Vuosi vaihtuu, Sata salamaa ja Trinidadin turistirysa

Juu siis vuodenvaihdettahan lahdettiin Havannasta pakoon ja tarkoitus oli sita juhlistaa Cienfuegosissa (vapaasti suomennettuna Sata salamaa :)). Cienfuegosista loytyi majapaikka varsin napsakasti ja pienen hinnanpudotuskamppailun jalkeen ihan kelpo rahallakin. Oli kuitenkin uudenvuoden aatto ja piti jotain hieman normipaivasta erilaista keksia. No illalliseksi piti saada perheen loihtimaa sikaa ja kun isanta kyseli ruokailuaikaa, sanoi han myos etta jos haluatte, voitte syoda koko suvun kanssa yhdessa, todellakin. No illallista odotettiin, eika syytta suotta, eihan se mitaan super hyper luksusta tai suomalaista jouluruokaa ollut, mutta oli se takalaisittain melkoista meininkia, lahinna sen meiningin saivat aikaan ne oluset ja rommihommat jotka siansyontia edelsivat. Rommihommat veivat voimia erityisesti isannan noin 200 kiloiselta siskolta, joka kuukahti sitten jo ennen puoltayota. Puoliltaoin paatimme lahtea hieman kylille taaplaamaan, josko nakyisi vaikka raketteja tai muuten vakea kaduilla, eipa nakynyt, kumpaakaan, isanta kylla sanoi etta ne pommit ovat kapitalistien touhuja, niita ei taala paukutella. Sen sijaan kun puolenyon aikaan palattiin majatalolle, alkoi talojen ikkunoistaa lentaa vetta kadulle, kuulemma paikallinen riitti, jossa veden mukana heitetaan pois kaikki paha mita vuoden aikana on taloon sattunut tulemaan. Isantaperheen luona viela kuohari poksautettiin auki ja siinapa se.

Cienfuegosissa vietettiin muutama paiva, kaytiin myos sukeltamassa pari dyykkia ja kelpo hommaa taas, korallit hyvakuntoisia ja vareja taynna. Sukellukset menivat erilaisten tunneleiden ja kanjonien lapi, joten ihan mukavaa hengitysharjoitustakin sai tehda. Vielakin ne isomukset jaivat odottamaan paivaa parempaa. Cienfuegosissa siirryttiin myos paikallisten suosimiin kuljetusmuotoihin, joita tasta lahin olisi tarkoitus sitten paasaantoisesti kayttaa, helppoa se ei aina ole, kun bussiasemilla eivat tahdo lippuja albiinoille myyda muihin kuin Viazulin okyvehkeisiin. Cienfuegosinkin asemalla normibussilippua kysyttaessa ollaan hyvin tylyja ja sanotaan ettei teille, kiitos vaan, no entapa paaseeko kuorma-auton lavalla, myyja katsoo hieman etta jaaa-a ootteko tosissanne, todellakin, ja niinpa saadaan jonotusliput kuorma-autokuljetukseen.

Kuorma-auto kuljettaa matkalaiset Trinidadiin, jota lahes kaikki reissaajat kehuvat, nyt taala on vietetty jo useampi paiva ja aina vaan selvemmaksi tulee, etta tama ei ole meidan paikka, taala on jo liikaa turisteja, niin etta paikallisten ajatusmaailma ja kaytos on muuttunut pois siita mita se paaosin muualla viela on ollut. Nyt raha puhuu ja me kun emme sita mihin tahansa kayta ei meita taala juuri kaivata eika meista olla kiinnostuneita, kun emme jokaiselta kadun Pablolta osta jotain. Eraalta Pablolta otamme kuitenkin kuljetuksen Topes de Collantesiin, jossa kaymme eraalla putouksella. Paikka on suht korkealla ja ladalla pitaa nousta vakavaa korkeuskayraa ylos, puolivalissa eraalla kaivolla kuski pysayttaa ja sanoo etta auto tarvitsee hieman refrescoa, juu ei siina mitaa, kuski valuttelee vedet kaivosta mottiin ja ilmoittaa etta kusellaki pitaa kayda, juu ihan rauhassa, no mutta keskella ei mitaa mettassa, niin eiko se Pablo ota ja kuse siihen ladansa etuoveen, ehka tamakin joku paikallinen riitti, tieda noista sitte... Putouksilla kaymme hieman uimassa ja taaplaamme ihan kelpo vauhtia yla ja alamaet.

Huomenna olisi sitten aika taas ottaa amarillojen apu kayttoon, eli keltapukuiset henkilot jotka teiden varsilla hoitavat naita paikallisten kuljetuksia kollektiivisen liftauksen periaatteella. Ja nama matkat hoituu MN rahalla eli halvalla. Juuri hetki sitten tuli kyseltya eraalta matkanjarjestajalta, etta paasemmeko seuraavassa paikassa haluamallemme reissulle, aija ei oikein osaa sanoa juuta eika jaata. Kysyy vain etta miten aiotte menna Camagueyhyn (sinne siis ollaan huomenna menossa), vastaamme etta kuorma-autolla, aijalta putoaa silmat paasta, ihanko oikeasti, oletteko varmoja, joo joo, silla tannekin tultiin. Siina vaiheessa mies muuttuu totaalisesti takaisin Kuubalaiseksi, sanoo hintoja miten paasta perille halvalla, kertoo kuinka retken saa jarkattya hieman halvemmalla ja sanoo ettei nelivuotisen uransa aikana ole tullut vastaavia henkiloita vastaan. No joo, hyva etta joku ymmartaa ettei ihan kaikkeen sovi laittaa rahaa kuinka lystaa ja kuorma-autot jne. menopelit ovat sita Kuubalaista kulttuuria, sita mita taalta tultiin hakemaan.

No huomenna nahdaan kuinka reissu onnistuu, aikaa pitaa varata, mutta eikohan kaikki mene ihan hyvin. Palaillaan taas joskus...