Noniin, retkikuntamme on edennyt Potosin kaupunkiin. Potosin korkeus 4060m ei onneksi ole aiheuttanut "mitaan" oireita, pienta paansarkya lukuunottamatta. Akkiseltaan kaupunki on vaikuttanut Uyunia halvemmalta ja huomattavasti mukavammalta. No mutta miksi Potosiin? Koska halusin nahda hopeakaivokset ja aidon kaivostoiminnan. Eilen koitettiin etsia sopivaa touria kaivoksille mutta mitaan erikoista ei ilmaantunut. Real miners, Real mines, Real sita ja tata, sita kaikki lupasivat. Sitten tavattiin muutama muu matkaaja jotka tiesivat entisen kaivostyolaisen, joka jarjestaa kierroksia "oikeille" kaivoksille. Aluksi vahan kylla epailin settia mutta pakko se jokin oli ottaa ja sehan sitten valittiin. Teami koostui 5:n heebon porukasta.
Aamun valjetessa klo 7 tavattiin torilla opas, josta matka jatkui "miners storeen" eli tyolaisten kauppaan. Sitten alkoi jo vahan kiinnostus heraamaan kun ostoslista selvisi. Mukaan tarttui 4 sekapussia settia, sisaltaen sytytyslankaa, dynamiittia, TNT:ta, nalleja jne. Torilta hieman evasta tyolaisille: pirtua, kokalehtia, tupakkia jne. Pitaahan tyolaisten jaksaa painaa pitkaa paivaa, raskas tyo, raskaat evaat. No mutta matka jatkui varusteita hakemaan, saappaat jalkaan, erittain tyyliin sopivat eriparin tuulihousut (mikkihiirikuviolla), takki paalle, kypara/lamppu ja hit the road, vielakin epailytti vahan. Kyyti vuorelle tapahtui rekan lavalla, paikallisten tyolaisten kanssa, kieltamatta 5 valkoihoista erihienojen varusteiden kanssa hymyilytti miehia.
Saapuminen perille alkoi jo hieman piristamaan mielta etta tasta voi viela tullakin jotakin. Eka 30min meni lahjoessa tyolaisia kokalehdilla, tupakilla ja pirtulla. Luvan ostosten pamauttamiseen tullessa, alkoi jo hymyilyttaan. Hieman syrjemmalle ja "AVOT" paukut kehiin. 4 "pommia" niista kyhattiin ja 8 min. sytytyslanka kaikkiin. Oppaamme oli kylla melkoinen MacGyver, siihen malliin tuohu kavi. Kaikki tulille ja sitten eikun kuvia ottamaan, oppaalla dynamiitti suussa pojilla TNT kasissa ja lanka palaa.. Tassa vaiheessa ei enaan epailyttanyt. Saksan poikaa meinasi jo alkaa hieman jannittaan kun kuvia oteltiin, sen verta vauhdilla lanka paloi. Pommit hiekkavalliin ja hieman syrjenpaan katsomaan. Pum, eka dynamiitti potko pamahti, melko vaisua.. pum pikku tnt paukku, melko vaisua vielakin. PUM PUM, ja kaksi isompaa TNT settia napsahti, V.... mika jysays, melko hienoa. Kaikki nauraa ja opas kyselee oliko kivaa, no oli totta kai.
Sitten alkoi vasta se kaivostoiminta. Pieni kuvaus alkuun miten paikalliset tekee homman. Kaivokset olivat 1500 luvun lopulta olleet toiminnassa, aluksi inkojen toimesta ja sitten espanjalaisten hallitsemana orjia kayttaen. Kaytavat ovat matalia, kapeita ja osasta todella kuumia. Lampotilat vaihtelivat 0-45 asteeseen. Paikalliset tyoskentelevat joko: omistajana, apulaisena, tyolaisena, tarkastajana jne. Tyolaisen palkka on 8 tunnin paivasta noin 6 euroa. Mitaan hengityssuojaimia ei ole, koska ne ovat kalliita. Useimmat tyoskentelevat 36 tuntia yhdella ruokailulla ja muuten energia tulee vaan kokalehtia pureskelemalla ja pirtusta hieman lisapotnea hakemalla. Tupakiksi laitetaan aina taman tuosta etta ei paase pelkka poly keuhkoja sotkemaan. Monet aloittavat tyot 12-15 vuotiaina ja jatkavat niin pitkaan kuin henki pihisee, noin 30-40 ikavuoteen asti. Aluksi pamautellaan hieman paukkuja jonka jalkeen, tyolaiset hakkaavat hakkuja ja lekoja kayttaen kivet lohkareiksi, josta ne kapeita karryja kayttaen tyonnetaan vuoren sisalta ulos. Ulkona lastaus ajoneuvoon tapahtuu taysin kasivoimin. Jatkojalostus tapahtuukin sitten jossain aivan muualla. Reilu peli, Bolivialaiset tekevat raskaimman tyon ja saavat huonoimman liksan.
