Etukateen olikin jo tiedossa etta Barilochessa kelit eivat ihan Mendozan yli 30 asteen lampoihin nouse. Mutta fiksuina suomipojat ryntasivat t-paidoissaan ulos bussiasemalta. Muutama kilometri menikin kavellessa ja hilpeytta aiheuttaessa paikallisille, ennenkuin pakko se oli itselle myontaa, etta kylmahan taala on ja lisaa vaatetta paalle. Usean hostellin hintakyselyiden jalkeen paadyimmekin edes kohtuuhintaiseen majataloon. 35 ars yolta sisaltaen kohtuullisen aamupalan. Ilmapiiri onkin hostellilla ollut todella hyva ja mukavia matkaajia tullut tavattua.
Eilen lahdimme valloittamaan Cerro Ottoa (kutsuvat vuoreksi) kavellen. Matkaa majapaikasta huipulle on varmaankin n.6km ja taydellisen suuntavaiston ja suomalaisen mentaliteetin omaavina saimmekin 6 tuntia sujahtamaan hyvinkin nopeata. Valitsemamme "oikotie" ei valttamatta ollutkaan kaikista suorin mutta huipulle paastiin ja takaisinkin kunnon vesisateen saattelemana ja tulipahan nahtya paikallista kuusimetsaa.
Tanaan yritimme hommata kalavermeita vuokralle mutta turhaan: emme vuokraa, jarjestamme vain "halpoja" reissuja kalaan, oli kalaliikkeen vastaus. Mikali vuokraaminen onnistuu, niin maanantaina olisi luvassa taimenen kalastusta eraan englantilaisen hepun seurassa. Muuten paiva venahti hepaillessa keskustassa ristiin rastiin ja ihmetellessa hintoja. Bariloche tuntuu olevan melkoinen turistien paratiisi mutta silti melkoisen rento ja viihtyisa paikka. Hostelleja loytyy varmaan sadoissa, ainakin kymmenissa. Laskettelu ja muut ulkoilma-aktiviteetit tuntuvat olevan myyntivalttia taala. Nyt olemme onneksi talvi- ja kesasesongin valissa, joten hinnat ovat inhimillisemmat.
Muutama paiva varmaan vierahtanee viela taala mutta sitten suunta jatkuu rajan ylitse Osornon kautta Valparaisoon.
No comments:
Post a Comment