Muistilistaa itelle seuraavia setteja varten.
-Sisapussi makuupussiin
-Goretexpuku, ei mikaan pelle vaan pro
-Hyttysmyrkky, off teho, paljon messiin
-Biokill-varustemyrkky
-Keittioveitti, terava, sapuskasetteja varten
-Led-avaimenperalamppuja, lahjoiksi, biltema setit ok
-Abloy lukkoja,muutenkin jotain Suomisettia, okylaatua
-Tekninen alusasu (ei mikaan fleecehassakka)
-Okykalsareita, trekkisettia, tai urheilusettia
-Kunnon sukkia, pro settia
-Vesitiiviita sakkeja montaa eri kokoa.. Keskikoko rulez
-Pikahakoja
-Kengat-> vaan 3. Matalat trekkikengat, oky kavelysandaalit, normi kavelykengat (perus osastoo)
-Kuvia Suomesta..
-Rennie
-Korvatulpat
-Pilkkivapa, siimaa, jigeja, koukkuja... IHAN MUST homma
-Makuupussi, artic 15 oli ok
-Monitoimityokalu
-Minigripp pusseja
-Pieni kamera, oky littea pokkari, torkeen pieni pitaa olla
-Hyva led-lamppu itelle.
-Otsalamppu, tehokas
Ei mukaan naita harpakkeita..
-Fleeceliivi, aiva turha
-Maglite, painava, huono, tehoton
-Paskoja lukkoja on turha ottaa messiin..prkl
-Muutenkaan mitaan kallista, kuitenkin pollitaan -> travel light siis... :)
-Fraasikirjat, kuitenkaan jaksa kantaa mukana
-Ei massia mukaan, sekin pollitaan
-Ei Suomesta naita.. Paansarky, ripuli, halpoja paikanpaalla ja vahvempia.....
-Lentomatkustus-setti... Heita jo valmiiksi roskiin..
-Ei mitaan ylimaarasta paska kraasaa, jata himaan
-Ei liikaa kenkia,valitse tarkkaan
Wednesday, February 25, 2009
Thursday, February 12, 2009
Ensimmaiset paivat Ecuadorissa
Rajamuodollisuudet on selvitetty, hieman ontuen, mutta kuitenkin ja ensimmaiset paivat Ecuadorissa takana. Aloitetaan homma vaikka sielta viidakkoseikkailun paatepisteesta Nuevo Rocafuertesta.
No pojiltahan oli matkan aikana hostellihuoneista sivistyneesti (lue raukkamaisesti) varasteltu vahiin paihin kaikki dollarit ja pojat ajattelivat ottaa omansa takaisin. Eli maksut yopymisesta ja ruokailuista hoidettiin dollarien sijaan koukuilla, siimalla ja lyijypainoilla, kun ei kala syonyt niin pojat syovat. Majatalon emanta alkoi kylla nikottelemaan, kun pojat esittelivat kalastusvalineita, joilla maksut hoidettaisiin. Onneksemme talon isanta ymmarsi uupuneiden kalastajien paalle ja lupasi majoituksen ja ruokailut koukkukaupalla. Nain rehellisesti voidaan sanoa, etta kohtalaiset kaupat tuli tehtya, koukuilla on ilmeisesti Ecuadorissa kovempi arvo, kuin Perussa.
Rocafuerte piti luonnollisesti jattaa nopeasti, mutta vielakaan ei oltu bussiyhteyksien valtakunnassa, joten kukonlaulun aikaan noustiin kollektiivipaattiin, joka kuljetti "nopeasti" matkustajia Cocaan, joka on sitten hiukka suurempi kaupunki ja josta matkaa Ecuadorin ytimeen voi jatkaa bussilla. Jalleen kerran perilletuloajasta oli yhta monta mielipidetta, kuin oli sanojaakin. Loppujen lopuksi matka kesti sen 15 tuntia ja kyseinen matka taitettiin kolmen keksipaketin voimalla. Cocaan rantauduttiin ilta kahdeksan aikoihin ja kohtalaisen nopeaan pojat hakeutuivat notkuvien lihapatojen aareen. Samaisena iltana otettiin viela bussi Tenaan, jossa koskilaskua piti suorittaa, no bussi lahti kymmenelta illalla ja perilla piti olla kuuden aikaan aamulla. Ensimmaisen kerran retkemme aikana bussi toi matkalaiset perille etuajassa, harmi sinansa, nimittain kolmen aikaan aamuyosta sunnuntaina ei Tenassakaan hirveita voi tehda. Siina muutamasta hostellista kysyttiin sohvapaikkoja, mutta kun ei niin ei. Yo vierahtikin sitten puiston penkilla "nukkuen" ja vartioiden. Lopulta retkikunta paatti ottaa aamubussin viela Bañokseen, jossa kyseinen koskilasku voitaisiin myos suorittaa, tasta bussimatkasta tulikin sitten varsin mielenkiintoinen ja kyseisen matkan hedelmista saadaan nauttia viela pitkaan.
Bussiasemalla homma toimii, liput kouraan 4 dollaria larvi, rinkat tavaratilaan ja luukku kiinni, ei muuta kuin istumaan ja jos sais vaikka hiukka nukuttua. No matkan aikana selviaa, miten oli mahdollista, etta Tenaan tullut bussi oli etuajassa, kuski kanttaa sen verran ramakkaa vauhtia, etta on kumma jos ei ennatykset riku. Bañokseen paastaan reilussa kolmessa tunnissa, apupoika avaa tavaratilan ja kas kas, rinkat puuttuu, tekis mieli oikein jalkaa polkea, mutta ei nyt sentaan, ainahan naita sattuu. Eli nopeita liikkeita, poliisi paikalle, bussia ei saa paastaa menemaan, kuvat bussista, tiedot kuskilta jne. ja sitten riemu alkaa. Samaa riemua on kestanyt koko viikon ja riemu tulee viela jatkumaan, mitaan tietoa ei ole rinkkojen kohtalosta, varastettiinko (99,5%) vai putosivatko kyydista (0,5%)... Rinkkoja etsitaan tienvarresta, tehdaan jos jonkinlaisia lippuja ja lappuja. Toisaalta hiukka harmittaa, kun omaisuudeksi jai paalla olevat vaatteet, passit ja pankkikortit. No hyvin on riittanyt tekemista talle viikolle, niin ja tuleehan nyt koitettua hieman erilaista matkustamistapaakin, matkustamista ilman matkatavaroita.
Takalaisesta toimintatavasta voisi mainita vaikka poliisiasemalla nahtya. Eilisessa tapaamisessa asianosaiset tulivat kohtalaisen moitteettomassa kuosissa, tosin pojat jo viidetta paivaa samoissa vaatteissa, kun eivat talla hetkella muita omista, samoin bussiyhtion johtaja tuli asiallisessa verkkapuvussa. Sen sijaan bussiheebon asianajaja oli kohtalaisen hyvassa laitamyotaisessa, ei ehka paras kunto hoitaa asiakkaan etuja, kun puheesta ei saa mitaan selvaa ja veikkaan etta asianajajan ymmarryspuolessakin on joitain aukkokohtia, mutta oli sentaan puku paalla. No muutamat kohteliaisuudet tuli asianajajalle mainittua, meilla Suomessa harvoin tullaan tallaisiin tapaamisiin noin kovassa kannissa... Kummasti asianajajan englannin kielikin alkoi sujua, tosin lauseet olivat hieman tilanteeseen epasopivia, esim. kahden aikaan iltapaivalla seitseman kertaa perakkain god mooorning. Samaan aikaan kun englanti soljui, espanja putosi ymmarryksesta taysin ja tulkki joutuikin kaantamaan espanjalaisia lauseita kannisen espanjaksi.
