nama "pablot" erkki,liisa ja maria paattavat heittaa paketin sekaisin. Rokkikoneet (mp3 soitin ja helvettikaiuttimet) esille ja ecuadorin selvalta(viidakko) tuttu zonja morales paattymattomalla kasetilla soimaan ja tata viela liisa koittaa saveltaa... Ja kun sita laulajan vikaa ei OLE niin sita EI ole.Veri valuu korvista, vitutus on mita isoin. Jotkut jo huomauttelevat mutta ei mitaan reaktioita.
No lopulta joku sammuttaa generaattorin ja bileet seis..

Hauska kokemus toikin oli mutta se laulu oli vaan niin tuskasen karseeta kuunneltavaa ja yhtaan liisan laulutaitoa ei kartuttanut rommipullo ja 10 olutta... ;)

Mutta joo siis yhteenvetona, lahde rauhalliselle kansallispuisto reissulle ja MITA, on sahkoa, rokkia, alamoloa.... Kuin rion carnevaalit konsanaan.. No ei kai nyt sentaa ihan mutta...

Muuuutta olihan se hauska kayda kattomassa ja loistavia valokuvia tuli rapsittya.

Rantaa ja lohoilya....

Heissulivei!!
Hiphej hipparallaa! Ja mita naita nyt muita on.....
Eli siis no poikien matkahan ei ole nyt viimeiseen kk edennyt juuri minnekaan ja paaosin on vaan levytelty rantahietikolla! No ei aivan taysin. Tagangalle palattiin ja napattiin 10 sukelluksen paketti samasta firmasta missa aikaisemmin suoriteltiin OW kurssi. No nyt on AOW hanskassa ja vahan extraa. Hupasaa hommaahan tuo oli kovinkin. Ja jatkokurssi tarjosi, 30m syvalle menoa, suunnistamista,nosteen hallintaa, virrassa sukellus, sukellustietokoneen kayttoa, ja myos yosukelluksia, tosin yosetit olivat aika persiista, taikka toisin sanoen ei mitenkaan ihmeellisia, pimeeta ja paskat lamput, yhdista ne niin ei mikaan yiiihaaa elamys.

Oppaiden "hyva" englannin kielen taito sai kylla pojat nauramaan useasti ja monesti mentiin vain espanjalla. Esim. oppaan merkit ja lause "low-air, gime me air" saa toistuvasti vakisinkin nauramaan. Kielioppia on kylla tullut hyvin tana-aikana koska on pyritty kayttamaan espanjaa pelkastaan, mutta helposti sita viela sortuu englantiin. Yllattavan hyvin ne tuntuu tajuavan, tai ainakin vaittavat.. Motto onkin "jotain sonkottaa niin hyva siita tulee" Ja ei se niin noponnuukaa ole..

Mutta mitas muuta..
Nolona miehena tietenkin hankin itelleni tropiikkiflunssan, ihan persiista, hermot menee ja kaikki vituttaa, voisi kuvailla tilannetta. Paikallisen apteekin napit on kohta hylly hyllylta napsittu naamariin. Ja ei alkaa kysyko miten tropiikissa voi saada flunssan.. sen vaan voi, ja itseasiassa on yleisin "sairaus" taalapain..

Siina menikin sitten 5 paivaa ihan turhaan tekematta mitaan eika pystynyt sukeltamaan.

Nyt uudestaan Tagangalla oleskelun pojat ottivat eritavalla... Majapaikkaa haettiin huolella ja hartaudella ja hiottiin taktiikka uusiksi. Ei vaanneta omia massyja vaan porvaillaan ja napostellaan ravintolassa jokapaiva. Laskuopillisesti koiteltiin rustata vaikka ja mita ja kylla lopulta halvemmaksi tulee syoda ravintelissa, ja kun viela huomioi sen etta hostellin jaakaapista pollitaan sapuskat.. Niin paketti on selva. Ja joo taytyy mainita hinnoista sen verta etta majotus aamupalalla maksaa 5,5 eemelia, sapuska 3-5 euroa ja snacksi pari eemelia, niin paastaan paivabudjetin alle komeasti. Etta ei ihan hulluiksi ole heitetty hommaa.

