Kulttuurishokkia ja ensiaskeleita

Joo, siis perillehan on paasty ja homma lahteny vauhdilla kayntiin. Tanaan saadaanki sitte retkikunta tayteen miehitykseen, ei muuta ku tervetuloa...

No lentohan nasahti latinomaiseen tyyliin myohassa kolmas paiva Jose Martin kenttaan ja putkeen astellessa naamaa hiveli Karibian vieno ja lammin tuulahdus. Siita sitten mielenkiintoisen immigrationin lapi odottamaan etta mita tuleman pitaa, odotin ehka aavistuksen vilkkaampaa ja modernimpaa lentokenttaa, nooo, tama toimi paremmin, eipa ollut paljon tyrkyttavia ihmisia ymparilla, rauhassa sai ensimmaiset rahat vaihtaa ja lahtea etsimaan kuljetusta Havannan keskustaan. No taksihan se piti ottaa ja maksaa kiskurihinta, no mutta taksikuskin kanssa reilun puolen tunnin matka taittui rattoisasti, samalla han esitteli kaikki mahdolliset nahtavyydet mita eteen tuli. Taala muuten taksimatkat ovat vihdoin sellaisia kuin ne pitaakin olla, eli jos matkustajia on useita, he voivat jakaa kulut, eika niinkuin muualla lattareissa, etta jokainen maksaa matkan erikseen.

Hostelli jonka olin varannut sijaitsee Havannan keskustassa, eika ns. kotikatu paljoa lupaa, kapea, hamara ja likainen, mutta hostelli itsessaan on oikein miellyttava. Ensimmaiset tunnit tuntuvat pahalta, tatako tama taas on, jaksaako panostaa, mutta muutaman tunnin jalkeen alkushokki on ohi ja latinoasenne paalla, taas tuntuu hyvalta, leppoisalta.
Majoitusjarjestelyt ovat kaiken kaikkiaan oikein hyvin jarjestetty, koska kaytossa on ns. Casa Particular kaytanto, eli kotimajoitus, siina paikallinen perhe voi majoittaa omaan ekstrahuoneeseensa matkalaisia. Tata toimintaa valvoo valtio, niinkuin kaikkea muutakin ja sen ansiosta Casoille on maaratty tietyt standardit siisteydesta yms. joten tietynlainen taso on aina taattu, hinnatkin ovat suhteellisen stabiilit. Tassa suhteessa tosin yksin matkaavaa kohdellaan hieman rankemmin, eli huoneen hinta on sama oli reissaajia sitten yksi tai useampi. No tama hostelli onneksi tarjoaa majoitusta sankyhinnalla, eika se enaa kovin paha ole, hieman yli yhdeksan euroa.

Havannassa aika on kulunut paa-asiassa tulevia juttuja jarjestellessa, toki hostellin muiden asukkaiden kanssa on myos aikaa vietetty siella sun taalla, niin ja Maleconia on jo kavelty edestakaisin. Havannan jalkeen kipaisin Isla de Juventudille sukeltamaan, reilun tunnin bussimatkan ja vajaan kolmen tunnin laivamatkan jalkeen saavuin Nueva Geronan kaupunkiin josta loysin sopivan Casan ja heti seuraavana paivana oli luvassa sukellusreissu paratiisimaiseen kohteeseen Punta Francesiin, korallit olivat oikein hienoja, mutta kalat, varsinkin suuremmat tuntuivat puuttuvan. Nueva Gerona ei sen suurempia tarjoa, fiestaa toki loytyy jokaiselle paivalle. Pari paivaa tyhjanpaivaista notkumista ja uusien sukelluksien odottelua sai riittaa ja suuntasin takaisin satamaan odottamaan viime minuutin lippua. Ja viime minuutin lipun todellakin sain, nimittain sain koko paatin viimeisen paikan noin viisi minuuttia ennen laivan lahtoa. Vaikka kyseessa on ihan tavallinen kansallinen laivayhteys, laukut lapivalaistiin ja kaikenlaiset kynsileikkurit ja haarukat takavarikoitiin matkustajilta, etteivat he kaappaisi laivaa, toki nuo valineet ei mielestani ole ihan niita vaarallisimpia. No meikalaisen rinkkaa lapivalaistessa jetsonit loysivat tietysti erilaisia tera-aseita, sanoin vaan etta niin siella ne ovat rinkan pohjalla, enka ole avaamassa, etteka muuten paase turvaverkosta ja abloysta lapi ihan heti. Hetken timpat katselivat rinkkaa ja nupisivat, mutta ei mitaan kun laivan pitaa lahtea punto niin ei muutaku kyytiin vaan.

Havannaan tullessa nappasin nopeasti Viazulin okybussin 12 cucin hintaan sikojen lahden risteykseen ja sielta huippukalliin mittarin (lada) Caletonin kylaan. Siella sitten viivyinkin hummeria syoden nelja paivaa, no mahtui siihen taas sukellusta (kuljetus sukelluspaikalle tapahtui vuoden 1951 Pontiacilla) ja hieman lintujen bongausta. Takaisin Havannaan saavuin eilen ja lahtiessa ajattelin etta nyt tullaan hieman halvemmalla, ensin kollektiivi taksi eraalle krokofarmille ja sielta risteykseen vanhalla koulubussilla. Risteyksessa keltapukuiset kuljetusten jarjestajat auttoivat tunnin odottelun jalkeen matkalaisen tavallisen rahvaan bussiin joka kustansi talla kertaa 30 mn. Niin ja mitahan se oli no..

Rahojen ja hintojen kanssa on saanut muutenkin miettia aika paljon, Kuubassa on kaytossa kaksi valuutta ns. vaihdettaja peso CUC jota saa eurolla noin 1,26, seka ns. Kuuban kansallinen peso MN, jota saa taas yhdella cucilla 25. Aina kun voi maksaa kansallisilla pesoilla, se kannattaa ja itseasiassa silloin Kuuba on halpa maa matkustaa, mutta hyvin mielellaan paikalliset ohjaavat turistit kayttamaan vaihdettavia pesoja. Hintojen kanssa ei muuten ole ollut suurempia taisteluja, kaupoissa hinnat ovat nakyvissa ja ovat samat kaikille, samoin jos paikallispesoilla pasee vaikkapa bussiin niin bussimatkan hinta on sama kaikille. Valilla kun paikalliset maksavat paikallispesoilla on turistin maksettava vaihdettavilla ja silloin hinnan nousu voi olla 25 kertainen tai vielakin suurempi.
Kysehan on periaatteesta :)

Sellaista talla kertaa, jatketaan joskus toiste, netin kaytto Kuubassa on suhteellisen kallista, vaikeaa, hidasta jne. joten aivan joka paiva ei tule postailtua, mutta eikohan sita jossain vaiheessa.
Niin ja Hyvaa Joulua kaikille!!!