Ja mitenkas kavikaan..
Paraguayn bussimatkat muistissa taas jatkettiin matkaa. Matkata piti Santa Cruzista, La Paziin ja tallakertaa kunnon bussilla. Valittiin Bolivar yhtio koska se oli ainut joka ko. paivana matkaa teki. Kyseessa 18h bussimatka, taytta elamysta. Talla kertaa bussi oli hieno "Cama" eli vain 3 penkkia vierekkain, eli tilaa on kuin rakennusmestarilla. Penkit kaantyvat paljon jne... Lahtiessa fiilikset olivat mita parhaimmat koska ajopeli vaikutti hienolta. Pieni takaisku oli etta vessa ei ollut kaytossa mutta siihen on jo totuttu. Ilta menee ja parit kerrat pysahdytaan kusitauolle... Sitten koittaa yo ja mukavat unet leveissa penkeissa. Noh aamulla pysahdys ja kaikki hoitamaan aamurutiineja ja haukkaamaan aamupalaa.. No muttas mitenkas kaykaan.. Matkaa jatketaan ja ajattelin etta pieni musiikki tahan valiin tekee poikaa.. No IPODia kaivamaan repusta ja MITA V..... Kamera ja IPOD kadoksissa. Armoton kiroaminen omasta tyhmyydesta koska jatin paivarepun penkin alle kaydessani kusella yolla ja aamulla.. Hetki manausta ja voimasanoja..
No mieleen tulee etta pakkohan tasta on alkaa metelia pitamaan. Apupoika tulee laittamaan sopivasti elokuvaa pyorimaan ja mina huitomaan poikaa luokseni... ONKO perilla poliisia...Kamera pollitty...Sita ja tata siihen sekaan.. No tahan poika tyhmana NO ENTIENDO.. (niin varmaan) ja sekoilee dvd soittimen kanssa. Lopulta haipyy ja "unohtaa" laittaa elokuvan pyorimaan... No tunti armotonta kiroamista ja vakuutus jarkeilya ja lisaa kiroamista.. No oma vikahan se oli..
Miettiessa kaikenlaista tuli mieleen etta jos alkaa pitamaan showta ja metelia etta jos ne vaikka loytyisikin.. No sanakirja mukaan ja kuskin puheille. Onko perilla poliisia? Minulta on varastettu kamera ja mp3 soitin.. Hiljaista vastausta tulee.. Haluan PUHUA poliisin kanssa kun paasemme perille... Jotain epamaaraista mutinaa.. Suomalaisia voimasanoja valiin tuomaan hieman lisasavaysta ja ilmetta hieman tujummaksi.. Poliisi,varas,matkalla, menee hermot.. Mukamas eivat ymmartaneet... Niin varmaan.. Sitten huitomaan Kalle kielimiehena apuun ja onneksi assana hiasta tama heittaa etta tarvitaan paljon papereita ja allekirjoituksia ja poliisit kun paasemme perille.. Tahan yhtyi eras matkustaja, etta melkoinen paperi hassakka ja paljon poliiseja.. No mutta mitas mitas, alkaa menemaan jakeluun etta mitas on tapahtunut.. Kumma juttu, poika vetaa aika hiljaseksi ja toteaa, mennaanpas etsimaan.. Tassa vaiheessa mietin, etta voi olla pienet saumat tavaroiden takaisin saamiseksi.. No etsimaan, ei loydy penkin alta, eika takaa eika edes kaverin repun alta.. Kumma juttu.. Sitten Pablo alkaa tutkimaan penkkiemme takana (istuimme wc:n vieressa viimeisessa rivissa) olevaa seinalaatikkoa.. No mutta mitas ihmetta KAMERA loytyykin.. Saman tein toteamaan etta mp3 soitin kanssa uupuu, no mutta sekin loytyy.. Pablo aika vaikea ja hiljaisena haipyy paikalta taman jalkeen.
No tassa vaiheessa olikin jo hymya ilmassa ja toteaminen etta olipas tuuria. Noh tilanne jai tahan koska emme halunneet alkaa poliisin kanssa haroilemaan ja koska tavarat loytyivat niin vahinkoa ei sattunut. Olkoon tama hyva opetus meille, etta liika luottaminen ei kay. Ilmeisesti Pablo huomasi ehtoolla, etta kuuntelin musaa ja laittoi sen merkille ja yolla tai aamulla kun kavin kusella, Kallen nukkuessa Pablo pitkakynsi kavi saaliilla. Onhan ne sentaan kyseessa n.4kk palkka heille.