No mutta siihen meidan luolaseikkailuun. Kavimme 5:ssa eri kaivannossa, josta parista pieni kuvaus.
Eka luola. Alkumatka taittui pienta etukumaraa ja kyykkya kayttaen hienosti, fiilinki hjyva. Kuvia seinilta ja jee jee real miner settia. Luola pienenee, kumara syvenee ja nauru vahenee... Karryja tulossa vastaan, ei mahdu ohi, hurry,hurry, RUN RUN kuuluu ja tuhatta V.... eteenpain leveampaan kohtaan, jossa ohitus onnistuu. Janottaa, heikottaa, paata sarkee, pimeetakin on.. Matka jatkuu.. Karryja tulossa ja menossa, paa osuu tamantuosta kattoon ja kivia putoilee. Enaan ei mahdu kaveleen vaan valista kontataan ja melkein jo ryomitaan. Sitten ajantajusta jo sekaisin varmaan tunnin setin jalkeen ollaan perilla 800m sisalla vuoressa jossa hakkuu tapahtuu. Hengissa ollaan, HELMEA. Vetta moottoriin ja istuskelua, tyolaisia lahjotaan taas pirtulla ja kokalehdilla. Oikeastaan kaikkia keta nahtiin niin lahjottiin ko. tuotteilla. Sitten lekamies kehuu pitavansa taukoa ja joku voisi jatkaa tasta lohkareiden murskaamista. Bingo, taalla bingo, mina heti kehiin nayttamaan mista suomalaisen ruisleivan WATIT koostuvat. Pari iskua ja lohkot murskana, HEH melko aija fiilis, lisaa lohkoja ja leka rikki.. No minka sille sitten voi.. Heh tottapuhuen hyva etta leka rikkui koska yhtakaan iskua enempaa en olisi jaksanutkaan. Noh heppujen mukaan minusta olisi lekamieheksi. Fiilis oli kylla loistava, kaikki taisivat jotakin tyovaihetta siina koittaa ja hupasaa oli. Paluumatka takaisin ulos sujuikin sitten jo hieman paremmin. Tama taisi olla toinen luolista joissa kaytiin ja ilma oli hengitettavaa ja kohtuu viileaa.
Toinen luola. Vetta jokapaikassa, saappaat vuotaa, hiki valuu, 40 lampoa. Ei niin hjyva fiilis enaan. Myrkkykaasu haisee ja vaikea hengittaa, opas kehuu etta eteenpain. Ihme kasvustoja pitkin seinamia ja tukipalkeissa vaikka ja mita, ei kuulemma vaarallista, EIPA. Matka tyssaa sortumaan taikka toisin sanoen siihen kun porukan pokka loppui, kun kertakaikkiaan hengittamaan ei enaan kunnolla pystynyt. Jossain vaiheessa tajuntakin alkoin, jo sumentumaan tai ainakin se silta tuntui, 8 tuntia seikkailua takanapain.
No mutta lopputulokseen retkikuntamme on erittain tyytyvainen, ja paasimme kokemaan sita ihan aitoa toimintaa. Asken tapasimme suolaretken puolalaispariskunnan ja hekin olivat tutustuneet kaivokseen. HEHHEHE olivat kokeneet turistitoimintaa, ilman paukkuja ja vain 4 tuntia seikkailua. Myonnettakoon etta nyt on paikat aika puhki ja real miner fiilinki. Huomenissa pitaakin keksia sitten jotain hauskaa taas, olisikohan taalla singolla ammuntaa tai vastaavaa..
Niin ja turvallisuudesta. Olihan siella luolissa turvallista, luonnollisesti, yli 400 vuotta vanhat luolat, mika niihin nyt yhtakkia tulisi. Ja viime vuosina tyolaisia ei ole enaan kuollut montaakaan...
PS. Kannattaa katsoa elokuva Devil`s Miner, antaa hieman nakokantaa hommaan.
http://www.thedevilsminer.com/index_new.html
No comments:
Post a Comment