Bolivia pakettiin.

Uusivuosi ja uudet kujeet. Eli vuosi vaihtui Lake Titicacan rannalla, rakettien kera. Ensin ei ollut tarkoitus ostella raketteja mutta torimyyjalta irtosi 5 eurolla sellanen laja erilaisia pommeja etta pakkohan se oli. Noh rantsussa bommit ilmoihin ennen puolta-yota ja sitten tuijottelemaan paikallisten paukkuja. Yllatys oli etta paikalliset olivat hassanneet massejaan paukkuihin koska taivas tayttyi toinen toistaan hienommista raketeista. Muuten taala tuntuu olevan paukkujen aani valttikortti eika niinkaan se variskaala. Eli isompi pamaus -> parempi paukku.

VIVA EL BOLIVIA.. Boliviasta jaa kylla mahtavat fiilarit, melkein se kk. tuli aikaa siela tuhlattua.

Ja mitas se tarjosi, maailman isoimman suola-aavikon, korkeimman kaupungin, korkeimmalla sijaitsevan jarven, korkeimmalla sijaitsevan paakaupungin, ja luultavasti maailman eniten kokalehtia nassuttavan kansan. Kokonaisuudessaan oli aivan torkeen hienoa settia. Saat vaihteli tropiikin 40asteesta melkein pakkaseen. Esim death road pyorareissulla lahdettiin melkein nollasta ja paadyttiin tropiikin reunoille yli 30 asteeseen, tama pyoralla tehtaessa on melko upeaa.

Ja mitas hinnoista, noh majotukset hoidettiin 2,5 - 4 euron haarukassa. Sapuskat irtosi paaosin 3 eurolla ravintolassa. Kaiken sortin reissuja tuli tehtya roppakaupalla mika kylla kannatti. Bolivia tarjosi kaiken edukkaasti.

Sapuska oli hyvaa, paaosin kanaa tuli nassutettua. Copacabanalla taas taimenta lahti tuulen suojaan yli 10kpl. Taimen annos kun irtosi alta 3 eurolla ja sen viela tuohon hintaan huuhteli alas paikallisella isolla oluella. Ruoka kokonaisuudessaan oli todella maukasta. Santa Cruz:ssa taas "jalkiruoka" baari vei kylla mennessaan annoksillaan. Jaatelo ja kaakku beetti kun painoivat varmaan kilon per annos. :)

Bussilla matkustaminen Boliviassa oli kylla melko tuskaa ainakin minulle (Kalle nukku aina)... Pitkia yobusseja ja yksikaan ei tasainen ollut. Jossain vaiheessa hieman varmaan jo taisi muutamat suomalaiset voimasanatkin paasta. :) Tosin hauskaakin oli, esim. Rurren matkalla kun bussista paukahti yolla 3 aikaan vanne paskaksi ja Pablot sita korjaamaan. Pablot kiristi uutta vannetta ja aina kuului legendaarinen "un mas" eli viela yksi, tahan totesin etta suomessa sama mutta meilla on "ruisleipa" ja jos tekee "un mas" niin pultti katkeaa.. Tosin Pabloilla on kokalehdet joten taidetaan tasapelissa olla. Kuskit busseissa olivat aina ammatti sakkia, siihen malliin Pablot ruuvasivat pitkin poikin Andeja.

Turvallisuudesta sen verran ette eipa oikeastaan missaan tuntunut turvattomalta, La Paz oikeastaan ihmisvilinallaan oli ainut paikka missa kuvittelisi etta voisi jotain sattua, mutta siihenkin pitaisi itse urpoilla jotakin. Yksi pitkakynsi kavi kylassa kameran suhteen mutta siitakin selvittiin onneksi saikahdyksella ja tavarat loytyivat.

Bolivia kokonaisuudessaan oli melko edukas maa. Melko huolettomalla elamisella tutkimusryhmamme paasi varmaan about 450 egen kk budjettiin. Tosin viela halvemmalla olisi mennyt jos olisi syonyt aina toreilla jne. Mutta toisaalta meidan kk budjetilla ei edes maksa vuokraa tampereella joten...

Katumyyjia ja yksityis-yrittajia Boliviassa riittaa, kaikki myy jotakin ja jos ei ole jotain niin se ostetaan naapurilta ja myydaan sitten. Luultavasti monissa ravintolaissa lahdettiin ostamaan pihveja tilauksen jalkeen.

Eipa tahan nyt ihmeita ole lisattavaa. Ehdottamasti paras maa tahan mennessa Etela-Amerikassa. Jotakin jaa nyt sanomatta, mutta ei millaan muista mita, pitaa lisata kun muistaa....