No pitaa olla tyytyvainen etta ne loytyivat ja tastaedes ei sovi jattaa mitaan hetkeksikaan vartioimatta. Tyhmasti kylla ne jatin koska paivareppua ei saa kunnolla lukkoon niin olen jattanyt lukon pois ja koska kaikki ovat olleet niin ystavallisia tahan mennessa eika mitaan ole sattunut niin ote paassyt hieman lipsumaan. Luultavasti ilman Poliisilla uhkaamista ja paperitouhujen vaatimista tavarat olisivat jaanet saamatta takaisin. Tahankin patee perus-suomalainen tyyli, jos ei kerralle mene jakeluun niin korotetaan aanta. Jos ei vielakaan ymmarreta niin korotetaan lisaa ja lisataan maaginen taika/voimasana peraan niin johan alkaa Pablokin ymmartamaan.
Noh perille La Paz:n paastyamme, halusimme tai halusin heti pois ko. paikasta koska paikalla oli nyt paha karma. Eika mitaan ihmetta ollut nahtavaa, korkeuskin alkoi tuomaan paansarkya.
Ei muutakun erilaisten seikkailujen jalkeen hiacen kyytiin ja kohden Coroicoa.. 15 henkiloa ja Toyota Hiacekin alkaa jo ylamaessa "hieman" savuttamaan.. Jousitus alkaa myos saamaan rajansa ja "pienet" toyssyt tuntuvat kylla toden teolla. La Paz -> Coroico on mukamas maailman vaarallisin tie. Lahtiessa kuski naytti etta henki menee ja paluuta ei ole. Noh kyseessa on pelkka huulenheitto. 3 tuntia mukavaa korottelya ja olemme nyt perille Coroicossa. Mita tulee maailman vaarallisimpaan tiehen, niin taytta huhua, tai voinut aikanaan olla, nyt lahinna "moottoritieta" muistuttuva baana. On totta, etta rotko on vieressa muttakun ajonopeus on 40km/h ja kokomatkan asfalttia ja kaiteet reunoilla. Ei mikaan erikoiselamys ollut (samaa nakee Norjassa)...
Saa nyt nahda mita loput 15h bussia tuo tullessaan. Suuntaamme Rurrenabaquehen katsomaan sademetsan ihmeita.
Paraguayn bussimatkat muistissa taas jatkettiin matkaa. Matkata piti Santa Cruzista, La Paziin ja tallakertaa kunnon bussilla. Valittiin Bolivar yhtio koska se oli ainut joka ko. paivana matkaa teki. Kyseessa 18h bussimatka, taytta elamysta. Talla kertaa bussi oli hieno "Cama" eli vain 3 penkkia vierekkain, eli tilaa on kuin rakennusmestarilla. Penkit kaantyvat paljon jne... Lahtiessa fiilikset olivat mita parhaimmat koska ajopeli vaikutti hienolta. Pieni takaisku oli etta vessa ei ollut kaytossa mutta siihen on jo totuttu. Ilta menee ja parit kerrat pysahdytaan kusitauolle... Sitten koittaa yo ja mukavat unet leveissa penkeissa. Noh aamulla pysahdys ja kaikki hoitamaan aamurutiineja ja haukkaamaan aamupalaa.. No muttas mitenkas kaykaan.. Matkaa jatketaan ja ajattelin etta pieni musiikki tahan valiin tekee poikaa.. No IPODia kaivamaan repusta ja MITA V..... Kamera ja IPOD kadoksissa. Armoton kiroaminen omasta tyhmyydesta koska jatin paivarepun penkin alle kaydessani kusella yolla ja aamulla.. Hetki manausta ja voimasanoja..
No mieleen tulee etta pakkohan tasta on alkaa metelia pitamaan. Apupoika tulee laittamaan sopivasti elokuvaa pyorimaan ja mina huitomaan poikaa luokseni... ONKO perilla poliisia...Kamera pollitty...Sita ja tata siihen sekaan.. No tahan poika tyhmana NO ENTIENDO.. (niin varmaan) ja sekoilee dvd soittimen kanssa. Lopulta haipyy ja "unohtaa" laittaa elokuvan pyorimaan... No tunti armotonta kiroamista ja vakuutus jarkeilya ja lisaa kiroamista.. No oma vikahan se oli..
