Mistahan sita alkas. Eli siis kyseessa Inkojen hardellia korkeella ja kuulemma pirun hienon nakosta, Must do, kaikki kehuu. No siis pakkohan se oli kayda katsomassa kun taala mestoilla nyt sattui olemaan.
Mitenkas se sitten menikaan. Noh on reissua jos toistakin, 2,3,4 ja 5 paivan valmiita setteja. Eri hintoja tietenkin. Lahella onkin etta pojat nappaavat 4 paivan reissun sisaltaen pyorailya,trekkausta,kavely,junaa,bussia,autoa you name it, todo incluedo!!! Eika edes paha hinta, 135 dolsua. Mutta kuitenkin paatetaan lahtea sooloilemaan ja tekemaan D.I.Y reissu. Eli siis ominpain sooloileen, aina paras ja halvin. Tassa vaiheessa todettakoon etta pirun halvaksi se tulikin. Tekstissa voi ilmeta muutamia voimasanoja joten korvattakoon ne PIIP sanalla.
Eka paiva:
Aamulla heraan hostellilla 6 aikaan ku on piip kylma, eika unta millaan uudestaan. Pakkausta ja aamupalalle. No sita EI ole. PIIP. Mittarilla bussiasemalle, kello 9am. Muutama bussi, mutta ei paikkoja, seuraavat lahtee puolenpaivan jalkeen. Ei helmea. Noh mutta neuvottelun jalkeen hoidetaan seisomapaikat juuri lahtevaan bussiin. Oh Yeah. Matkalla yksi keitetty maissi naamaan. 5 tuntia myoh, ollaan vaihtopaikalla, suoraan mittariin ja seuraavalle etapille 2h. NALKA. Taas vaihto uuteen mittariin suorilla, tunti mestoille. Ollaan keskella EI mitaan junaraiteitten paassa. PIIP kova nalka!! Kello 18.00 -> ei muutakuin patikoimaan raiteita pitkin..... Pimeaa... Kiire... Eika raiteet lopu koskaan, HIKI.. PIIP... Lipputoimisto menee perilla kiinni klo 20.00... Tassua toisen eteen ja perilla ollaankin juuri ennen toimiston sulkeutumista, selitysta ja vanhentuneella opiskelija-kortille puolilla hintaa.. Helmea.
Matkalla mukaan tarttuu Belgialais pariskunta ja yksi korealainen heppu. Noh majoitusta ettimaan joka loytyykin edullisesti. Noh huoneita sen verran etta korean kaiffari laitetaan samaan loosiin poiken kanssa.
Kamat huoneeseen ja akkia syomaan (takana yli 12h reissua keitetylla maissilla). Kalle kyselee viela respassa neuvoja aamun lahtoon. Tarkeaa tietoa.. Respan seta selittelee ummet ja lammet.. Ampuu kurren muuntimeen ja toteaminen nyt PIIP syomaan ja hossottelyt myohempaan.
Maissikeittoa ja paistettua taimenta moottoriin ja alkaakin jo helpottamaan. Kaupasta aamupalaa ja hostellille. Suihkuun, josta tietenkin puuttuu sekotin eli suora putki seinasta.. Kuumaa,Kylmaa,Polttavaa..PIIP.. Noh klo 22.30 nukkumaan. Aamusta klo 4 heratys.
Paiva 2.
3.30 AM, korean heppu haroilee jotakin ja hepailee, kolinaa ja kilinaa. Heraan siihen, oh yeah (not).
Jugurttia ja pullaleipaa mottiin ja lahto vuorelle. 4.15 lahdetaan matkaan. Aikaisemmin kaikki kehuneet etta helpot 45min kavelya ja olette perilla. Noh, 30min kavelya tieta pitkin ja ollaan vuoren alapuolella. Siita se sitten alkoikin.. Ihan torkeen jyrkkaa rinnetta ylospain joka ei lopu koskaan. Pulssi varmaan alimmillaan 180.. Tuntuu etta aortta repeaa.. Hiesta lapimarkana reppu selassa perilla ollaan juuri ennen aukeamista klo. 5.50 am. (paikka aukeaa klo 6am) Juuri ja juuri henkissa selvian perille. Kalle hyppii tyyliin kuperkeikkaa ja toteaa, ei tunnu missaan ja loistaa kuin paivansade. Mina vastaavasti en...
