Noniin se alkaisi sitten olemaan tämä Amerikan mantere hanskassa. Onhan täällä jo tullutkin pyörittyä. 227 päivää QTRR1 + 177 päivää QTRR2 joten 404 päivää olisi nyt tallustelua takana. Pala jenkkejä, Meksiko, Belize, Guatemala, El Salvador, Nicaragua, Honduras, Costa Rica, Panama, Colombia, Venezuela, Ecuador, Bolivia, Peru, Paraguay, Chile, Argentiina. 17kpl Maita kertynyt taakse ja jonkinlainen käsitys alkaa lattareista olemaan. Toki paljon jää näkemättä ja uudelle reissulle on aina tilaa.
Koko lattarien parhaat maat ovat. Bolivia,Colombia,Meksiko,Nicaragua. Ehdottomasti Bolivia, se tarjoaa monenlaista aktiviteettia ja hyvään hintaan, ja mikä parasta, jenkkejä ei ole siellä. Bolivia ei liputa jenkeille!! Colombia, siellä kahvi on hyvää ja naiset kauniita! Me gusta! Meksiko tarjoaa chiliä,tacoja ja muutenkin leppoisaa meininkiä. Nicaragua on halpa myös ja meininki aitoa. Isla Ometepe ihan päällikkö mesta.
Mikäli väli ja etelä-amerikkaa pitää verrata niin eroja on mielestäni paljon. Väli-amerikka on lomaa verrattuna etelään, kaikki on helppoa ja lyhyitä välimatkoja. Itse reppureissaaminen jää aika vähiin, kun hiacet kyydittävät hostellilta hostellille.. Etelä-amerikassa myös aktiviteettien määrä on mielestäni runsaampi ja löytyy tekemistä moneen lähtöön. Väli-amerikassa homma painottuu ranta touhuihin. 5kk rantsua käy jo tylsäksi..
Hinnat ovat väli-amerikassa korkeammat, tosin Nicaragua on halpa ja kurko maa!! Alkuperäinen 20euron päiväbudjetti jää vain haaveeksi mikä etelä-amerikassa onnistui. En tiedä sitten miten tällä reissulla on onnistunut polttamaan massia ihan huolella. Ruokaa on tullut tehtyä itse huomattavasti viimereissua enemmän ja pitkiä aikoja oltu paikallaan. Tämän pitäisi tarkoittaa pienempää kulutusta. No tosin ehkä majoitusten taso on ollut huomattavasti parempi,ja missään läävissä ei ole isommin majoituttu. Päiväbudjetti pyörii about 30 euron paikkeilla, pitää sekin laskea kuhan uskaltaa. No tosin sukellettua on tullut paljon joka nostaa hintoja oleellisesti. Dyykkejä on tullut pitkälti yli 20kpl ja kun vielä blue hole ja coiban sukellukset olivat aika hinnoissa niin peli on menetetty.
Sukellettua tuli Meksikossa,Belizessä,Hondurasissa,Panamassa ja Colombiassa. Roatan on ehkä paras paikka, ottaen huomioon paikkojen määrän,hinnan ja tason! Reissun parhaat dyykit tuli sielä! Muutenkin paikka on leppoisa ja meiningi lungi. Tosin West bayssä jenkit pyörivät mutta sen kun sivuuttaa niin mesta on hieno.
Merivesi on lämpöisempää tyynenmeren puolelle ja tutkimusryhmä liputtaakin tyynelle merelle eikä karibialle. Karibian meri on aina tuntunut mielikuvissa lämpöiseksi paikaksi ja onhan se sitäkin, mutta kyllä tyynimeri tarjoaa tällä reissulla ne parhaat lämpötilat. Hiki tulee jo uidessakin.. Siihen kun lisää riippumaton ja kylmän oluen niin ei kauheasti voi valittaa!
Turvallisuus. hmmm... Kun järki on päässä niin väli-amerikka on turvallinen matkata. Kaikki hehkuttavat Meksiko Cityn turvalisuudesta mutta itse vietän siellä liikaakin aikaa ja mitään epämääräista ei ole havaittavissa. Metroissa kyllä porukkaa on siihen malliin että myöhäis tunteita voi alkaa hieman jänskättään. Muuten missään ei vastaan tuli kuumottavia tilanteita. Eikä poliisien kanssa ole ongelmia. Ainut tilanne mitä todetaan tapahtuu Hondurasissa, La Ceibassa jossa hostellin nurkalla diilerit selvittevät välejään ja utzit laulavat ja kyllähän se sattuu kun ampuu ja bling bling yön timppa on kylmä. Hieman erilaista touhua se täälläpäin on kuin esim suomessa. Aluetta ei eristetä ja ruumista saa mennä ihmettelemään vain muutamien metrien päähän,samaan aikaan poliisien laskiessa hylsyjä ja ottavan kuvia. Melko leffamainen tilanne oikeastaan. Samana yönä kuuluu utzien laulut uudestaan vielä mutta onneksi kaukana tällä kertaa. Ja La Ceiba saakin jäädä seuraavana päivänä. Näitä sattuu kaiketi paljon ja ei sen kummemmin kohdistu turisteihin, jos ei satu olemaan hollilla.
Rajatouhut. Väli-amerikan rajoilla koitetaan kokoajan ukottaa erilaisilla maksuilla. Alkaa olemaan turhauttavaa kun aina keksitään jotain maksuja ja sitten kun kyselee kuittia niin välillä maksu unohtuu ja välillä tullimiehet tekevät mitä hienompia kuitteja.. No kivoja muistoja ja ei nyt niin kalliita. Muutenkin rajoilla menee aikaa säätämiseen ja jonottamiseen. Tämä pistää huonoa päivänä vituttamaan ihan huolella. Onneksi Suomen passilla hommat on aina ihan läpihuuto juttuja joten sen puoleen on helppoa.
Massit, El Salvador ja Panama käyttävät jenkkidolsua mutta muilla mailla on pesot käytössä. Vaihdot onnistuu rajoilla kohtuu kursseilla ja vanhanmaan valuutta kannattaa vaihtaa aina omassa maassa pois. Tällöin kurssit ovat parhaat. Ainakin omasta kokemuksesta.
Yhteenveto. Hyvä reissu, ehkä aikaa oli liikaa pienelle matkalle taikka sitten Meksikossa olisi pitänyt kulutella päiviä enemmän. Myöskin Kolombiaan olisi voinut jättää enemmän aikaa. No tämä on perus jossittelua ja samapa tuo. Hyvä setti = Hyvä mieli. Tärkeintä tuo.
Vielä kentältä...Colombian tullipoliisi katselee passeja.. Hmm toistamiseen Kolombiassa, tulkaat pojat tänne. Mitään sen isompia kyselemättä kohta ollaankin jo röngtenissä ja pablot tutkivat onko ruumiinsisäisiä kuljetuksia. Onneksi tekniikka on kehittynyt ja kumihanska ilmiöltä vältytään.!! Vihreää masiinat pukkaavat ja homma ok!
Mikäli joskus vielä QTRR 3 reissulle niin silloin suuntana taitaa olla Aasia! Nyt pitää katsastella Suomen talveakin välillä! Kiitos lukijoille!!!
QTRR 2 over and out!
No comments:
Post a Comment