Loppumatka siis sujuukin kohtalaisen keveissa varustuksissa, ei ainakaan tarvitse pelata, etta selka rasittuu painavan rinkan takia. Toisaalta reittisuunnitelmiin tulee hienoisia muutoksia ja tulevaisuudessa "joudutaankin" viettamaan varmaan hieman enemman aikaa rantahietikoiden lammossa, kuin vuoristojen kylmyydessa, harmi tai ei...
Mitahan seuraavaksi tapahtuu?
Jatketaampa tahan viela yhden paivan adrenaliinimyrkytys.
Eli tulihan nekin hommat lopulta tehtya, mita varten tanne Bañokseen tultiin. Rinkkahommat saadaan toivon mukaan pakettiin alkuviikosta ja eilen olikin sopivasti aikaa suorittaa pienimuotoisia aktiviteetteja. Elikkas alunperinkin oli tarkoituksenamme suorittaa koskenlaskua kumiveneella, sehan tuli tehtya, mutta lisaksi sopivasti oli tarjolla myos hyppy sillalta, joten se sopi tilanteeseen myos vallan mainiosti.
Jokilasku suoritettiin seitseman henkisen iskuryhman voimin, joista yksi oli opas ja samalla myos peramies. No luonnollisesti Suomalaisedustajien paikat loytyivat paatin keulaosasta. Ennen vesille lahtoa opas suoritti lyhyen saantoreportaasin, joista tarkeimpana pidimme luonnollisesti kaskya ADELANTE FUERTE. Sitten veteen totuttautumaan, ensimmaiseksi kiipesimme parimetrisen kallion paalle, josta oli tarkoitus hypata kosken kuohuihin, no Suomalaiset tietenkin mitaan sen kummempia kyselematta molskahtivat veteen, mutta retkiseurueen muut jasenet tyytyivat lyhyisiin vauhdinottoharjoituksiin, ilmeisesti joku itsesuojeluvaisto tai jotain... No koko paivaa ei ole aikaa juoksennella kalliolla, joten paattiin ja matkaan. Maisema vaihtuu, valilla edessa koskia, tai oikeastaan koko matka on yhta koskea, tosin virtausnopeus vaihtelee. Matkalla kohdataan kiitettava maara kivia, valilla tormataan toisiin paatteihin, valilla ollaan ilmassa ja valilla pinnan alla, kaiken kaikkiaan hienoa hommaa. Jonkun verran kastutaankin, mutta ei haittaa, firma tarjoaa markapuvut, joten retkelaisten ainoat vaatteet eivat kastu. Mukavaa rentoutusta rankan toimistoviikon jalkeen...
Koskenlaskusta palaudutaan kolmen aikaan iltapaivalla, hostellin kautta nopeasti seuraavaan lajiin. Seuraavaksi kipinoi varpaiden paissa oikein huolella. Ylle puetaan valjaat, naru selkaan kiinni, opas neuvoo, ei muuta kuin hyppaat kunnolla eteenpain ja painovoima hoitaa loput ja toivottavasti naru kestaa. Sekunnit menee aika nopeasti ja kohta on aika nousta sillan kaiteen vaaralle puolelle, naru on kuulemma kiinni ja ei muuta kuin alaspain. Matkaa rotkon pohjalle on ihan kiitettavasti, mutta ihan sinne asti ei pitaisi pudota, vaan naru pitaa huolen siita, etta luvassa on leveydeltaan 130 metrinen keinu. Ensimmaiset sekunnit vapaassa pudotuksessa meneekin kohtalaisen nopeasti, sitten naru tuntuu selassa ja alkaa kohtalaisen ramakka veto sillan toiselle puolelle, siinahan sita sitten keinuskellaan sillan ja pohjan valilla. Aavistuksen olo tuntuu horjuvalta, mutta kylla se siita. Eikohan talla saa ajatukset sitten jo muualle, ainakin hetken mietittiin enemman narun kestavyytta, kuin kadonneita matkatavaroita...
Amatsonin uutiset saapuvat luettavaan muotoon muutaman paivan sisalla...
No pojiltahan oli matkan aikana hostellihuoneista sivistyneesti (lue raukkamaisesti) varasteltu vahiin paihin kaikki dollarit ja pojat ajattelivat ottaa omansa takaisin. Eli maksut yopymisesta ja ruokailuista hoidettiin dollarien sijaan koukuilla, siimalla ja lyijypainoilla, kun ei kala syonyt niin pojat syovat. Majatalon emanta alkoi kylla nikottelemaan, kun pojat esittelivat kalastusvalineita, joilla maksut hoidettaisiin. Onneksemme talon isanta ymmarsi uupuneiden kalastajien paalle ja lupasi majoituksen ja ruokailut koukkukaupalla. Nain rehellisesti voidaan sanoa, etta kohtalaiset kaupat tuli tehtya, koukuilla on ilmeisesti Ecuadorissa kovempi arvo, kuin Perussa.
Rocafuerte piti luonnollisesti jattaa nopeasti, mutta vielakaan ei oltu bussiyhteyksien valtakunnassa, joten kukonlaulun aikaan noustiin kollektiivipaattiin, joka kuljetti "nopeasti" matkustajia Cocaan, joka on sitten hiukka suurempi kaupunki ja josta matkaa Ecuadorin ytimeen voi jatkaa bussilla. Jalleen kerran perilletuloajasta oli yhta monta mielipidetta, kuin oli sanojaakin. Loppujen lopuksi matka kesti sen 15 tuntia ja kyseinen matka taitettiin kolmen keksipaketin voimalla. Cocaan rantauduttiin ilta kahdeksan aikoihin ja kohtalaisen nopeaan pojat hakeutuivat notkuvien lihapatojen aareen. Samaisena iltana otettiin viela bussi Tenaan, jossa koskilaskua piti suorittaa, no bussi lahti kymmenelta illalla ja perilla piti olla kuuden aikaan aamulla. Ensimmaisen kerran retkemme aikana bussi toi matkalaiset perille etuajassa, harmi sinansa, nimittain kolmen aikaan aamuyosta sunnuntaina ei Tenassakaan hirveita voi tehda. Siina muutamasta hostellista kysyttiin sohvapaikkoja, mutta kun ei niin ei. Yo vierahtikin sitten puiston penkilla "nukkuen" ja vartioiden. Lopulta retkikunta paatti ottaa aamubussin viela Bañokseen, jossa kyseinen koskilasku voitaisiin myos suorittaa, tasta bussimatkasta tulikin sitten varsin mielenkiintoinen ja kyseisen matkan hedelmista saadaan nauttia viela pitkaan.