Juurikuin pulssi alkaa laskemaan varmaan sadan tienoille niin jono lahtee liikkumaan ja taas mennaan.. PIIP. Henkihan tassa menee... Keli on sumuinen ja aurinkonpaisteesta ei tietoa. Noh sisalle paastaan ja ensivaikutelma on pettymys, PIIP iso kivihassakka sumun keskella, tamanko takia rinnetta kavuttiin.. No kai se nyt sitten hieno on. Kalle heittaa assan hiasta etta kiivetaan viela korkeammalle toisella vuorelle josta saadaan hienot kuvat. Tassavaiheessa voimat jo niin vahissa etta pakkohan siihen on vastata etta TOTTAKAI mennaan. Ihan vaan vitsina...
Wayna Picchulle on oma jono ja vain 200 ekaa paasee, joten puoli juoksua portille. Klo 7 aukeaa portit. Kyltit nayttavat etta vain hyvakuntoisille... No jos kyltti vaittaa etta hyvakuntoisille niin sitahan ollaan sitten hyvakuntoisia, helppoa. Myos maininta etta tunnin matka huipulle. Tahan mennessa luulin etta tiedan mita jyrkka rinne on mutta EI EI EI.. En tiennytkaan. Matkaan lahetaan numerolla 14. (kaikilla lipussa erillinen numero koska vain 200 paasee). Sita kiipeamisen tuskaa ei kylla sanoin pysty kuvailemaan mutta askel askeleelta ylospain mennaan. Jotkut harrastelijat pysahtyvat ottamaan kuvia ja haukkaamaan henkea valilla. Eli siis me ohitetaan toisia. Muuten aika totisen hiljaisesti taitettu matka alkaa saamaan pienia huumorin vivahteita kun toisia ohitaan. Heh huonokuntoiset huilaavat. Amatooreja.. Kiipeaminen on taytta tuskaa ja vahan kun liiottelee niin rinnekin oli jo yli 90 astetta.. ;) Sitten loppuu reitti, luola edessa, no suorilla sisaan vaan, mita sita ihmettelemaan, hieman ahdastakin, matalaa.. Ei muutakuin 4x4 veto paalle ja lapitte.. Verta valuu kasivarsista.. Pulssi on jo varmaan yli 400... ;) Tajunnasta ei tietoakaan... No mutta mita ihmetta, askeleet loppuvat, ei enaan ylospain kiivettavaa... Insinoorimainen paatelma etta huipulla ollaan, ja katsominen ymparille, ei nay kuin 1 ainut heppu, eli siis saavutan huipun toisena... EI voi PIIP olla totta... Katsominen kelloon.. Mita ihmetta 45min mennyt.. Uskomatonta. Tunnetta ei kylla voi sanoin kuvailla ja kun viela maisemat ovat aika alyttomat. PIIP ma tein sen... Korkeimman kiven paalla seisoessa ja katsellessa ymparille on kylla taysin sanaton.
Aika menee ihan vaan fiilistellessa ja pulssin tasottuessa. Parit jonkinmoiset kuvat saadaan sumusta huolimatta. Siina kiven paalle istuessa pikkuhiljaa alkaa porukkaa valumaan ajan kuluessa. Tunti odotellaan parempaa kuvaa mutta sita ei tule joten kaippa se alaspain pitanee lahtea. Tassa vaiheessa porukkaa varmaan 30kpl ylhaalla. Alaspain tuleminen onkin sitten helppoa....
Hepailua ja klo. 11 paatetaan lahtea paluumatkalle. Melko nalka taas, portin ravintolassa katsominen hintoihin ja toteamin etta mikaan nalka tassa ollutkaan. Voihan sita olla ilmankin.
klo 12 ollaankin samaisilla junaraiteilla kavelemassa takaisin pain.. Jotenkin mielessani mietin etta paluu on aina helppoa mutta syysta tai toisesta se on kylla ihan tuskaa sekin.. Kun ei ole Watteja niin ei ole watteja.. (Kalle pomppii taas tyyliin kuperkeikkaa ja juoksee ympyraa ja toteaa " ei tunnu missaan") Pakkohan siihen on nopeaa vastata etta juu "ei minullakaan".. 2 tuntia myohemmin ollaan raiteitten paassa. Kaikkia paikkoja sarkee, jalkoja ei tunne... Ei muutakuin istumaan alas, kun vain paasisi.(varmaan huvittavan nakosta touhua)..
