Hondurasissa vierähti vähäsen ylitse 3 viikkoa! Läpi matkustamista ja Bay saarilla oleskelua. Joten jututkin liittyvät pelkästään saariin. Tosin muutakin nähdään, mutta kerrotaan ne sitten vasta suomessa.
Roatan! Parisen viikkoa saarella vierähti. Ensimmäinen viikko alkaa vesisateella ja kylmällä tuulella. Snorkkeli hajoaa ja vesi on kylmää. Flunssa iskee päälle. Kaikkia vituttaa.. Jenkit vie suomea ja pronssille päästään lätkässä. (tosin pelit nähdään onneksi). Mietitään jo että mitä jos lähdetään helvettiin koko saarilta mutta lopulta ei onneksi lähdetä.
Onneksi kelit muuttuvat loistaviksi ja setit lähtee pyörimään. Snorkkeli korjataan. Majapaikaksi löydetään lopulta loistava talo keittiöllä ja kolmella huoneella. Porukkaan liittyy jo aikaisemmin reissulla tutuksi tullut suomalaispariskunta, joka takaakin hauskat korttipeli-illat rommin kera! Oikein mukavaa ja lepposaa. No mutta sen sukelluksen takia saarelle tultiin ja vihdoin löydetään mahtava firma mukavalla henkilökunnalla.
11kpl dyykkejä tulee taakse ja mahtavia kokemuksia. Näkyvyys on älyttömän hyvä ja mielenkiintoista nähtävää riittää paljon. Tosin kalaparvia ei älyttömiä ole, mutta mielestäni nähtävää piisaa joka pulskauskerralle. On hylkyjä, syviä seinämiä, kilppareita, hummereita ja sitä sun tätä. Samalla suorittelen Nitrox kurssin tulevaisuuden varalle. Aika meneekin nopeasti sukeltaen ja snorklaten.
Ruoka on suhteellisen kallista joten jokapäivä duunataan omat mätöt! Nakkimunakasta,nakki muusi härdelliä, chop chueta nakeilla tai katkaravuilla. Vihreetä mössöä katkaravuilla ja uskokaa ja älkää, parit pelkät vegaani setitkin mahtuvat joukkoon, tosin tukevalla kermalla varustettuna. Kesäkeitto menee vituiksi, liikaa vihreetä ja kaalia.
Noin yleisesti, majoitutaan siis West Endissä josta pystyy patikoimaan rantsua pitkin (45min) West Bayhin missä jenkkisetit villitsee, olut 5 dolsua, sukellukset 120dolsua. Heh, no siellä ei muutakuin suoritetaan läpikävelyt snorkkelimestoille ja ”ihaillaan” rannassa lojuvia ”maitovalaita”. Toiset ruuvaa lentokoneella pitkin rantsua katsoen riuttaa ja muuten vaan rantsua. Siis jenkit polttaa massia huolella! Burn the fuel babe!
Pari viikkoa Roatania ja todella hyvät fibat jää! Lopulta päätetään lähteä koko lössillä Utilalle..VIRHE!!
Utila. Täydellinen bilemesta. Kaikki mainostaa biletystä ja viinaristeilyjä, ja hinnat vaihtelevat paljon. Sukelluksista eivät monet meinaa puhella mitään. No oli miten oli, valitaan se halvin ja tuloskin on sen mukainen. Toine virhe. Sukellukset kusee ja välineet ovat perseestä. Ja meitsillä jää 2kpl pulahduksiin. Lopulta vaihdetaan biletyksen puolelle joka onkin hauskaa. Jotan hyvää edes sentään! Halo, Halo, Halo...
Ehkä Roatanilla kaikki sujui lopulta niin putkeen että sen takia Utila ei säväytä, mutta ei paikkaa ehkä haukkuakaan voi. Paljon reppureissaajia ja todella lungia touhua. Monet ovat viettäneet saarella vuoden taikka vastaavaa relaten ja sukeltaen. Vähän ehkä pieneltä paikka vaikuttaa mutta eipä viikossa nyt ihmeitä paikasta kerkeä irti saamaan joten kaippa sieltä hienonkin paikan löytää!
Utilan baattimatka onkin muuten hieman rajunpaa kyytiä ja melkein menomatkalla laatta lentää mutta hengissä selvitään. Siihen malliin rytisee ja rätisee pablon baatti että empä tiedä sen turvallisuuden laitaa sitten lopulta. No toisaalta meri on melkoinen menomatkalla. Paluu matkalla pablolta ”matkapahoinvointi” tabletti naamaan, ja matka sujuu ongelmitta. Vaikka pablo laattaa vieressä, niin toisen pablon 50mg nappi tekee tehtävänsä ja missään ei tunnu! Tosin merikin on rauhallinen.
La Ceibassa käydään chekkaamassa nopeaa yksi perhosmuseo jossa nähtävää riittää. Löytyy suomalaisiakin perhosia, osa rauhoitettuja mutta ne ei pabloa koske, sen ymmärtää. :)
Ajateltu bussireitti hieman kusee ja nopeat liikkeet saavat matkaajat lopulta siirtymään Managuaan, Nicaraguaan. Paikka vaikuttaa hieman hämyltä ja napataan vielä bussi Granadaan missä nyt aikaa kulutellaan. Nettikin toimii pitkästä aikaa kunnolla joten pari päivää nyt vaan chillataan ja kuositellaan kamat! Kaikki vaatteet haisee suolavedeltä vielä.. Niin ja kohta taas uudelleen...
Ainiin ja ekaa kertaa napataan ökybussi rajan ylitse. No pertti pablohan koittaa sitten saada kymmentä dolsua jotain rajamaksua, kovasti kysellään ja pakkohanse lopulta maksaa, vaikkakin kovistellaan häntä tuomaan kuitit. No kuitithan pyydettiin ja sellaiset pablo kirjoittaa. No näkipähän rahojen eteen edes vähän kirjoitusvaivaa ja 5 dolsua on tullin leimallisessa kuitissa. Mitä opitaan taas tästä, öky bussit kusee!! Back to chicken bus!
No comments:
Post a Comment