Käytiin El Salvadorissakin

Nyt matkataan jo pitkällä Hondurasissa, mutta palataanpa vielä El Salvadoriin, eli minkä takia sinne piti tunkea.

Tavoitteena oli oppia surffaamaan ja tarkkaanottaen siis pysyä surffilaudan päällä pystyssä vähintään viisi metriä. Montericosta matka julkisilla ”pikakuljetuksilla” El Tuncoon hoituu noin kymmenessä tunnissa ja matkaahan on se vajaat 400 kilometriä. Mukaan mahtuu yksi puinen evinruden sponsoroima ”autolautta”, sekä kuusi eri bussia ja hieman kävelyä. Ajankulun kyllä ymmärtää, jos bussikuski välillä pysäyttää ajopelin tienviereen ja ottaa päivän uutiset esiin ja lueskelee niitä kaikessa rauhassa. Tosin Pablon puolustukseksi on sanottava, että koko lehdenlukuaikaahan se bussi ei paikallaan ollut, vaan madeltiin noin viittä samalla kun selailtiin taloussivuja. No perille kuitenkin päästään illan tunneilla ja majapaikkakin löytyy, tosin sitä joudutaan vaihtamaan kiskurihinnan(eli liian laadukas) vuoksi seuraavana päivänä.

Sitten on aika opetella aaltojen herraksi, opas neuvoo ja minä teen. Pari kuivaharjoittelunousua rantahiekassa laudan päälle ja sitten aalloille. Weissmulleröinnin jälkeen päästään tonteille ja odotellaan aaltoa, kohta sopiva tuleekin ja opas työntää laudan vauhtiin. Hetken tärisee ja kuohuu ympärillä, nyt pitäisi sitten nousta ylös, se vielä onnistuu, mutta noutaja tulee vajaassa sekunnissa. Pari seuraavaa aaltoa menee samaa rataa, aallot vievät ja minä vikisen, pesukone-efekti hoitaa kroppaa kuosiin, naarmuja ja mustelmia tulee ihan sopivasti. Taitaa olla viides aalto, joka täyttää tavoitteet, metrejä tulee reippaasti yli viisi. Voimat alkavat ehtyä, vielä kerran. Viimeinen aalto viekin sitten aina rantaan saakka, nyt ollaan surffattu jo yli viisi sekuntiakin. Seuraavana päivänä on Petrin vuoro, tunnelma on sama, pääsääntöisesti tulee vain kovan luokan pyöritystä aalloilta. Tätä kieputusta jaksetaan kolme päivää, sitten on kroppa sellaisessa kuosissa, että paikallaan olokin sattuu, olisikohan aika huilata ja jatkaa jossain muualla. Yksi huilipäivä, sitten San Salvadorin kautta Hondurasiin.

Pari pikku huomiota täkäläisistä toimintamalleista, jotka ”hieman” ärsyttävät:

Ensimmäinen seikka liittyy bussimatkustamiseen, tämä voitaisiin otsikoida sanoilla, PAIKKAANI EN LUOVUTA. Reippaasti sensuroitu esimerkki tästä: Paikallisbussi alkaa täyttyä, istuimet ovat kolmelle hengelle, kaksi käytävänpuoleisinta ovat varatut, ikkunapaikka vapaa, kyytiin nousee ”kohtalaisen” raamikas matami ja huomaa vapaan paikan, sinne... Suomessahan homma toimisi niin, että käytävänpuoleisimmat siirtyisivät pykälän kohti ikkunaa, mutta ei täällä. Matamin on syytä puskea 150 kilon varmuudella ohi pygmeille suunnitelluista penkeistä tunkien ahterinsa muiden istujien suuhun ja jymähtäen hameenhelmastaan kiinni etupenkin selkänojaan, samaan aikaan keskipaikalla istuva Pablo haluaa jäädä pois kyydistä, matamilla puskee hikeä jo siihen malliin, että istumaan on päästävä tai taju lähtee, massa hoitaa pysäkkiä hamuavan Pablon takaisin istumaan ja ikkunapaikka on saavutettu, sitten sama homma toistuu kun keskipenkin Pablon pitää päästä pois, käytäväPedrohan ei voi nousta, vaan onneksi keskipenkkiPablo omaa vahvat akrobaattiset lahjat ja onnistuu jäämään pysäkilleen vain puolitoistakilometriä myöhässä, harmi vaan että tähän mennessä bussin käytäväkin on jo täynnä väkeä, eikä kukaan väistä. Vahvimman ja röyhkeimmän laki, kaveria ei jät... AUTETA.

Sitten se toinen, vaikka otsikolla, LATINO, JOKA EI OSANNUT SANOA EN TIEDÄ. Tämä seikka johtaa matkailijan enemmän kuin harhaan ja saa paikalliset vaikuttamaan entistä osaamattomimmilta. Esimerkki: Saavutaan Pablocityn bussiasemalle, josta halutaan kohti Pedrovillagea, kysytään seitsemältä eri henkilöltä mistä bussi Pedrovillageen lähtee, vastaukset ovat seuraavat:
Carlos: Kaikki bussit Pedrovillageen ovat menneet, mutta numero 68 sinne menee Rodrigo: Ei mene busseja (antes sí, ahora no), mutta minä voin viedä teidät turvallisesti sinne omalla Toyotallani
Silvia: Toiselta asemalta ja sinne pitää mennä taksilla, ei mene paikallisbusseja Javier: Viereiseltä laiturilta bussi numero 27
Adriana: Ei mene suoria busseja, ensin pitää mennä Juanitotowniin ja sieltä toisella bussilla Pedrovillageen
Manuel: Bussi 4 menee suoraan Pedrovillageen ja lähtee viiden minuutin päästä toiselta puolelta asemaa
Rosa: Bussi 27, jostain tästä läheltä

Poimi tästä oikea vastaus?
Bingo, bussi numero 27 menee Pedrovillageen ja ehkä lähtee ”viereiseltä laiturilta” ja miten tähän päästiin, seitsemästä henkilöstä kaksi sanoi saman vastauksen. Ja todennäköisesti sitä viimeistä bussia ei ole olemassakaan, aina lähtee seuraava, onneksi jotain hyvää.
Pääasia että vastataan, sillä ei ole mitään väliä onko vastaus oikea, tyhmäksihän sitä luullaan jos sanoo, EN TIEDÄ KYSY JOLTAIN MUULTA... Tekisi mieli taas jalkaa polkea, mutta jos lähdettäiski sukeltamaan.