Miettiessa kaikenlaista tuli mieleen etta jos alkaa pitamaan showta ja metelia etta jos ne vaikka loytyisikin.. No sanakirja mukaan ja kuskin puheille. Onko perilla poliisia? Minulta on varastettu kamera ja mp3 soitin.. Hiljaista vastausta tulee.. Haluan PUHUA poliisin kanssa kun paasemme perille... Jotain epamaaraista mutinaa.. Suomalaisia voimasanoja valiin tuomaan hieman lisasavaysta ja ilmetta hieman tujummaksi.. Poliisi,varas,matkalla, menee hermot.. Mukamas eivat ymmartaneet... Niin varmaan.. Sitten huitomaan Kalle kielimiehena apuun ja onneksi assana hiasta tama heittaa etta tarvitaan paljon papereita ja allekirjoituksia ja poliisit kun paasemme perille.. Tahan yhtyi eras matkustaja, etta melkoinen paperi hassakka ja paljon poliiseja.. No mutta mitas mitas, alkaa menemaan jakeluun etta mitas on tapahtunut.. Kumma juttu, poika vetaa aika hiljaseksi ja toteaa, mennaanpas etsimaan.. Tassa vaiheessa mietin, etta voi olla pienet saumat tavaroiden takaisin saamiseksi.. No etsimaan, ei loydy penkin alta, eika takaa eika edes kaverin repun alta.. Kumma juttu.. Sitten Pablo alkaa tutkimaan penkkiemme takana (istuimme wc:n vieressa viimeisessa rivissa) olevaa seinalaatikkoa.. No mutta mitas ihmetta KAMERA loytyykin.. Saman tein toteamaan etta mp3 soitin kanssa uupuu, no mutta sekin loytyy.. Pablo aika vaikea ja hiljaisena haipyy paikalta taman jalkeen.
No tassa vaiheessa olikin jo hymya ilmassa ja toteaminen etta olipas tuuria. Noh tilanne jai tahan koska emme halunneet alkaa poliisin kanssa haroilemaan ja koska tavarat loytyivat niin vahinkoa ei sattunut. Olkoon tama hyva opetus meille, etta liika luottaminen ei kay. Ilmeisesti Pablo huomasi ehtoolla, etta kuuntelin musaa ja laittoi sen merkille ja yolla tai aamulla kun kavin kusella, Kallen nukkuessa Pablo pitkakynsi kavi saaliilla. Onhan ne sentaan kyseessa n.4kk palkka heille.
No pitaa olla tyytyvainen etta ne loytyivat ja tastaedes ei sovi jattaa mitaan hetkeksikaan vartioimatta. Tyhmasti kylla ne jatin koska paivareppua ei saa kunnolla lukkoon niin olen jattanyt lukon pois ja koska kaikki ovat olleet niin ystavallisia tahan mennessa eika mitaan ole sattunut niin ote paassyt hieman lipsumaan. Luultavasti ilman Poliisilla uhkaamista ja paperitouhujen vaatimista tavarat olisivat jaanet saamatta takaisin. Tahankin patee perus-suomalainen tyyli, jos ei kerralle mene jakeluun niin korotetaan aanta. Jos ei vielakaan ymmarreta niin korotetaan lisaa ja lisataan maaginen taika/voimasana peraan niin johan alkaa Pablokin ymmartamaan.
Noh perille La Paz:n paastyamme, halusimme tai halusin heti pois ko. paikasta koska paikalla oli nyt paha karma. Eika mitaan ihmetta ollut nahtavaa, korkeuskin alkoi tuomaan paansarkya.
Ei muutakun erilaisten seikkailujen jalkeen hiacen kyytiin ja kohden Coroicoa.. 15 henkiloa ja Toyota Hiacekin alkaa jo ylamaessa "hieman" savuttamaan.. Jousitus alkaa myos saamaan rajansa ja "pienet" toyssyt tuntuvat kylla toden teolla. La Paz -> Coroico on mukamas maailman vaarallisin tie. Lahtiessa kuski naytti etta henki menee ja paluuta ei ole. Noh kyseessa on pelkka huulenheitto. 3 tuntia mukavaa korottelya ja olemme nyt perille Coroicossa. Mita tulee maailman vaarallisimpaan tiehen, niin taytta huhua, tai voinut aikanaan olla, nyt lahinna "moottoritieta" muistuttuva baana. On totta, etta rotko on vieressa muttakun ajonopeus on 40km/h ja kokomatkan asfalttia ja kaiteet reunoilla. Ei mikaan erikoiselamys ollut (samaa nakee Norjassa)...
Saa nyt nahda mita loput 15h bussia tuo tullessaan. Suuntaamme Rurrenabaquehen katsomaan sademetsan ihmeita.
No comments:
Post a Comment