Antigua jäi taakse ja retkikunta eteni Montericoon. Montericossa tarkoitus oli mennä kalaan ja parinpäivän tutkimisen jälkeen reissu vihdoin buukataan. Luvassa 6 tuntia isojen kalojen perässä! Lompakko kärsii, mutta sitä on nyt niin kauan odotettu, että aamua odotetaan innolla. Aamu klo 4 retkikunta ryömii loistomajatalosta (not) ylös ja aamupalan jälkeen 5 bussilla lähdetään matkaan. Bussilla tunti ja pieni kävely moottoritien reunaa + hiace kyyti tuo pojat Puerto Quetsaliin ja Pez Vela mestoille.
Pablo venailee baatilla, hieman myöhässä 7.30 päästään lähtemään. Tankkausta ja säätöä.prkl. About 40min aaltojen jälkeen päästään mestoille. Ensimmäiset 30min menee ihan hissukseen ja radiosta kuuluu koordinaatteja Pablo käskee kelaileen vermeet ylös. Nopea siirto ja uudestaan 5 vapaa tanaan. Pienen uistelun jälkeen nähdään marliinit ja purjekalat pintomassa. Vittu mikä fiilis. Ei mene hetkeäkään kuin yksi isomölli käy kiinni, mutta tilanne on niin nopea ja siima katkeaa välittömästi. Hyppivä mariliini on kyllä melkoinen näky ja arviot ovat about 70-90kg väliin(mutta jos joku kysyy niin yli satakiloa!!!).
Ilme poikien naamalla on kyllä vakava koska edes yrittämään ei päästy saatikka edes kiinni vapaan. Paikkaa kierrellään ja kaarrellaan mutta toiset eivät tartu ja lopulta piakkoin häviävät näkyvistä. Loppupäivä tarjoaa vaivaiset 2 tonnikalaa ja muita tärppejä ei ole!
Kokemuksena oli mahtava harmiksemme isoa mölliä ei päästy väsyttämään. Rahalla tässäkin hommassa pärjäisi. Koko päivän kestävä reissu isolla jahdilla maksaa 1400dollaria ja mestat ovat paremmat. Radiosta kuullaan eräänkin baatin saldoa.. ”Vasta 5 saatu, alkua vasta” ja aamusta nähdään miten jenkki bisnesmiehiä tulee hienoilla autoillaan isoine vapoineen ”kalastamaan” ja omakotitalon kokoisella jahdilla lähdetään vesille. Retkikuntamme toteaakin rannalla, ”noilla on tollanen baatti ja meillä tällänen baatti” no elämä on.
No pettyneet kalastajat palaavat tonnikalojen kanssa majatalolle jossa tehdään diili keittiön kanssa. Toinen teille ja toinen meille paistettuna kiitos! Pakko myöntää, että tuskin koskaan syön yhtä kallista tonnikala pihviä... Kauheasti tilanne ei naurata, koska isot rahat satsattiin ja kalaa ei tullut. Mutta kokemusta rikkaampana ollaan ja katsotaan mitä Nicaraguan rannat tarjoaa. Ja kalastus on kalastusta. punto.
Yleisesti Guatemalasta jää hyvät fibat. Leppoisaa bossea ja eivät hirveästi koita ukottaa. Matkaaminen sika helppoa, hiacet hakevat majatalosta ja vievät majatalolle. Hinnoissakaan ei ole eroja merkittävästi kanabusseihin ja molempia vaihtoehtoja kokeiltiin. Mutta jos matkan taittaa 2 tuntii suoralla hiace kyytillä taikka 5 tunnin ja 6 bussin vaihdolla on ratkaisut aika selvät. Ja kun hinnoissa ei ole eroa kuin korkeitaan euro.
Mitäs se tarjosikaan sitten. Tikalin rauniot, Semucin vesisysteemit, Antiguan tulivuoret laavoineen ja kalastusta rannalla.. Paljolti aika vierähti vieraillen saniteetti tiloissa... Loiset ja punkit tekivät tepposiaan ja saivat aika-ajoin melko heikkoon kuosiin. No onneksi ”metro” auttaa kaikkeen. Turhaa aikaa kului sairastamiseen, mutta näitä on aina ja toivottavasti nyt sitten taas on iskussa.
Nyt suuntana on jo Honduras ja sukellus mestat!
No comments:
Post a Comment