
Retkikuntamme matka starttasi Calamasta 6.30 kohden rajaa. Matka taittuikin mukavasti nukkuessa ja Chilen rajalle saavuttiin noin 10 aikoihin. Aikaisemmilla rajoilla onkin rinkat pengottu ja kateltu tavaroita, mutta Bolivia on niin ystavallinen maa etta ei ole niin noponnuukaa mita tanne tuo. Chilen puolella leimat vain passeihin ja vajaa 300m kavelya Bolivian puolelle, missa jo muutama bussi odottikin. Kavellessa katseltiin jo toista bussia etta tuolla pojat menee, mutta sehan kerkesi lahtemaan matkoihin ennenkuin kerkesimme paikalle. Onni onnettomuudessa, jaljelle jai aivan loistava kulkupeli. Kulkupelista kohta lisaa. Anyway, jokunen kilometri taitettiin matkaa Bolivian passitarkastuksiin, minkaanlaisia tutkimuksia ei ollut. 21 bolivianoa rajamies meilta nyysi, sen tosin muiltakin otti. Kaikin puolin rajojen ylitys meni aivan loistavasti, ilman mitaan kommelluksia.
Mutta nyt siihen kulkupeliin, kuvakin tulee jossain vaiheessa.
Tama kokemus oli kylla ainutkertainen, tosin ei varmastikaan viimeinen taala maassa.
Kuljettajana toiminut "pablo" oli ilmiselvasti kokenut rekkamies. Taman pystyi tunnistamaan tuplapoljennoista ja valikaasusta. Kovissa nousuissa oli oikein ilo kuunnella turbomotin kehraamista(verrattavissa 110:n), kun pablo ammenti laatikkoa tutuin ottein. Tuli oikein ajat turvesuolla mieleen kun kuunteli pablon ajosuoritusta. Pakokaasun maara kertoi sen etta mitkaan EU-pakokaasukriteerit eivat aivan valttamatta tassa pirssissa toteudu. Jousituksesta sen verran, etta sita EI ole. Noh mihkas sellaisia hompotyksia nyt tarviikaan, EI mihkaan. Matka Bolivian rajalta kesti noin 5 tuntia. Matkalla muutaman kerran oltiin ihan jonkin tapaisella tiella, mutta paaosin matka taittui ihan vaan aavikkoa pitkin, tasta pienet heilahdukset valilla saattoivat johtua.
Perille Uyuniin paastiin turvallisesti ja hotellikin loytyi nopeata, 25 bolivianon hintaan. Onneksi korkeus ei ole viela aiheuttanut mitaan oireita retkikunnallemme. Uyuni tarjoaa matkaajalle vaikka ja mita. On pizzaa,pastaa, massya ja mossya. Reissuja pitkin ja poikin, sinne ja tanne.
Eilen matkaajat nalkaisina sortuivatkin helppoon ravintola massyyn, myonnettakoon etta pasta carbonada heilahti kupoliin ilman minkaanlaisia mutinoita.
Huomiselle varasimme 3 paivan mittaisen aavikko-reissun. Tarkoituksena on ottaa haltuun suola-aavikko, suola hotelleineen ja ihmetella vihreita,mustia,valkoisia jne jarvia. Poiketa aamupesulla kuumassa lahteessa 5000m korkeudessa ja mitahan muuta.. Noh minun espanjan taitoni loppui puolessa valissa, kun matkaopas kertoi mita reissussa tehdaan ja missa yovytaan... Toinen yo pitaisi olla kuulemma kylma joten makuupusseja paastaan nyt testaamaan. Nyt kylla jo innolla odottaa mita tuleman pitaa, sen verran erikoista settia pitaisi olla luvassa, noh tosin tamantyyppia reissuja tehdaan taalta paivittain. Reissujen tarjoajia loytynee noin 60-70kpl. Reissaajien maarasta huomaakin etta menekkia reissuille varmasti on.
Tammosta talla eraa, 4 paivan paasta lisaa tarinaa..EHKA
Tulikko kuskille maininneeksi että kyllä sitä itekin on erilaisilla vehkeillä ajettu?
ReplyDeleteKuinkas te nyt tuollaiseen turistirysään jossa matkanjärjestäjiäkin on noin paljon?
Juuri olin tuon uuden Bondin katsomassa, siinä oltiin siellä bolivian maisemissa... kuivaa sielläkin oli...
Ei tullu ku kuski pomppas ikkunan kautta katolle heti ku perille paastiin. No Uyuniin mentiin suolan perassa....
ReplyDelete