Bussiasemalla homma toimii, liput kouraan 4 dollaria larvi, rinkat tavaratilaan ja luukku kiinni, ei muuta kuin istumaan ja jos sais vaikka hiukka nukuttua. No matkan aikana selviaa, miten oli mahdollista, etta Tenaan tullut bussi oli etuajassa, kuski kanttaa sen verran ramakkaa vauhtia, etta on kumma jos ei ennatykset riku. Bañokseen paastaan reilussa kolmessa tunnissa, apupoika avaa tavaratilan ja kas kas, rinkat puuttuu, tekis mieli oikein jalkaa polkea, mutta ei nyt sentaan, ainahan naita sattuu. Eli nopeita liikkeita, poliisi paikalle, bussia ei saa paastaa menemaan, kuvat bussista, tiedot kuskilta jne. ja sitten riemu alkaa. Samaa riemua on kestanyt koko viikon ja riemu tulee viela jatkumaan, mitaan tietoa ei ole rinkkojen kohtalosta, varastettiinko (99,5%) vai putosivatko kyydista (0,5%)... Rinkkoja etsitaan tienvarresta, tehdaan jos jonkinlaisia lippuja ja lappuja. Toisaalta hiukka harmittaa, kun omaisuudeksi jai paalla olevat vaatteet, passit ja pankkikortit. No hyvin on riittanyt tekemista talle viikolle, niin ja tuleehan nyt koitettua hieman erilaista matkustamistapaakin, matkustamista ilman matkatavaroita.
Takalaisesta toimintatavasta voisi mainita vaikka poliisiasemalla nahtya. Eilisessa tapaamisessa asianosaiset tulivat kohtalaisen moitteettomassa kuosissa, tosin pojat jo viidetta paivaa samoissa vaatteissa, kun eivat talla hetkella muita omista, samoin bussiyhtion johtaja tuli asiallisessa verkkapuvussa. Sen sijaan bussiheebon asianajaja oli kohtalaisen hyvassa laitamyotaisessa, ei ehka paras kunto hoitaa asiakkaan etuja, kun puheesta ei saa mitaan selvaa ja veikkaan etta asianajajan ymmarryspuolessakin on joitain aukkokohtia, mutta oli sentaan puku paalla. No muutamat kohteliaisuudet tuli asianajajalle mainittua, meilla Suomessa harvoin tullaan tallaisiin tapaamisiin noin kovassa kannissa... Kummasti asianajajan englannin kielikin alkoi sujua, tosin lauseet olivat hieman tilanteeseen epasopivia, esim. kahden aikaan iltapaivalla seitseman kertaa perakkain god mooorning. Samaan aikaan kun englanti soljui, espanja putosi ymmarryksesta taysin ja tulkki joutuikin kaantamaan espanjalaisia lauseita kannisen espanjaksi.
Loppumatka siis sujuukin kohtalaisen keveissa varustuksissa, ei ainakaan tarvitse pelata, etta selka rasittuu painavan rinkan takia. Toisaalta reittisuunnitelmiin tulee hienoisia muutoksia ja tulevaisuudessa "joudutaankin" viettamaan varmaan hieman enemman aikaa rantahietikoiden lammossa, kuin vuoristojen kylmyydessa, harmi tai ei...
Mitahan seuraavaksi tapahtuu?
Jatketaampa tahan viela yhden paivan adrenaliinimyrkytys.
Eli tulihan nekin hommat lopulta tehtya, mita varten tanne Bañokseen tultiin. Rinkkahommat saadaan toivon mukaan pakettiin alkuviikosta ja eilen olikin sopivasti aikaa suorittaa pienimuotoisia aktiviteetteja. Elikkas alunperinkin oli tarkoituksenamme suorittaa koskenlaskua kumiveneella, sehan tuli tehtya, mutta lisaksi sopivasti oli tarjolla myos hyppy sillalta, joten se sopi tilanteeseen myos vallan mainiosti.
Jokilasku suoritettiin seitseman henkisen iskuryhman voimin, joista yksi oli opas ja samalla myos peramies. No luonnollisesti Suomalaisedustajien paikat loytyivat paatin keulaosasta. Ennen vesille lahtoa opas suoritti lyhyen saantoreportaasin, joista tarkeimpana pidimme luonnollisesti kaskya ADELANTE FUERTE. Sitten veteen totuttautumaan, ensimmaiseksi kiipesimme parimetrisen kallion paalle, josta oli tarkoitus hypata kosken kuohuihin, no Suomalaiset tietenkin mitaan sen kummempia kyselematta molskahtivat veteen, mutta retkiseurueen muut jasenet tyytyivat lyhyisiin vauhdinottoharjoituksiin, ilmeisesti joku itsesuojeluvaisto tai jotain... No koko paivaa ei ole aikaa juoksennella kalliolla, joten paattiin ja matkaan. Maisema vaihtuu, valilla edessa koskia, tai oikeastaan koko matka on yhta koskea, tosin virtausnopeus vaihtelee. Matkalla kohdataan kiitettava maara kivia, valilla tormataan toisiin paatteihin, valilla ollaan ilmassa ja valilla pinnan alla, kaiken kaikkiaan hienoa hommaa. Jonkun verran kastutaankin, mutta ei haittaa, firma tarjoaa markapuvut, joten retkelaisten ainoat vaatteet eivat kastu. Mukavaa rentoutusta rankan toimistoviikon jalkeen...
Koskenlaskusta palaudutaan kolmen aikaan iltapaivalla, hostellin kautta nopeasti seuraavaan lajiin. Seuraavaksi kipinoi varpaiden paissa oikein huolella. Ylle puetaan valjaat, naru selkaan kiinni, opas neuvoo, ei muuta kuin hyppaat kunnolla eteenpain ja painovoima hoitaa loput ja toivottavasti naru kestaa. Sekunnit menee aika nopeasti ja kohta on aika nousta sillan kaiteen vaaralle puolelle, naru on kuulemma kiinni ja ei muuta kuin alaspain. Matkaa rotkon pohjalle on ihan kiitettavasti, mutta ihan sinne asti ei pitaisi pudota, vaan naru pitaa huolen siita, etta luvassa on leveydeltaan 130 metrinen keinu. Ensimmaiset sekunnit vapaassa pudotuksessa meneekin kohtalaisen nopeasti, sitten naru tuntuu selassa ja alkaa kohtalaisen ramakka veto sillan toiselle puolelle, siinahan sita sitten keinuskellaan sillan ja pohjan valilla. Aavistuksen olo tuntuu horjuvalta, mutta kylla se siita. Eikohan talla saa ajatukset sitten jo muualle, ainakin hetken mietittiin enemman narun kestavyytta, kuin kadonneita matkatavaroita...
Amatsonin uutiset saapuvat luettavaan muotoon muutaman paivan sisalla...
