Avataanpas tassa ihan oma lukunsa tuolle elintarkealle asialle, eli syomiselle. Talla hetkella retkikuntamme on viettanyt pienehkoa aikalisaa matkustamisesta ja juuttunut ensimmaisiin hiekanmuruihin, joita Karibian rannalta loysivat. Sijaintimme on Tagangan kalastajakyla Kolumbiassa ja aurinkoa piisaa. No joo, ruoastahan tassa piti kertoa eika keleista.
Matkamme aikana olemme saaneet kokea hyvin monenlaisia makuelamyksia ja tassa yhteydessa tarkoitan elamyksilla myos niita "elamyksia". Jokaisessa maassa on yritetty paasta hieman maistelemaan myos kyseisen maan paikallisia herkkuja. Erityisen hyvin tama onnistui ystaviemme luona Argentiinassa ja taalla Kolumbiassa. Oman lukunsa tahan tuo lisaksi legendaarinen Pepe Lopez, joka yritti myrkyttaa poikia yhdentoistapaivan ajan Rio Napolla.
Yhteenvetona kaikkien maiden ruokatarjonnasta voisi mainita muutamin esimerkein: kaikki paistetaan rasvakeittimessa, ei vihireita, epamiellyttavia sattumia ei loydy sattumalta, perunaa ei syoda Perussa vaan Kolumbiassa, kana paivassa pitaa Pablon tiella, majoneesi on kaikkien ystava, rasvattoman maidon rasvaprosentti on kolme, kevytmaidon kymmenen jne. ja vastaavia riittaa, mielenkiintoista on ollut monissa ruokapoydissa, kaikkeni olen yrittanyt tehda, etta kaikki tulisi syodyksi, tosin aivan mielettomiin urotoihin ei ole viela joutunut venymaan, ainoastaan keitetyt platanot ampuivat kaasariin jo rahtilaivareissun alkumetreilla.
Sitte seuraavaksi hiukka listaa eri maitten ruokakulttuurista, eli mauista joihin retkikuntamme tormasi ja jotka aiheuttivat lahtemattoman vaikutuksen, tai vaikutus lahti samantien pihalle.
CHILE
Pikaruokaa: Completo, 30 senttinen hodari kohtuullisen reilulla majokuorrutuksella.
Huippuhyvaa: Calaman kana-annokset.
Aiva hirveeta: Antofagastalainen merielavakeitto, simpukankuoret ei maistu hyvalle.
ARGENTIINA
Pikaruokaa: Empanadat, eli pasteijat, aiva mielettoman hyvia, paistetaan uunissa.
Huippuhyvaa: Empanadat, pihvit ja asado eli grillattu liha.
Aiva hirveeta: Vaikea sanoa, vaikka jokunlaista hyppyrottaakin syotiin, niin senkaan maku ei ollut ollenkaan hassumpi.
BOLIVIA
Pikaruokaa: Empanadat, paistetaan rasvakeittimessa. Kuuma kinuajuoma maidolla hoystettyna.
Huippuhyvaa: Titikakan taimen ja Santa Cruzin jalkiruoat.
Aiva hirveeta: Ne keitot, joihin sita vihreaa ruoanpilaajaa on lisatty, eli kutakuinki kaikki keitot.
PARAGUAY
Pikaruokaa: Chipa, maustettu maissileipa.
Huippuhyvaa: Aivan suussasulavaa ei ollut juuri mikaan, kaikesta huolimatta Rio Paraguay tarjosi linja-autohistoriamme parhaat ruoka-annokset.
Aiva hirveeta: Vajaa viikko kyseisessa maassa, emmeka tormanneet myoskaan huonoon ruokaan.
PERU
Pikaruokaa: Juane, banaaninlehden sisalla kypsennettya riisia ja kanaa.
Huippuhyvaa: Ensimmainen oikea ruoka-annos rahtilaivareissulla, tasohan ei ole huimaava, mutta jotain tahan pitaa keksia.
Aiva hirveeta: Limassa "nautittu" cheviche, eraanlainen raa-asta kalasta tehty sorsseli. Rahtilaivareissulla syoty kanakeitto, joka sisalsi hoyhenia ja Rio Ucayalin samettisen pehmeaa jokivetta.
ECUADOR
Pikaruokaa: Empanadat ja upporasvassa tietenkin.
Huippuhyvaa: Salaattiannokset.
Aiva hirveeta: Taas ne lykkaa niihin keittoihin sita vihireeta.
KOLUMBIA
Pikaruokaa: Arepa maissileipa, muurahaiset (ja sita isoa muurahaista)
Huippuhyvaa: Peruna
Aiva hirveeta: Bocadillo, pihlajanmarjakarkkia muistuttava makeinen, jonka makeus ylitti suurimmatkin odotukset, syodaan juuston kanssa, eika mitaan pienta suikaletta.
Oikeastaan jokaisessa maassa onnistutaan pilaamaan erityisesti keitot tillin nakoisella rehulla, jonka maku poistaa keitosta kaiken muun. Eika tilannetta helpota yhtaan se, etta kyseista rehua laitetaan aivan jokaiseen soppaan, pienikin palanen tuota vihreaa myrkkya saa retkikuntamme makuhermot hermoilemaan.
Edellinen listaus perustuu vain ja ainoastaan retkikuntamme ulkona nauttimiin ruokiin, omiakin keitoksia on tullut syotya, mutta niissahan ei ole mitaan vikaa... Ruoan tekeminen ei vaan aina ole se halvin vaihtoehto, vaikkakin mausta voi olla etukateen jonkinlainen arvio, toisin kuin ravintolaruokien mauista. Ravintolat tulevat aina halvemmiksi, mikali ei ruokaa tee heti suosista useammaksi paivaksi, tai syo pelkkaa nuudelia. Ravintoloiden menut lahes jokaisessa maassa ovat erittain huokeita, eurosta kolmeen euroon, ja kyseinen menu sisaltaa yleensa alkukeiton, paaruoan ja jalkkarin/juoman. Sitten loytyy viela halvempi vaihtoehto laittaa murua rinnan alle, eli mercadot/torit, joissa ruoka-annos lahtee syojalle paasaantoisesti alle eurolla, Boliviassa 50 sentilla. Mercadoilla syomisessa on viela sekin hyva puoli, etta kyseisissa paikoissa lounastavat kaikki paikalliset kylasepat ja kaupustelijat, samaan ruokapoytaan kun iskee kaksi toteemipaalun kokoista albiinoa, niin voi olla varma, etta ruokapoydassa ei tarvi olla hiljaa. Muutamaan otteeseen kotikokkimme ovat loihtineet Suomalaisia makuelamyksia paikallisista raaka-aineista, jotka silloin talloin ovat tehneet tepposiaan, Kolumbialainen criolla peruna kun kypsyy parissa minuttissa ja kolmannen minuutin jalkeen meilla on perunajauhoa, joten ruoan nimi vaihtelee perunan kypsyysasteen mukaan, Merimiespadasta tuli yhden lisaminuutin ansiosta aivan loistavaa lihaperunasoselaatikkoa. Argentiinassa ja Kolumbiassa olemme lisaksi kokanneet ystavillemme Suomalaisia ruokia ja ilmeet erityisesti Kolumbiassa oli varsin mielenkiintoisia. Erityisesti, kun huomasivat, etta on mahdollista tehda kolme eri ruokalajia ilman etta yhteenkaan kaytetaan upporasvamenetelmaa.
Makumatkailu jatkuu seuraavaksi Vali-Amerikassa
No comments:
Post a Comment