Nyt tosin melkein 4 viikkoa yhteensa Tagangalla oltuaan voi jo sanoa etta tama on nahty ja kohden uusia seikkailuita pitaa edeta.

Jaa juu tosiaan eilen oltiin sukeltelemassa "the earth day" teemaan clean/monitor coralles setti. Ihan hyvat sukellukset saatiin ja jos ei muuta niin rannalla missilauman kanssa hyvat kuvat! Illan paatteeksi firma tarjosi illan istujaiset kylan eraassa ravintelissa. Hauskaa oli mielenkiintoisia huomioita tuli tehtya! Esim. kusella kaydessa huomata kuinka porukka imurin lailla imuroi puuteria nekkuunsa ja ketaan ei tunnu kiinnostavan, ilmeisesti taysin normi touhua.
No toisaalta ollaanhan sita maassa mista isoin osa maailman puutereista valmistetaan.
Sama kuin huomaisi etta porissa juodaan karhua...

Mita musiikkiin tulee niin ihan hyvaahan se on mutta valista on sellaset fiilikset etta eiko ne nyt valista voisi jo soittaa jotakin normia, alkaa lattari renkutus jo kilahtamaan valista.

Semmooosta.

Cartagena ja "suunnitelmat" uusiksi

Taganga jatettiin vajaan kahden viikon auringossa kylpemisen jalkeen ja siirryttiin nelja tuntia itaa kohti, Cartagenan kaupunkiin. No joo, kylma ei tule Cartagenassakaan, itse asiassa saa on viela kuumempi kuin Tagangalla, 35 napsuu paivisin, eika tartte miettia sataako vai paistaa, PAISTAA.

No Cartagena tarjoaa matkailijalle hieman erilaisempaa elamantyylia, kuin viidakossa samoilut tai vuorikiipeilyt. Muurien sisaan aikanaan rakennettu vanhakaupunki tarjoaa mahtavia nakymia arkkitehtuurista pitavalle matkailijalle. Eli Suomipojathan suorastaan fanittivat Epsanjalaisten valloittajien tyota, no joo hienoja parvekkeita ainakin loytyi oikein huolella.

Niin ja paastiin siella Cartagenassa maistelemaan hieman Suomen tuliaisiakin, suuri kiitos sinne jonne kiitos kuuluu!

Cartagenassa tuli sitten eteen meri, ihan konkreettisesti ja se pitaisi ylittaa... No pojat pahkailevat mika on jarkevin siirto, paatit Panamaan lahtevat hieman toivottua myohemmin, no yksi plus yksi on jotain ja suunnitelmat vaihtuvat, tai mitka suunnitelmat, onko niita joskus ollu. Paatti ja Panama hylataan, samoin koko Vali-Amerikka, jatketaan matkaa Kolumbiassa ja poiketaan ehka Venezuelassakin, onpahan hiukka vahemman kiiretta. Tuota matka-aikaa kun on hieman verottaneet esimerkiksi tuo Pepe Lopezin suihkuturbiinomoottorilla varustettu jokiristeily, seka Ecuadorissa tervetuliaistoivotuksena varastetut rinkat ja niista aiheutuneet viivytykset, muutama viikko aikaa hukkaan ja homma selva. Ensi kerralla sitten Vali-Amerikkaan, niin ja onneksi on muutoskelpoiset lentoliput...

No Cartagenassa aika kuluu paaosin soitellessa lentotoimistoon ja tapellessa virkailijoiden kanssa, kaippa niilla pojilla nyt on sitte liput Suomeen, saapa nahda... Viikon verran Cartagenaa ja takaisin Tagangaa kohti, valissa kuluu paasiainen rattoisasti Santa Martan hiekkarannoilla ja taytyy sanoa, etta joku muukin on paasiaista viettamassa samoilla tonteilla, ihmisia on niin etta piisaa. Toista paasiaispaivaa taalla ei ole, joten pojat saavat jo sunnuntaina rauhassa suunnata takaisin Tagangalle ja uuden sukelluskurssin kimppuun, no se on oma tarinansa....