Wednesday, February 11, 2009
Amazon seikkailu
.JPG)
Jaahas, mistahan sita nyt sitten oikeen alottas, tassa menee nyt pari paivaa jo tata kirjoittaessakin.No siis tutkimusryhmamme paatti lahtea kokemaan amazonin sademetsien salaisuudet ja suunnata 1500km vetta pitkin. Ideana tama kuulostaa aika hienolta ja mahtavalta. Olihan se myos sitakin. Reissun ideana oli matkustella joka paiva vahan ja yot kalastaa seka metsastella ja kierrella pitkin sademetsia. Kalaa oli tarkoitus syoda sitten joka paiva, koska sita tulee sielta sen verran kuin vaan jaksaa repia, ja lainaten isan kommentteja "ja sita isoa"...
Retkikuntamme muodostui 12metrisesta veneesta, 13heppaisesta hondan moottorista, (beke beke) (eli siis bondistakin tuttu itamainen varma peli) seka kuski (Marcos), apupoika (Pancho) seka oppaamme (Senor Pepe Lopez, maailman kurkoin opas kuulemma). Puhdistettua vetta 160L seka polttoainetta "riittavasti"... Mutta mitenkas se sitten menikaan......
Viela pieni alkuinfo. Eli siis oppaamme mukaan hanet tunnetaan joka kylassa (rannoilla huudellaan jo Pepe pepe pepe..) ja joka paikassa puhutaan vain Quichuaa eika kukaan ymmarra espanjaa.. Lisaksi ihmiset ovat saikkyja ja juoksevat karkuun aina kun valkoisen nakevat.. Lisaksi on tapana uuteen paikkaan mennessa ottaa hieman rommia,koska jos ei ota niin talonvaki pahastuu...
Day 1.
5.00am herataan hostellilla... 6.00 kadun kulmaan jossa jo Pepe meita odottaakin, Huh se ei tehnyt ohareita.. Matkataan satamaan jossa aamupalaa ja hypataan pikaveneen kyytiin. Tunti pikavenetta alavirtaa amazonia ja ollaan valietapilla josta mopon kyytissa mantereen yli.
10.00 ollaankin kiltisti retkikuntamme veneessa ja valmiina nostamaan ankkuri. Naapuri baatista kuuluu lotinaa ja mikas muukaan kuin HANKYhan se sielta koittaa uida kohden retkikuntamme venetta, no virta onneksi torpedoi sen.. Se siita kasien pesemista sitten...
Tasta pitaisi olla 10h matka santa clotildeen, jossa yovytaan. Ilma on komea ja matkalla keitellaan kaffetta ja sapuskat paivalla. Pikkuhiljaa alkaa hamara hiipimaan ja kylaa ei nay, no oppaamme selittelee etta yovytaan tassa yhdessa kylassa. 20.00 saavutaan jonnekin (tucan) ja asetellaan riippumatot moskiittoverkkoineen tulille. Talon omistaja tarjoaa rommia (kuulemma laaketta) joka on melko hirvean makuista litkua. Oppaallemme litku tuntuu maistuvan ja jutut vaan yltyvat, reissusta on tulossa melkoinen elamys, ainakin lupausten mukaan.. 22.00 maissa painutaan nukkumaan, ja oppaamme kuntokin alkaa jo hiipumaan... :)
Day 2.
6.00 heratys ja nopeasti lahdetaan liikkeelle. Suomalaisen laskuopin mukaan 10h matkasta ei pitaisi olla hetki jaljella... nooh paivahan menee siina sitten istuskellessa baatissa ja valilla sapuskat keitellaan kaasukeittimella. Kello kay taas ja pimea alkaa hiipimaan, ei muutakuin taas vene sivuun (San lorenzo) ja talosta kyselemaan sopiiko tulla yoksi. ja passaahan se.. Oppaamme hehkuttaa nama miehet ovat ammatti kalastajia he tietavat paikat. Sidotaan taala koukut ja kalastellaan huomenna. No ei muutakuin taas rommileilit auki ja isannat sitomaan.. Oppaamme keskittyi lahinna siihen rommiin. 22.00 maissa painutaan yopuulle.
Day 3.
Nukutaan pitkaan ja heratys 10.30. Isannat ovatkin koukkujen kimpussa (taitaa rommipullokin loytanyt tiensa koukkujen sekaan)... Paiva meneekin siina ihmetellessa heidan sitoessaan koukkuja, (mehan ei voida sita tehda koska eivat suomalaiset osaa kalastaa amazonilla... koukutkin ovat niin erilaisia taallapain maailmaa).. Jossain vaiheessa isantien ollessa jo aika hyvassa huudossa he saavat koukut valmiiksi. No mutta syottiahan tarvitaan, sitahan ei ole... Ajoverkolla onnistutaan saamaan muutamat syottikalat. (Kalle kokeilee heittoverkkoa mutta kalaa ei tule) Noh lopulta saadaan 10 koukkua vesille.
Paiva on samalla Kallen syntymapaiva, joten sitahan pitaa juhlia. Oppaamme hoitelee talon emantien kanssa kakun ehtooksi. Samalla isannan radioon ostetaan patterit "kaupasta" (rommivarastot ilmeisesti kanssa taydentyivat tassa kohtia). Ehtoo koittaa ja bileet pystyyn, on puhetta ja juttua ja puhetta jos jonkinlaista. C-kasetit ovat loytaneet tiensa soittimeen ja samoin Sonja Moraless, paattymattomalla kasetilla. Samoin myos volume loytaa asentonsa. TAYSILLA, vahan taitaa sarkeakin soundi.... Viidakon tyylilla humpataan varmaan parin tunnin verran, kunnes retkikuntamme paattaa siirtya yopuulle. 22.00 maissa paastaan huilimaan, tosin isanta kun on saanut patterit grammariinsa niin sita riemua sitten riittaakin koko yon, ja Sonjan sekaan tulee isannan morinat.. Ainutlaatuista ainakin.
.JPG)
Pieni huomio talosta. Ilmastohan tropiikissa on kostea, kuuma ja jokapaiva sataa. Pyykkinarulle kun lastenvaatteita katseli, niin puolet olivat homeessa ja muutenkin aika huonossa kunnossa.
Lisaksi lapsilla on pahasti ihottumia ja yhdella kainalot aivan siniset jostakin tulehduksesta. Aika karua katseltavaa. Muutenkin lapset leikkivat machetalla,koukuilla, ylipaataan kaikennakoisilla tavaroilla josta suomessa varmaan saisi jo syytteen jos lapsen kadesta loytyisi ko tuotteita...
Day4.
6.00 Aamu koittaa ja "hyvin" nukuttu yo tuntuu takana. Koetaan koukut mutta saalista ei tule. 8.00 lahdetaan jatkamaan matkaa. Puolen paivan maissa saavutaan Santa Clotildeen (jonne piti olla 10h) jonne matka kesti 2,5paivaa.. Paikasta taydennetaan muonavarastoja ja jatketaan matkaa. Jossakin kohtaa paivaa saavutaan eraaseen jokisuuhun jossa kalaa kuulemma liikkuu.. Tassa kohtaa myoskin retkikuntamme hyppaa iilimatojen sekaan uimaan, piristavaa..