Mitaan tietoa busseista tai mittareista odotellaan mita tulevan pitaa.. Kas kas, puskan takaa heilahtaa paikalle hiace kuskaten ryhman porukkaa raiteitten paahan. Kyselemaan miten onnistus tohon seuraavaan kylaan jos heittasit pojat, mutta mitas mitas heppu heittaa taikasanat CUSCO. Ei voi olla totta.... No jotakin pitaa olla pielessa, ei voi kayda tallasta tuuria.. Mutta kay, juu juu suoraan cuscoon ja viela todella edukkaasti..
Paluumatkasta ei nyt jaksa ihmeita kirjoitella muutakuin etta perille Cuscoon paastaan yolla ja suorilla safkan kautta nukkumaan, eika tarvittu unihiekkaa..
3.paiva
Aamulla heraaminen ja kaikkia lihaksia sarkee (mita lihaksia)...
No mutta kokonaisuudessaan todettakoon nyt yhteenvetona etta minusta Machu Picchu ei nyt mullistuttava ollut mutta fyysisesta kiipeamisen rasituksesta selviaminen oli kylla ihan torkean hienoa. Kokonaisuutena systeemi on iso mutta yksityiskohtia ei juuri ole. Kaukaa ja kuvasta se on hieno mesta. Huipulle paaseminen oli kylla jotakin. Aikamoinen kunnioitus pitaneen Inkoille antaa kylla systeemin rakentamisesta ja olusuhteista.
No mutta olipahan erilainen reissu, perillehan paaseen junalla,josta bussilla huipulle ja 3min kavelylla olet perille Machu Picchulla. Eli siis kaiken mita me kaveltiin, 5h raiteita, 5h vuorenreunaa voi siis valttaa, tosin Wayne Picchulle kaikkien on kaveltava. Sen kylla huomasi.
Picchulla tuli porukkaa vastaa korkokengissa ja hajuvedesta haisten, me taas oltiin likaisissa retkuissa ja veikkaan etta hajuvetena meilla toimi ihan luonnontuotteet. :)
Mitenkas se sitten menikaan. Noh on reissua jos toistakin, 2,3,4 ja 5 paivan valmiita setteja. Eri hintoja tietenkin. Lahella onkin etta pojat nappaavat 4 paivan reissun sisaltaen pyorailya,trekkausta,kavely,junaa,bussia,autoa you name it, todo incluedo!!! Eika edes paha hinta, 135 dolsua. Mutta kuitenkin paatetaan lahtea sooloilemaan ja tekemaan D.I.Y reissu. Eli siis ominpain sooloileen, aina paras ja halvin. Tassa vaiheessa todettakoon etta pirun halvaksi se tulikin. Tekstissa voi ilmeta muutamia voimasanoja joten korvattakoon ne PIIP sanalla.
Eka paiva:
Aamulla heraan hostellilla 6 aikaan ku on piip kylma, eika unta millaan uudestaan. Pakkausta ja aamupalalle. No sita EI ole. PIIP. Mittarilla bussiasemalle, kello 9am. Muutama bussi, mutta ei paikkoja, seuraavat lahtee puolenpaivan jalkeen. Ei helmea. Noh mutta neuvottelun jalkeen hoidetaan seisomapaikat juuri lahtevaan bussiin. Oh Yeah. Matkalla yksi keitetty maissi naamaan. 5 tuntia myoh, ollaan vaihtopaikalla, suoraan mittariin ja seuraavalle etapille 2h. NALKA. Taas vaihto uuteen mittariin suorilla, tunti mestoille. Ollaan keskella EI mitaan junaraiteitten paassa. PIIP kova nalka!! Kello 18.00 -> ei muutakuin patikoimaan raiteita pitkin..... Pimeaa... Kiire... Eika raiteet lopu koskaan, HIKI.. PIIP... Lipputoimisto menee perilla kiinni klo 20.00... Tassua toisen eteen ja perilla ollaankin juuri ennen toimiston sulkeutumista, selitysta ja vanhentuneella opiskelija-kortille puolilla hintaa.. Helmea.
Matkalla mukaan tarttuu Belgialais pariskunta ja yksi korealainen heppu. Noh majoitusta ettimaan joka loytyykin edullisesti. Noh huoneita sen verran etta korean kaiffari laitetaan samaan loosiin poiken kanssa.
