Belize.

Chetumalista baatilla parin tunnin matka ja tutkimusryhmä saapuu San Pedroon, Belizeen (Madonna – La Isla Bonita). Muutos Meksikoon on valtava, kieli on englantia ja ensimmäiset kontaktit osoittavat ihmiset todella törkeiksi ja palvelu on huonon laatuista. No majapaikka löytyy ja hintaa kauhistellaan, halvin mesta maksaa noin 10 euroa per nuppi. Sekin on vaan pieni koppi, jossa kaksi sänkyä ja noin 70cm tilaa välissä.

No kelit ovat kohdillaan. 30 napsahtaa helposti rikki ja arska paistaa! Släpärit jalassa katuja talsiessa ei harmita enään! San Pedron saari on saarista isoin ja siellä kulutetaan vain pakollinen aika, käyden snorklausreissulla haiden ja rauskujen kanssa! Paikkana toimii Hol Chan, Barrier reefillä. Haita pyörii paljon ja hienoahan se on niiden kanssa uiskennella ja tutkailla liikkeitä.

3. päivä ja suunta kohden Caye Caulkeria. Pienempi saari ja hieman jo parempi mesta. Tosin en nyt lähtisi kauheasti kehumaan. Taikka jos olet free love, peace for all ja kuljet tötsy huulessa kokoajan niin ehkä paikka voi olla paratiisi. Ainut ranta on melko surkea jossa eipä ihmeitä ole nähtävää, muuta kuin sekaisin olevat yöntimpat. Mutta noin muuten paikka ei ainakaan minun pisteita kerää. Noh saarelle tultiin sukellusten takia ja muutama päivä kilpailutetaan firmoja, mutta pakko se on maksaa mitä pyytävät.

130 euroa kärsii lompakko ja 3 sukellusta vaihtaa omistajaa. Itse kun olen ko. hetkeä odottanut jo jonkin aikaa, niin eikös tietenkin se ilkeämielinen suolistobakteeri tunkeudu järjestelmään. Yö kuluu mukavasti täristen ja istuskellen vessassa. Aamusta pientä arpomista, mutta reissulle päätetään kuitenkin lähteä. Riutalle matkaa on 2,5 tunnin venematkan verran. Alku matka sujuu hyvin ja hetken jo olokin on parempi. Meri on tyyni, joku edes suosii meikäläistä. No mutta eiköhän se ala ennen riutan reunaa ihan huolella kiertään ja tulee todistetuksi oppaiden lauseet vääriksi ”wc on vain nro 1 varten” . Melko nopein liikkein todistan sanat täysin vääräksi ja helpoitus on melkoinen. Nyt poika onkin taas kevyt sukeltamaan. No aika kultaa muistot varmasti tässäkin tapauksessa.

The Blue Hole, jossa käydään 42 metrin syvyydessä katsomassa, milta maisemat vaikuttaa. Hieno kokemus mutta näkymät eivät ehkä kaikkia tyydytä. Itse tykkäsin kyllä. Safety stopilla yksi isompi hai tulee kaukaa kiertämään mutta ainuttakaan kuvaa siitä ei saada. 2 jälkimmäistä sukellusta ovatkin matalammalle ja siellä nähtävää piisaa valtavasti. Riutat ovat hienossa kunnossa ja värejä riittää loputtomiin, hieno kokemus. Paikkana siis Lighthouse reef.
Sukelluksista selviän hengissä ja seuraava päivä onkin sitten pelkkä lepopäivä, ja kyllä se sieltä taas lähtee motti pyörimään.

No mutta noin muuten Belizestä. Ihmiset ja käytöstavat eroavat muusta lattareista huomattavasti. Ehkä saaristoelämä vaatisi hieman tottumista, jonka jälkeen voisi olla hienokin paikka. Kyltti poliisilaitoksen seinältä kertoo paljon ”huumeiden käyttö on Belizessä kiellettyä, vaikka kaikki sanovatkin sen olevan laillista, älä usko ihmisiä, jotka sanovat että huumeita voi käyttää esim. uimarannoilla taikka rantabaareissa”

Säät ovat saarilla hienot ja joka päivä nautitaan yli 30 asteen lämpötiloista! Ainiin ja tosiaan, pilkkivehkeet tuli suomesta messiin ja pojathan kävi pilkillä. Nyt kelit olivat suomea mukavemmat! Ja kyllähän se karibianmerihirviö vetää ekasta jigista koukun suoraksi ja toisesta katkeaa jo koukku. Joten jos oikeasti oli 300 grammanen nopeasti iskevä kala niin kyllä se jutuissa saapi olla ainakin 7 kilonen tarpooni!!

Tasan viikko Belizeä riittää ja matkalaiset suuntaavat kohden Guatemalaa ja Tikalia! Ja kuinkas sen motin siellä kävikään, se selviää seuraavassa jaksossa...
ps. Rädyn Seppohan sen aikanaan sano Saksasta, sama pätee Belizeen.