Kylasta kyselemaan sopiiko tulla yoksi, ja aika tiukkaa settia on luvassa, ei mitaan asiaa tollasilla valkosilla tanne. Menkaa pois.. Nooh oppaamme kay rommileililla paikallisten kanssa ja jopas jotakin taas passaa tulla yoksi. Ja pitaa oikeen kuvia otella ja jne. Iloksemme huomaamme etta taas jalleen pojat osaa taysin quichuaa, ja kuulostaa meidan korvaan hyvin espanjan tapaiselta.... :)
Noh syottikalaa ei ole ja myoskaan oppaamme ei sita onnistu hoitamaan joten koukut jaavat veneeseen.
Day5.
Perus 6.00 lahdetaan matkaan. Oppaamme kehuu etta tanaan saavutaan sellaseen kylaan missa eletaan kalastamalla ja syotit eivat ole ongelma. 11.00 maissa kohdataan armeijan leiri ja passeja tarkastellaan. 12.00 maissa saavutaan kylaan ja perus kaavalla mennaan edelleen, kohta pojat tanaan tulee sita syottikalaa, ja tanaan "ponemos todos los ansuellos". Paiva kuluukin siina sitten kuluttaessa aikaa ja tekematta mitaan. No pimean tullessa ihme koittaa ja syottikalaa saadaan. (mehan ei saada sita kalastaa esim.verkolla) Paikallisten avustuksella saadaankiin jonkin verran koukkuja vesille. Paastaan ihan homman ytimeen ja retkikuntamme onkin erittain tyytyvainen. 23.00 nukkumaan.
Day6.
5.30 lahdetaan kokemaan koukkuja. Pojat paasevatkin kanoottiin isantien kanssa kokemaan koukkuja, koska tasta vahan sanottiin etta me tanne kalaan lahdettiin eika pelkastaan jakelemaan koukkuja paikallisille.. Ei mitaan kunnes viimeisella koukkulinjalla alkaa veneen reunasta kuulumaan morinaa... Mika toi on, no kalahan se.. Monni rohkii kuin porsas ja paikalliset hoitavat kalan komeasti kanoottiin. Todella helmea. Pez Torres sielta ylos saadaan eli catfish,eli monni. Sitten se kalan paino, tahan taytyykin ottaa suvusta opittu kalatarina mode paalle kun tata kertoo. Eli ihan jarjeton monnihan se oli, Amazonin kasvatti. Se oli sita ISOA amazonin monnia, mita aikanaan kalastettiin. No jos kala painoi nostohetkelle x kg ja reissun jalkeen mielessa oli X kg mutta nyt koko rinkka hardellin jalkeen se on kylla jo XX kg eli lahdetaan nyt vaikka 35kg liikkeelle. Ja suomeen kun paastaan niin kylla se tassa matkan varrella kasvaa jo 45 kg asti. No kun loppupainon jakaa 3:lla niin paastaan todelliseen painoon.
Kuva kertokoon lisaa..JPG)
Kalasta otetaan toinen filee irti meille ja loppu jaa kalastajille, ja varmaankin kylan bileisiin. Ihan oikealla periaatteella koska emme olisi pystyneet kaikkea sailomaan/syomaan. Iloiset kalastajat kiittelevat meita koska saivat kayttaa koukkujamme, me taas kiiteltiin niita koska saatiin kalastaa alueella. No molemmat tyytyvaisia, hyva niin.
Matka jatkuu ja iltapaivalla saavutaan taas eraaseen sivujoen haaraan. Sopivasti viela talokin nakyy hollilla olevan. PePe hoitaa setit kuntoon ja pojat lahtee kanootilla pikkukalaa hankkimaan. Ekaa kertaa taidetaan paasta ominpain vesille. Syottia saadaan ja suomipojat melovat ja huopaavat virrassa kanootilla, ja lopulta saadaan aika hyva setti koukkuja vesille. Ilta menee rannaltapain kalastaessa, mutta saalista ei tule.
Yon pimeina tunteina lahdetaan viela katsomaan koukut ja yksi about 12kg possu siela rohnii jalleen mutta on todella huonosti kiinni ja nostovaiheessa possu paasee irti.. Harmittaa melkosesti mutta koukku oli niin huonosti kiinni etta eipa sille mitaan voinut.
Day4.
6.00 Aamu koittaa ja "hyvin" nukuttu yo tuntuu takana. Koetaan koukut mutta saalista ei tule. 8.00 lahdetaan jatkamaan matkaa. Puolen paivan maissa saavutaan Santa Clotildeen (jonne piti olla 10h) jonne matka kesti 2,5paivaa.. Paikasta taydennetaan muonavarastoja ja jatketaan matkaa. Jossakin kohtaa paivaa saavutaan eraaseen jokisuuhun jossa kalaa kuulemma liikkuu.. Tassa kohtaa myoskin retkikuntamme hyppaa iilimatojen sekaan uimaan, piristavaa..
Kylasta kyselemaan sopiiko tulla yoksi, ja aika tiukkaa settia on luvassa, ei mitaan asiaa tollasilla valkosilla tanne. Menkaa pois.. Nooh oppaamme kay rommileililla paikallisten kanssa ja jopas jotakin taas passaa tulla yoksi. Ja pitaa oikeen kuvia otella ja jne. Iloksemme huomaamme etta taas jalleen pojat osaa taysin quichuaa, ja kuulostaa meidan korvaan hyvin espanjan tapaiselta.... :)
Noh syottikalaa ei ole ja myoskaan oppaamme ei sita onnistu hoitamaan joten koukut jaavat veneeseen.
Day5.
Perus 6.00 lahdetaan matkaan. Oppaamme kehuu etta tanaan saavutaan sellaseen kylaan missa eletaan kalastamalla ja syotit eivat ole ongelma. 11.00 maissa kohdataan armeijan leiri ja passeja tarkastellaan. 12.00 maissa saavutaan kylaan ja perus kaavalla mennaan edelleen, kohta pojat tanaan tulee sita syottikalaa, ja tanaan "ponemos todos los ansuellos". Paiva kuluukin siina sitten kuluttaessa aikaa ja tekematta mitaan. No pimean tullessa ihme koittaa ja syottikalaa saadaan. (mehan ei saada sita kalastaa esim.verkolla) Paikallisten avustuksella saadaankiin jonkin verran koukkuja vesille. Paastaan ihan homman ytimeen ja retkikuntamme onkin erittain tyytyvainen. 23.00 nukkumaan.
Day6.
