Kadonnut kaupunki

Selvaa pukkaa vielä matkan viime metreillä. Kohteena on kadonnut kaupunki Santa Martan läheisyydessä, Sierra Nevadan alueella ja retkeen kuluu kuusi päivää. Luvassa on paljon kävelyä ja hikeä, niin ja se kaupunki.

1.Päivä
Päivä alkaa kuljetuksella pieneen kylään, josta reitti kadonneeseen kaupunkiin alkaa. Ennen kylään pääsyä poimitaan muut retkikunnan jäsenet kyytiin ja odotellaan joka puolella, kaiketi vaan odottamisen riemusta. No kyläänkin päästään ja luvassa on lounas, jonka jälkeen alkaa ensimmäinen kävelytaival, ylämäkeä riittää ja lämpö reilut 30. Jo alkutaipaleella tulee selväksi, että käärmeistä emme pidä, oppaat pitävät koko ajan puskia silmällä ja kun matoja näkyy, kivet ja kepit lentää, tapetaan, ovat kuulemma vaarallisia. Siinäpä se, yöksi riippumattoon ja unta sammakoiden säestäessä.

2.Päivä
Aamu alkaa sillä, että meidät viedään tutustumaan Kolumbian kuuluisimman vientituotteen valmistusprosessiin. Tehdasta väitetään ihan aidoksi, mutta kovin silti epäilen, että kemisti olisi uskaltanut oikealle tehtaalle meitä viedä. No Pablo demonstroi valmistusprosessin ja siinä se. Kävelymatka on hiukka helpompi kuin ensimmäisenä päivänä, nyt ei ole yhtä pitkiä ylämäkiä ja taukoja on paljon. Ensimmäiset Tairona intiaanien kylätkin tulevat vastaan. Ilta menee korttia pelaillessa ja hyvästä päivällisestä nauttien.

3.Päivä
Nyt on luvassa vakavaa nousua kohti viimeistä majapaikkaa ennen kadonnutta kaupunkia. Matkalla joudumme ylittämään jokia useampaankin otteeseen, onneksi nyt ei ole pahempi sadekausi päällä ja joet voidaan ylittää ihan helposti. Jälleen illalla hakataan korttia ja jutellaan muiden kanssa joutavia. Kaiken kaikkiaan kävelymatkat ovat leppoisia, kun lepoaikaa on riittävästi ja vauhdin pitää päivällä kohtalaisen hiljaisena. Hikeä ei voi kuitenkaan välttää, kuuma on ihan huolella.

4.Päivä
Aamulla lähdetään nousemaan kohti kadonnutta kaupunkia, matkalla portaille on kuitenkin ylitettävä taas yksi joki viiteen eri kertaan. Portaille päästään ja edessä on nousu kaupunkiin 1200 kiviporrasta pitkin. Askel kerrallaan ja perille päästään. Opas kertoo alueesta, jonka lähihistoria on varsin mielenkiintoinen, kultaryöstäjineen päivineen. Sikäli jutut tuntuvat entistä kiinnostavammilta, kun kaupunki on löydetty uudelleen vasta 1975, joten vieläkin alue on varsin vähän tutkittu. Paluumatkaa pidennetään aina kakkospäivän majoitusalueelle saakka. Ilta sujuu tutun kaavan mukaan.

5.Päivä
Rauhallista reippailua kohti ensimmäisen päivän majoitusaluetta. Osa ryhmästämme suorittaa retken viidessä päivässä, he kävelevät kylään saakka ja sieltä autokyydillä eteenpäin. Illalla juttelemme oppaan kanssa hieman alueen turismista ja käy ilmi, että eletään kyseenalaista aikaa. Firman pomo tapettiin viime vuonna kovan hintakilpailun tuloksena ja nyt ollaan hieman avoimia koko alueelle kulkemisen suhteen. Yön aikana mitä todennäköisimmin opas paljastaa oman luotettavuutensa, varastamalla rahaa repustani.

6.Päivä
Kävelyosuus sujuu ilman ongelmia, lämmintä on edelleen. Kylässä on luvassa taas lounas ja minulla jokapäiväinen rahojen laskenta. Niinpä niin osa viety viime yönä, no päätän paljastaa tietoni vasta palattuamme takaisin firmalle, tämä osoittautuukin hyväksi. Firmalla mainitsen, että osa rahoista on varastettu ja opas alkaa tivaamaan, että jäikö sinulle vielä rahaa vai vietiinkö kaikki, no rehellisenä sanon että jäi, mutta paljastipahan opas oman varkautensa. No muutama kovempi sana omistajan toimistossa, että kyseessä on kohtalaisen huono mainos firmalle ja saattaa koitua tappiolliseksi hyvinkin nopeaa. Pomo ymmärtää yskän ja rahat palautetaan omistajalle. Ei kannata luovuttaa...

Kokemuksena kadonnut kaupunki oli oikein hieno, kävelymatkat sopivia, hiki virtasi, kirkkaita jokia uitavaksi asti, kauniit rauniot ja kaiken kaikkiaan maisemat hyvin rauhoittavat.