Kamat huoneeseen ja akkia syomaan (takana yli 12h reissua keitetylla maissilla). Kalle kyselee viela respassa neuvoja aamun lahtoon. Tarkeaa tietoa.. Respan seta selittelee ummet ja lammet.. Ampuu kurren muuntimeen ja toteaminen nyt PIIP syomaan ja hossottelyt myohempaan.
Maissikeittoa ja paistettua taimenta moottoriin ja alkaakin jo helpottamaan. Kaupasta aamupalaa ja hostellille. Suihkuun, josta tietenkin puuttuu sekotin eli suora putki seinasta.. Kuumaa,Kylmaa,Polttavaa..PIIP.. Noh klo 22.30 nukkumaan. Aamusta klo 4 heratys.
Paiva 2.
3.30 AM, korean heppu haroilee jotakin ja hepailee, kolinaa ja kilinaa. Heraan siihen, oh yeah (not).
Jugurttia ja pullaleipaa mottiin ja lahto vuorelle. 4.15 lahdetaan matkaan. Aikaisemmin kaikki kehuneet etta helpot 45min kavelya ja olette perilla. Noh, 30min kavelya tieta pitkin ja ollaan vuoren alapuolella. Siita se sitten alkoikin.. Ihan torkeen jyrkkaa rinnetta ylospain joka ei lopu koskaan. Pulssi varmaan alimmillaan 180.. Tuntuu etta aortta repeaa.. Hiesta lapimarkana reppu selassa perilla ollaan juuri ennen aukeamista klo. 5.50 am. (paikka aukeaa klo 6am) Juuri ja juuri henkissa selvian perille. Kalle hyppii tyyliin kuperkeikkaa ja toteaa, ei tunnu missaan ja loistaa kuin paivansade. Mina vastaavasti en...
Juurikuin pulssi alkaa laskemaan varmaan sadan tienoille niin jono lahtee liikkumaan ja taas mennaan.. PIIP. Henkihan tassa menee... Keli on sumuinen ja aurinkonpaisteesta ei tietoa. Noh sisalle paastaan ja ensivaikutelma on pettymys, PIIP iso kivihassakka sumun keskella, tamanko takia rinnetta kavuttiin.. No kai se nyt sitten hieno on. Kalle heittaa assan hiasta etta kiivetaan viela korkeammalle toisella vuorelle josta saadaan hienot kuvat. Tassavaiheessa voimat jo niin vahissa etta pakkohan siihen on vastata etta TOTTAKAI mennaan. Ihan vaan vitsina...
Wayna Picchulle on oma jono ja vain 200 ekaa paasee, joten puoli juoksua portille. Klo 7 aukeaa portit. Kyltit nayttavat etta vain hyvakuntoisille... No jos kyltti vaittaa etta hyvakuntoisille niin sitahan ollaan sitten hyvakuntoisia, helppoa. Myos maininta etta tunnin matka huipulle. Tahan mennessa luulin etta tiedan mita jyrkka rinne on mutta EI EI EI.. En tiennytkaan. Matkaan lahetaan numerolla 14. (kaikilla lipussa erillinen numero koska vain 200 paasee). Sita kiipeamisen tuskaa ei kylla sanoin pysty kuvailemaan mutta askel askeleelta ylospain mennaan. Jotkut harrastelijat pysahtyvat ottamaan kuvia ja haukkaamaan henkea valilla. Eli siis me ohitetaan toisia. Muuten aika totisen hiljaisesti taitettu matka alkaa saamaan pienia huumorin vivahteita kun toisia ohitaan. Heh huonokuntoiset huilaavat. Amatooreja.. Kiipeaminen on taytta tuskaa ja vahan kun liiottelee niin rinnekin oli jo yli 90 astetta.. ;) Sitten loppuu reitti, luola edessa, no suorilla sisaan vaan, mita sita ihmettelemaan, hieman ahdastakin, matalaa.. Ei muutakuin 4x4 veto paalle ja lapitte.. Verta valuu kasivarsista.. Pulssi on jo varmaan yli 400... ;) Tajunnasta ei tietoakaan... No mutta mita ihmetta, askeleet loppuvat, ei enaan ylospain kiivettavaa... Insinoorimainen paatelma etta huipulla ollaan, ja katsominen ymparille, ei nay kuin 1 ainut heppu, eli siis saavutan huipun toisena... EI voi PIIP olla totta... Katsominen kelloon.. Mita ihmetta 45min mennyt.. Uskomatonta. Tunnetta ei kylla voi sanoin kuvailla ja kun viela maisemat ovat aika alyttomat. PIIP ma tein sen... Korkeimman kiven paalla seisoessa ja katsellessa ymparille on kylla taysin sanaton.