5.30 lahdetaan kokemaan koukkuja. Pojat paasevatkin kanoottiin isantien kanssa kokemaan koukkuja, koska tasta vahan sanottiin etta me tanne kalaan lahdettiin eika pelkastaan jakelemaan koukkuja paikallisille.. Ei mitaan kunnes viimeisella koukkulinjalla alkaa veneen reunasta kuulumaan morinaa... Mika toi on, no kalahan se.. Monni rohkii kuin porsas ja paikalliset hoitavat kalan komeasti kanoottiin. Todella helmea. Pez Torres sielta ylos saadaan eli catfish,eli monni. Sitten se kalan paino, tahan taytyykin ottaa suvusta opittu kalatarina mode paalle kun tata kertoo. Eli ihan jarjeton monnihan se oli, Amazonin kasvatti. Se oli sita ISOA amazonin monnia, mita aikanaan kalastettiin. No jos kala painoi nostohetkelle x kg ja reissun jalkeen mielessa oli X kg mutta nyt koko rinkka hardellin jalkeen se on kylla jo XX kg eli lahdetaan nyt vaikka 35kg liikkeelle. Ja suomeen kun paastaan niin kylla se tassa matkan varrella kasvaa jo 45 kg asti. No kun loppupainon jakaa 3:lla niin paastaan todelliseen painoon.
Kuva kertokoon lisaa.
Kalasta otetaan toinen filee irti meille ja loppu jaa kalastajille, ja varmaankin kylan bileisiin. Ihan oikealla periaatteella koska emme olisi pystyneet kaikkea sailomaan/syomaan. Iloiset kalastajat kiittelevat meita koska saivat kayttaa koukkujamme, me taas kiiteltiin niita koska saatiin kalastaa alueella. No molemmat tyytyvaisia, hyva niin.
Matka jatkuu ja iltapaivalla saavutaan taas eraaseen sivujoen haaraan. Sopivasti viela talokin nakyy hollilla olevan. PePe hoitaa setit kuntoon ja pojat lahtee kanootilla pikkukalaa hankkimaan. Ekaa kertaa taidetaan paasta ominpain vesille. Syottia saadaan ja suomipojat melovat ja huopaavat virrassa kanootilla, ja lopulta saadaan aika hyva setti koukkuja vesille. Ilta menee rannaltapain kalastaessa, mutta saalista ei tule.
Yon pimeina tunteina lahdetaan viela katsomaan koukut ja yksi about 12kg possu siela rohnii jalleen mutta on todella huonosti kiinni ja nostovaiheessa possu paasee irti.. Harmittaa melkosesti mutta koukku oli niin huonosti kiinni etta eipa sille mitaan voinut.
Tama taitaa olla ainut paiva reissusta joka onnistui about suunnitelman mukaan...
Day.7
Aamusta koetaan koukut mutta kalaa ei ole ja nain ollen jatketaan matkaa heti aamusta. Aamu kuluu perinteiseen tapaan...aamupala,munakasta sipulilla... Sitten jonkin sortin nukkuma asento ja pari tuntia unta kuulaan. No siina 10.00 maissa herailen ja kuuntelen oppaamme juttuja kuskille... Onko polttoainetta viela paljon..hmmm on sita viela 6litraa... Niin vahan, Voi piip.. Nooh tama ei tullut yllatyksena, sen verran kaikenlaista oli jo sattunut matkan varrella ja oppaan turhiin lupauksiin oli jo totuttu. Polttoainettahan piti olla paluumatkaankin.. eika olla kuin puolenvalin yli tultu ja kannut tyhjat. No fiksuna poikana oppaamme tietenkin koittelee peitella asiaa ja taloista kysellessa polttoainetta han kertoo meille etsivansa MANGOJA... Retkikunnalla onkin hauskaa koska bensa on muuttunut hedelmiksi matkan aikana, ecomoottori...
No se ei ole ainut huolenaihe, vaan ilkeamielinen suolisto-bakteeri tunkeutuu allekirjoittaneen moottoriin. Tama meinaa aiheuttaa hyvinkin nopeita liikkeita puskaan juostessa machetan kanssa. No Perusta ostetut muy FUERTE ripuli laakkeet (800mg+160mg ainesosia x ja x) saavat onneksi sulkija-lihaksen uskomaan mita kiinni komento tarkoittaa ja olokin on moitteeton. Ei siis ongelmia. Noh oppaamme paattaa (tai siis ainut ratkaisu) jattaa meidat rannalle ja ottavat kevyemmalla kuormalla rahtibaatin kiinni josta polttoainetta hankkivat.. Tata tietenkaan meille myontamatta.
Paiva kuluu ja oikeastaan mitaan ei tehda,olokin alkaa taas iltaa pain heikkenemaan... (puskassa juoksun riemua). Rannan laheisyydessa on vanha talon jama, josta puretaan muutamat "lattia" laudat ja asetellaan riippumatot perinteisesti roikkumaan! Allekirjoittanut onkin pimean tullessa jo valmista miesta, laakelaukku ympari ja kaikki erilaiset napit alas ja huilimaan.. Vahan arveluttaa iskiko se nyt Denguen vai Malarian vai onko vain nestehukkaa.. Ei mikaan voittaja Fiiliz.. Kalle lahtee viela oppaan kanssa yokavelylla viidakkoon ja katsomaan "elaimia". Meikalainen joutuu ko tripin skippaamaan. Parisen tuntia taitaa kavelyt kestaa ja kieltamatta moottorin kuuleminen kuulostaa hyvalta koska yksin keskella metsaa kuumeessa ja ripulissa ei nyt valttamatta kuitenkaan ollut se miellyttavin vaihtoehto.(toisaalta Perun laakkeet veivat puolet tajunnasta....) Noh oli aikaa kuunnella moskiittoverkon sisalta luonnon aania ja kieltamatta aika komeeta. Lepakot lentaa,puskat suhisee,delfiinit pintovat joessa,sammakot konsertoivat ja sitten se jokin otokka mika luikerteli vieresta..
Koukkuja taidetaan yksi siima saada vesille..
Day 8.
5.30 heratys ja olokin on jo parempi, siis ilmeisesti vaan nestehukkaa.. Helmea, kuoseissa ollaan taas. Paiva matkataan valilta polttoainetta ostaen. 17.00 paastaan perille Umandiin jossa yovytaan. Syottia ei ole joten kalastus jaa valiin.
Day 9.
Perus matkapaiva, ei ihmeita. Ensimmainen majapaikka jossa oppaamme tunnetaan joka jo melkein naurattaa poikia.
Day 10.
6.00 heratys, ja verkoilla parit syottikalat, jolloin muutamat koukut saadaan vesille.
8.00 lahdetaan kavelemaan sademetsaan, joka onkin todella hienoa. Aika satumaiset maisemat.
Muutamat tunnit hortoillaan mettassa ja opas saa idean etta ajetaan tanaan maaranpaahan vaikka piti kalastaa koko ilta. noh paljoa siina sitten. Tuttua kauraa jo.
14.00 lahdetaan matkaan ja illasta saavutaan Pantojaan, viimeinen kyla Perun puolella.
Toinen paikka jossa opas tunnetaan. :) Koukkuja saadaan yksi siima vesille. Majapaikassa rottia vilisee katossa/lattialla/seinilla.. Ilmakko olisi ollut kova peli. Koitetaan kayda hakemassa passiin leimat mutta "toimisto" on kiinni..Siis ainut pollari on baarissa. Noh oppaamme sanoo lahtevansa pesulle... Mutta melkein jo tietaa etta rommille taitaa PePen matka johtaa..