"EDIT" Kirjottelen Tagangan sukellus-setit pakettiin viikon kuluessa...-HePe-

Tagangan kuumuudessa

Ja niinhan siina sitten viiden kuukauden reissaamisen jalkeen kavi, etta pojat saavuttivat Karibian hiekkarannat. Alustavaa tutkimusta ensimmaisista elinkelpoisista hiekkarannoista oli tehty jo pitkaan ja suunnitelmissa oli Tagangan pieni kalastajakyla Pohjois-Kolumbiassa.

Tagangalle kun paastiin, ei kovin hirveita aikoja mennyt, kun pojat loysivat jaloistaan rapylat ja naamoiltaan maskit ja snorkkelit, ja eikun merielamaa tutkimaan. Ensimmaiset paivat menivatkin sitten meressa ja rantahietikolla. Pienimuotoista rusketusta katu-uskottavuuden lisaamiseksi pyrittiin hankkimaan, albiinoedustajat herattavat liikaa huomiota. Vedenpinnan alla vastaan tuli paa-asiassa pienia kaloja kaikissa sateenkaaren vareissa, valilla nakyvilla luikerteli myos mureenoita ja muita mukavia.

Yksi merkittava syy Tagangalle tulemiseen oli laitesukelluskurssit ja nimenomaan halvat sellaiset ja niinhan siina kavi, etta peruskurssi tuli varattua aika nopeasti. Veteenkin paastiin heti ensimmaisena paivana, taalla tuohon teoriaosuuteen ei niin panostettu, kaikki voimavarat oli suunnattu meriharjoitteluun, eika nekaan voimavarat mitaan suuria olleet, mutta mukavaa oli. Ensimmainen harjoittelu suoritettiin pienessa uima-altaassa, jossa veden alla tehtiin erilaisia temppuja reilun puoli tuntia ja kun homma sujui kaikilta ihan ok, ei kenenkaan tarvinnut jaada yksin sukeltelemaan.

Seuraavana paivana olikin sitten jo tosi kyseessa ja paastiin ihan mereen sukeltamaan, samat temput tehtiin nyt merenpohjassa, eli riisuttiin maskia, tyhjennettiin maski, suljettiin happipullo ja onneksi se myos avattiinkin, hengitettiin kaverin pullosta, riisuttiin kaikki varusteet ja puettiin paalle jne. No melkein siihen ne vedenalaiset koulutukset meilta sitten jaivatkin, melkeinpa loput viisi sukellusta olivat pelkkaa huvia, eli katseltiin kaloja, yritettiin pelleilla painottomana valivedessa ja olla koskematta pohjaan, aika hienoa hommaa. Muilta sukelluskavereilta menikin hiukka pitempi aika hommien opetteluun, kaiketi jonkunlaisia paniikkihairioita oli ollut havaittavissa kun joutui ilman maskia olemaan merenpohjassa jne.

Kurssi kesti kaikenkaikkiaan nelja paivaa, jonka jalkeen oli sukeltajaksikruunaamistilaisuus, eli grillijuhlat, joissa tarjoiltiin sikalaista grillilihaa, eli tonnikalaa, eika loppunu kesken... No joo, todistukset saatiin ja siita sitten eteenpain, retkikuntamme on viela suunnitellut jatkavansa matkan aikana hyvin alkanutta sukeltajan uraa, viela on hamaran peitossa, missa sita uraa jatketaan, mutta kaiketi veden alla. Kaiken kaikkiaan sukeltamisesta jai matkalaisiin oikein positiivinen kuva ja tulevaisuudessa tulee varmasti kastauduttua markapuvussa useammassakin vesistossa, toivottavasti myos Suomessakin.

tagangaa ei kuitenkaan jatetty heti kurssin paattymisen jalkeen, vaan hyvin loivasti laskeuduttiin ajatukseen paikan vaihdosta. Nelja paivaa siina sitten kului rantahietikolla "suunnitellessa" tulevaa. Paatos saatiinkin pitkallisen harkinnan jalkeen aikaan ja uudeksi kohteeksi valittiin Cartagena, neljan tunnin bussimatkan paassa, kyseisessa paikassa voidaankin sitten tutustua huolella espanjalaisten arkkitehtuuriin ja satoihin ja satoihin parvekkeisiin. No lisaa juttua sitten Cartagenan suunnalta.