Aika menee ihan vaan fiilistellessa ja pulssin tasottuessa. Parit jonkinmoiset kuvat saadaan sumusta huolimatta. Siina kiven paalle istuessa pikkuhiljaa alkaa porukkaa valumaan ajan kuluessa. Tunti odotellaan parempaa kuvaa mutta sita ei tule joten kaippa se alaspain pitanee lahtea. Tassa vaiheessa porukkaa varmaan 30kpl ylhaalla. Alaspain tuleminen onkin sitten helppoa....
Hepailua ja klo. 11 paatetaan lahtea paluumatkalle. Melko nalka taas, portin ravintolassa katsominen hintoihin ja toteamin etta mikaan nalka tassa ollutkaan. Voihan sita olla ilmankin.
klo 12 ollaankin samaisilla junaraiteilla kavelemassa takaisin pain.. Jotenkin mielessani mietin etta paluu on aina helppoa mutta syysta tai toisesta se on kylla ihan tuskaa sekin.. Kun ei ole Watteja niin ei ole watteja.. (Kalle pomppii taas tyyliin kuperkeikkaa ja juoksee ympyraa ja toteaa " ei tunnu missaan") Pakkohan siihen on nopeaa vastata etta juu "ei minullakaan".. 2 tuntia myohemmin ollaan raiteitten paassa. Kaikkia paikkoja sarkee, jalkoja ei tunne... Ei muutakuin istumaan alas, kun vain paasisi.(varmaan huvittavan nakosta touhua)..
Mitaan tietoa busseista tai mittareista odotellaan mita tulevan pitaa.. Kas kas, puskan takaa heilahtaa paikalle hiace kuskaten ryhman porukkaa raiteitten paahan. Kyselemaan miten onnistus tohon seuraavaan kylaan jos heittasit pojat, mutta mitas mitas heppu heittaa taikasanat CUSCO. Ei voi olla totta.... No jotakin pitaa olla pielessa, ei voi kayda tallasta tuuria.. Mutta kay, juu juu suoraan cuscoon ja viela todella edukkaasti..
Paluumatkasta ei nyt jaksa ihmeita kirjoitella muutakuin etta perille Cuscoon paastaan yolla ja suorilla safkan kautta nukkumaan, eika tarvittu unihiekkaa..
3.paiva
Aamulla heraaminen ja kaikkia lihaksia sarkee (mita lihaksia)...
No mutta kokonaisuudessaan todettakoon nyt yhteenvetona etta minusta Machu Picchu ei nyt mullistuttava ollut mutta fyysisesta kiipeamisen rasituksesta selviaminen oli kylla ihan torkean hienoa. Kokonaisuutena systeemi on iso mutta yksityiskohtia ei juuri ole. Kaukaa ja kuvasta se on hieno mesta. Huipulle paaseminen oli kylla jotakin. Aikamoinen kunnioitus pitaneen Inkoille antaa kylla systeemin rakentamisesta ja olusuhteista.
No mutta olipahan erilainen reissu, perillehan paaseen junalla,josta bussilla huipulle ja 3min kavelylla olet perille Machu Picchulla. Eli siis kaiken mita me kaveltiin, 5h raiteita, 5h vuorenreunaa voi siis valttaa, tosin Wayne Picchulle kaikkien on kaveltava. Sen kylla huomasi.
Picchulla tuli porukkaa vastaa korkokengissa ja hajuvedesta haisten, me taas oltiin likaisissa retkuissa ja veikkaan etta hajuvetena meilla toimi ihan luonnontuotteet. :)
Heheh..elämänmakuista reissaamista teillä siellä :) Hauskaa lukea sama reissu molempien näkövinkkelistä..oottekste ihan varmoja et olitte samalla reissulla?? ;P No joo..
ReplyDeleteNauttikaa!
t.Sari from very snowy Tampere-city
Se vaan ei myonna etta oli yhta rikki itekin...lol :)
ReplyDelete