Ollaan siis viimeisella etapilla ja muutaman tunnin paassa Ecuadorista. Noh opasta ei illasta nay ja huilimaan siita sitten.. Hupaisaa oli nukkua kun allani oli maissia iso kasa ja sai kuunnella rottien syontia. Toisaalta niihinkin oli jo tottunut joten eipa tuo haitannut, kovaa metelia tosin pitavat kun tappelevat maisseista. :)
Day 11.
5.30 herataan ja "heratellaan" oppaamme, jolla illan "pesu" reissu vahan venyi. Pikainen kysyminen etta ne leimat pitas passeihin hommata.. Joo homma on hoidossa.. Kavellaan aamuhamarassa jollekin talolle jossa huudellaan "jimmy" "jimmy" ja morea krapulainen aani vastaa, ihan kohta.. Ovelle hiippailee haamunomainen hahmo jolta leimoja pyytamaan. Melkein meinasi pokka pettaa siina kun "jimmy" ilmeisti joku apupoika jolla oli avain lokerolle jossa leimain oli.. Hetken "jimmy" pyorittelee leimainta ja tekee koeleimauksia, vahan paivamaarassa ja vuodessa hakemista, muuuuutta hienosti tulee leimat passeihin ja iso kiitos tasta hanelle. Gracias amigo...
6.00 lahdetaan matkaan ja kokemaan koukut.. Iloyllari, koukut pollitty, vai pitaisiko sanoa etta se amazonin emokala vei meidan koukut. No epailla pitaa koska naru kestaa satoja kiloja ja katkeamiskohta naytti silta etta macheta on puhunut.
Matkataan jokunen tunti ja matkalla on useita rajatarkastuksia, katta heiluttamalla selvitaan niista. Tassa kohtaa oppaamme seuduilla liikkumisesta oli hyotya koska hanet oikeasti tunnettiin ko paikoissa. 12.00 maissa paastaan perille Nuevo Rocafuerteen. Olo on melko loistava vaikka ollaankin viela keskella sademetsaa. Kyseessa on pieni rajaseuden kyla. Poliisi asemaa etsimaan ja leimoja passeihin hakemaan. Se onkin oma tarinansa, mutta tunnissa pojat saavat leimat ja mitaan ei jouduta maksamaan vaikka rahaa koittavatkin onkia.
Hyvastellaan opas seka pancho/marcos ja toivotellaan hyvat paluumatkat pojille. Hekin kiireisesti lahtevat takaisin koska ilmeisesti vahan epavirallisesti tulivat rajan talle puolelle. Raja-alueella ilmeisesti tuttavat voivat liikkua miten haluavat ja koska rajoilla tunnettiin PePe niin homma bueno.
.JPG)
Yhteenveto.
Nyt kun aikaa on hieman kulunut niin tekstikin on jo erilaista, mutta reissu sisalti paaosin turhia lupauksia ja paljon pettymyksia. Aikataulut petti kokoajan ja oikeastaan oppaan puheisiin ei enaan 4 paivan jalkeen uskonut yhtaan. Polttoaineen loppuminen kruunasi kylla homman. Mutta reissu oli todella opettavainen, tuli opittua itsestaan monenlaista. Matkalla oli aikaa miettia kaikenlaista ja joka paiva matkattiin oikeastaan 7-14h siivuja joten istumalihakset tulivat myoskin melko mittansa paahan.
Tutkimusryhmamme maksoi reissusta joka sisaltaa, kalastusta,metsastysta,viidakossa kavelyita useita,jarvilla kalastamista,alkuperais heimojen luona kaymista ja lukuisia muita juttuja. Naista koettiin pari kertaa tuo kalastusosuus ja 3h sademetsassa kavelya, muu olikin sitten jokapaivaista lupailua.
Tosin luulemme etta oppaamme ei ollut useaan vuoteen tehnyt ko reissua ja aikataulu yllatti hanet, ja itsekin jos alussa olisin tajunnut etta 1300km mennaan 13hp beke bekella niin olisi voinut aikataulua venyttaa 20paivaan. Alkuperainen suunnitelma oli menna pikaveneella Santa Clotildeen ekana paivana jo mutta ko etapin tekeminen vei meilta 3 paivaa.
Mutta hengissa selvittiin ja ainutkertainen kokemus oli toden totta. Iso kiitos kuuluu Kallelle hanen rauhallisuudestaan, koska puolessa valissa reissua kun oppaan puheet eivat koskaan pitaneet paikkaansa, allekirjoittaneen mielentila alkoi hetkellisesti romahtamaan.... Uudestaan jos reissun tekisi niin 20paivaa aikaa ja isompi moottori veneeseen jolloin ajomatkat nopeutuvat. Talloin reissusta voisi tulla taydellinen.
Day.7
Aamusta koetaan koukut mutta kalaa ei ole ja nain ollen jatketaan matkaa heti aamusta. Aamu kuluu perinteiseen tapaan...aamupala,munakasta sipulilla... Sitten jonkin sortin nukkuma asento ja pari tuntia unta kuulaan. No siina 10.00 maissa herailen ja kuuntelen oppaamme juttuja kuskille... Onko polttoainetta viela paljon..hmmm on sita viela 6litraa... Niin vahan, Voi piip.. Nooh tama ei tullut yllatyksena, sen verran kaikenlaista oli jo sattunut matkan varrella ja oppaan turhiin lupauksiin oli jo totuttu. Polttoainettahan piti olla paluumatkaankin.. eika olla kuin puolenvalin yli tultu ja kannut tyhjat. No fiksuna poikana oppaamme tietenkin koittelee peitella asiaa ja taloista kysellessa polttoainetta han kertoo meille etsivansa MANGOJA... Retkikunnalla onkin hauskaa koska bensa on muuttunut hedelmiksi matkan aikana, ecomoottori...
No se ei ole ainut huolenaihe, vaan ilkeamielinen suolisto-bakteeri tunkeutuu allekirjoittaneen moottoriin. Tama meinaa aiheuttaa hyvinkin nopeita liikkeita puskaan juostessa machetan kanssa. No Perusta ostetut muy FUERTE ripuli laakkeet (800mg+160mg ainesosia x ja x) saavat onneksi sulkija-lihaksen uskomaan mita kiinni komento tarkoittaa ja olokin on moitteeton. Ei siis ongelmia. Noh oppaamme paattaa (tai siis ainut ratkaisu) jattaa meidat rannalle ja ottavat kevyemmalla kuormalla rahtibaatin kiinni josta polttoainetta hankkivat.. Tata tietenkaan meille myontamatta.
