.JPG)
Joop.
Tagangalta tehtiin parinpaivan isku laheiseen Tayronan kansallispuistoon.
Kaikki ovat paikkaa kehuneet ja hehkutelleet joten pakkohan se oli kayda kattomassa kun nyt kerran nurkilla on ollu jo 4viikkoa.. Bussi alle ja ei muutakuin matkaan. Portille paastaan ja about 10 egen puistomaksut maksetaan kiltisti. Edessa 45min kavely ensimmaiselle "etapille". Noh matkahan ei pitka ole mutta ensimmaisen punaisen lehden (perus selva kasvi) nahdessani mieleen tulee señor Pepe Lopezin viidakkareissut ja peli selva. Ampuu taydellisesti kaasariin. Loppu kavely onkin pelkkaa manausta ja armotonta vitutusta! Etapille selvitaan ja kanasalaatti kahdella jaakylmalla oluella saa jo mielen nousemaan! Ja ollaan jo taas rannassa! Palmut heiluu ja jee jee..
Seuraavat 45min tarvotaan rantsua pitkin ja saavutaan Cabo San Juan nimiselle mestalle. Maisemat ovat todella komeat ja vaikuttavat! Paikkaa kaiketi nyt pitaa kehua ja kylla se hieno olikin ei siita paase yli eika ympari. Mutta toisena iltana paikallis "Pablot" onnistuvat pilaamaan hyvan meiningin! Pieni kuvaus paikoillaan. Eli siis ollaan keskella ei mitaan, luonnonpuistossa jossa ei pitaisi olla sahkoa, ei juoksevaa vetta, ja ei alamoloa, tai muutenkaan metakkaa, vaan pelkkaa syvaa hiljaisuutta. No siis takaisin juttuun. Eli toisen paivan ehtoo koittaa ja komeat rantasetit takana, mieli raukeana sapuskan kautta riippumattoon huilimaan....aahhh mika ihanuus.. No sitten nama "pablot" erkki,liisa ja maria paattavat heittaa paketin sekaisin. Rokkikoneet (mp3 soitin ja helvettikaiuttimet) esille ja ecuadorin selvalta(viidakko) tuttu zonja morales paattymattomalla kasetilla soimaan ja tata viela liisa koittaa saveltaa... Ja kun sita laulajan vikaa ei OLE niin sita EI ole.Veri valuu korvista, vitutus on mita isoin. Jotkut jo huomauttelevat mutta ei mitaan reaktioita.
No lopulta joku sammuttaa generaattorin ja bileet seis..
Hauska kokemus toikin oli mutta se laulu oli vaan niin tuskasen karseeta kuunneltavaa ja yhtaan liisan laulutaitoa ei kartuttanut rommipullo ja 10 olutta... ;)
Mutta joo siis yhteenvetona, lahde rauhalliselle kansallispuisto reissulle ja MITA, on sahkoa, rokkia, alamoloa.... Kuin rion carnevaalit konsanaan.. No ei kai nyt sentaa ihan mutta...
Muuuutta olihan se hauska kayda kattomassa ja loistavia valokuvia tuli rapsittya.
Tagangalta tehtiin parinpaivan isku laheiseen Tayronan kansallispuistoon.
Kaikki ovat paikkaa kehuneet ja hehkutelleet joten pakkohan se oli kayda kattomassa kun nyt kerran nurkilla on ollu jo 4viikkoa.. Bussi alle ja ei muutakuin matkaan. Portille paastaan ja about 10 egen puistomaksut maksetaan kiltisti. Edessa 45min kavely ensimmaiselle "etapille". Noh matkahan ei pitka ole mutta ensimmaisen punaisen lehden (perus selva kasvi) nahdessani mieleen tulee señor Pepe Lopezin viidakkareissut ja peli selva. Ampuu taydellisesti kaasariin. Loppu kavely onkin pelkkaa manausta ja armotonta vitutusta! Etapille selvitaan ja kanasalaatti kahdella jaakylmalla oluella saa jo mielen nousemaan! Ja ollaan jo taas rannassa! Palmut heiluu ja jee jee..
Seuraavat 45min tarvotaan rantsua pitkin ja saavutaan Cabo San Juan nimiselle mestalle. Maisemat ovat todella komeat ja vaikuttavat! Paikkaa kaiketi nyt pitaa kehua ja kylla se hieno olikin ei siita paase yli eika ympari. Mutta toisena iltana paikallis "Pablot" onnistuvat pilaamaan hyvan meiningin! Pieni kuvaus paikoillaan. Eli siis ollaan keskella ei mitaan, luonnonpuistossa jossa ei pitaisi olla sahkoa, ei juoksevaa vetta, ja ei alamoloa, tai muutenkaan metakkaa, vaan pelkkaa syvaa hiljaisuutta. No siis takaisin juttuun. Eli toisen paivan ehtoo koittaa ja komeat rantasetit takana, mieli raukeana sapuskan kautta riippumattoon huilimaan....aahhh mika ihanuus.. No sitten nama "pablot" erkki,liisa ja maria paattavat heittaa paketin sekaisin. Rokkikoneet (mp3 soitin ja helvettikaiuttimet) esille ja ecuadorin selvalta(viidakko) tuttu zonja morales paattymattomalla kasetilla soimaan ja tata viela liisa koittaa saveltaa... Ja kun sita laulajan vikaa ei OLE niin sita EI ole.Veri valuu korvista, vitutus on mita isoin. Jotkut jo huomauttelevat mutta ei mitaan reaktioita.
No lopulta joku sammuttaa generaattorin ja bileet seis..
Hauska kokemus toikin oli mutta se laulu oli vaan niin tuskasen karseeta kuunneltavaa ja yhtaan liisan laulutaitoa ei kartuttanut rommipullo ja 10 olutta... ;)
Mutta joo siis yhteenvetona, lahde rauhalliselle kansallispuisto reissulle ja MITA, on sahkoa, rokkia, alamoloa.... Kuin rion carnevaalit konsanaan.. No ei kai nyt sentaa ihan mutta...
Muuuutta olihan se hauska kayda kattomassa ja loistavia valokuvia tuli rapsittya.
No comments:
Post a Comment