Paiva kuluu ja oikeastaan mitaan ei tehda,olokin alkaa taas iltaa pain heikkenemaan... (puskassa juoksun riemua). Rannan laheisyydessa on vanha talon jama, josta puretaan muutamat "lattia" laudat ja asetellaan riippumatot perinteisesti roikkumaan! Allekirjoittanut onkin pimean tullessa jo valmista miesta, laakelaukku ympari ja kaikki erilaiset napit alas ja huilimaan.. Vahan arveluttaa iskiko se nyt Denguen vai Malarian vai onko vain nestehukkaa.. Ei mikaan voittaja Fiiliz.. Kalle lahtee viela oppaan kanssa yokavelylla viidakkoon ja katsomaan "elaimia". Meikalainen joutuu ko tripin skippaamaan. Parisen tuntia taitaa kavelyt kestaa ja kieltamatta moottorin kuuleminen kuulostaa hyvalta koska yksin keskella metsaa kuumeessa ja ripulissa ei nyt valttamatta kuitenkaan ollut se miellyttavin vaihtoehto.(toisaalta Perun laakkeet veivat puolet tajunnasta....) Noh oli aikaa kuunnella moskiittoverkon sisalta luonnon aania ja kieltamatta aika komeeta. Lepakot lentaa,puskat suhisee,delfiinit pintovat joessa,sammakot konsertoivat ja sitten se jokin otokka mika luikerteli vieresta..
Koukkuja taidetaan yksi siima saada vesille..
Day 8.
5.30 heratys ja olokin on jo parempi, siis ilmeisesti vaan nestehukkaa.. Helmea, kuoseissa ollaan taas. Paiva matkataan valilta polttoainetta ostaen. 17.00 paastaan perille Umandiin jossa yovytaan. Syottia ei ole joten kalastus jaa valiin.
Day 9.
Perus matkapaiva, ei ihmeita. Ensimmainen majapaikka jossa oppaamme tunnetaan joka jo melkein naurattaa poikia.
Day 10.
6.00 heratys, ja verkoilla parit syottikalat, jolloin muutamat koukut saadaan vesille.
8.00 lahdetaan kavelemaan sademetsaan, joka onkin todella hienoa. Aika satumaiset maisemat.
Muutamat tunnit hortoillaan mettassa ja opas saa idean etta ajetaan tanaan maaranpaahan vaikka piti kalastaa koko ilta. noh paljoa siina sitten. Tuttua kauraa jo.
14.00 lahdetaan matkaan ja illasta saavutaan Pantojaan, viimeinen kyla Perun puolella.
Toinen paikka jossa opas tunnetaan. :) Koukkuja saadaan yksi siima vesille. Majapaikassa rottia vilisee katossa/lattialla/seinilla.. Ilmakko olisi ollut kova peli. Koitetaan kayda hakemassa passiin leimat mutta "toimisto" on kiinni..Siis ainut pollari on baarissa. Noh oppaamme sanoo lahtevansa pesulle... Mutta melkein jo tietaa etta rommille taitaa PePen matka johtaa..
Ollaan siis viimeisella etapilla ja muutaman tunnin paassa Ecuadorista. Noh opasta ei illasta nay ja huilimaan siita sitten.. Hupaisaa oli nukkua kun allani oli maissia iso kasa ja sai kuunnella rottien syontia. Toisaalta niihinkin oli jo tottunut joten eipa tuo haitannut, kovaa metelia tosin pitavat kun tappelevat maisseista. :)
Day 11.
5.30 herataan ja "heratellaan" oppaamme, jolla illan "pesu" reissu vahan venyi. Pikainen kysyminen etta ne leimat pitas passeihin hommata.. Joo homma on hoidossa.. Kavellaan aamuhamarassa jollekin talolle jossa huudellaan "jimmy" "jimmy" ja morea krapulainen aani vastaa, ihan kohta.. Ovelle hiippailee haamunomainen hahmo jolta leimoja pyytamaan. Melkein meinasi pokka pettaa siina kun "jimmy" ilmeisti joku apupoika jolla oli avain lokerolle jossa leimain oli.. Hetken "jimmy" pyorittelee leimainta ja tekee koeleimauksia, vahan paivamaarassa ja vuodessa hakemista, muuuuutta hienosti tulee leimat passeihin ja iso kiitos tasta hanelle. Gracias amigo...
6.00 lahdetaan matkaan ja kokemaan koukut.. Iloyllari, koukut pollitty, vai pitaisiko sanoa etta se amazonin emokala vei meidan koukut. No epailla pitaa koska naru kestaa satoja kiloja ja katkeamiskohta naytti silta etta macheta on puhunut.
Matkataan jokunen tunti ja matkalla on useita rajatarkastuksia, katta heiluttamalla selvitaan niista. Tassa kohtaa oppaamme seuduilla liikkumisesta oli hyotya koska hanet oikeasti tunnettiin ko paikoissa. 12.00 maissa paastaan perille Nuevo Rocafuerteen. Olo on melko loistava vaikka ollaankin viela keskella sademetsaa. Kyseessa on pieni rajaseuden kyla. Poliisi asemaa etsimaan ja leimoja passeihin hakemaan. Se onkin oma tarinansa, mutta tunnissa pojat saavat leimat ja mitaan ei jouduta maksamaan vaikka rahaa koittavatkin onkia.
Hyvastellaan opas seka pancho/marcos ja toivotellaan hyvat paluumatkat pojille. Hekin kiireisesti lahtevat takaisin koska ilmeisesti vahan epavirallisesti tulivat rajan talle puolelle. Raja-alueella ilmeisesti tuttavat voivat liikkua miten haluavat ja koska rajoilla tunnettiin PePe niin homma bueno.
Yhteenveto.
Nyt kun aikaa on hieman kulunut niin tekstikin on jo erilaista, mutta reissu sisalti paaosin turhia lupauksia ja paljon pettymyksia. Aikataulut petti kokoajan ja oikeastaan oppaan puheisiin ei enaan 4 paivan jalkeen uskonut yhtaan. Polttoaineen loppuminen kruunasi kylla homman. Mutta reissu oli todella opettavainen, tuli opittua itsestaan monenlaista. Matkalla oli aikaa miettia kaikenlaista ja joka paiva matkattiin oikeastaan 7-14h siivuja joten istumalihakset tulivat myoskin melko mittansa paahan.
Tutkimusryhmamme maksoi reissusta joka sisaltaa, kalastusta,metsastysta,viidakossa kavelyita useita,jarvilla kalastamista,alkuperais heimojen luona kaymista ja lukuisia muita juttuja. Naista koettiin pari kertaa tuo kalastusosuus ja 3h sademetsassa kavelya, muu olikin sitten jokapaivaista lupailua.
Tosin luulemme etta oppaamme ei ollut useaan vuoteen tehnyt ko reissua ja aikataulu yllatti hanet, ja itsekin jos alussa olisin tajunnut etta 1300km mennaan 13hp beke bekella niin olisi voinut aikataulua venyttaa 20paivaan. Alkuperainen suunnitelma oli menna pikaveneella Santa Clotildeen ekana paivana jo mutta ko etapin tekeminen vei meilta 3 paivaa.
Mutta hengissa selvittiin ja ainutkertainen kokemus oli toden totta. Iso kiitos kuuluu Kallelle hanen rauhallisuudestaan, koska puolessa valissa reissua kun oppaan puheet eivat koskaan pitaneet paikkaansa, allekirjoittaneen mielentila alkoi hetkellisesti romahtamaan.... Uudestaan jos reissun tekisi niin 20paivaa aikaa ja isompi moottori veneeseen jolloin ajomatkat nopeutuvat. Talloin reissusta voisi tulla taydellinen.
Subscribe to:
Posts (Atom)