Machu Picchu Kallen silmin

Nyt se on sitten nahty, yksi retken historiallisista kohokohdista.
Taytyy sanoa, etta itse rauniot jaivat taas vahemmalle huomiolle itse sinne paasyyn nahden. Retkikuntamme tunnetusti ei rahaa tuhlaile turhuuksiin, joita ovat muun muassa opastetut kierrokset, suorat bussit tai junat, tai opastetut vaellukset (inka trail).

Cusco toimii tukikohtana MP:lle lahtijoille ja sen kylla huomaa, itseasiassa Cusco on ollut aikanaan inkojen paakaupunki, joten ihan oikea paikka lahtopisteena toimiikin. Cuscossa, jossa tallahetkella juttuja kirjoitellaan, on hirvittava maara erilaisia matkanjarjestajia, niin ja satoja turisteja. Jostain syysta Cuscon tunnelma ei ole ihan pilalla turistien ansiosta (ei edes meidan), paitsi kielikylpy harmittavasti karsii, kun monet osaavat englantia. Retkien hinnat MP:lle vaihtelevat suuresti, yhden paivan retket ovat harvinaisia, mutta kaksipaivaiset normaaleja, jotka maksavat sadasta dollarista ylospain, hinnat ilmoitetaan taalla dollareina, harmi, multa ne vietiin siella Punossa... No retkikuntamme kierteli lahinna vertaamassa hintoja eri matkanjarjestajilla, tosiasiassahan pojat koittivat saada selville helpointa ja halvinta tapaa paasta MP:lle ja erilaisia kaytantoja, joita siella on (aukioloajat, lipunostot, alennukset jne.) . Ehka joku matkanjarjestaja huomasikin, etta pojat eivat taida kuitenkaan reissuamme ottaa vaikka ilman saisivat. No yksi neljan paivan retki tuntui halvalta ja sen ottamista harkittiinkin urakalla ja suunniteltiin, etta jos hintaa saadaan pudotettua viela noin 100 solea, niin otetaan. No siinahan kavi sitten niin, etta Pablo oli jo alunperin sanonut vaaran 25 dollaria halvemman hinnan, joten se siita.

Ei syyta huoleen, jo etukateen oli tallin puolelta saatu tietoa "hieman" erilaisesta tyylista edeta MP:lle, kyseinen tapa sisalsi bussikyytia paikkaan A (Santa Maria), josta hiacella paikkaan B (Santa Teresa), josta taksilla paikkaan C (Hidro electrica), jonka jalkeen pikku reippailu paikkaan D (Aguas Calientes) ja josta aamulla varhain kavellen MP:lle. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja vamos, bussiasemalle vasta aamulla (etukateen ostetut liput voivat olla kalliimpia), no kaksi bussia on juuri lahdossa Santa Marian suuntaan, ensimmainen on taynna ja lahtee melkein samantien, toinen on myos taynna, nopea kyselykiertue lipunmyyjilta, seuraava lahtee vasta kolmen tunnin paasta. No pienta vaantoa ja si, pojat saavat liput taynna olevaan bussiin ilman paikkoja (niin ja halvalla, 15 solea, kymppi alennusta paikattomista lipuista). Bussi on hyvassa kuosissa, joten pieni bussimatka seisaaltaan ei haittaa (onhan sita ennenkin istumapaikkoja luovutettu). Petri saa lipun kouraan ja samassa kuuluu kaasutusta pihalta, se lahtee jo, pysayta se, mulla ei ole viela lippua, no joo bussi saatiin pysahtymaan ja pojat bussiin mukanaan historian nopeimmin ja epaselvimmin kirjoitetut matkaliput.

Matka (seikkailu) alkaa, istumapaikat loytyvat, ei kuitenkaan penkeilta, mutta pojat istuvat matkan, alkaa kysyko missa. Ensimmainen etappi sujuu mukavasti (istuma-alusta ehka oli aavistuksen kova), perilla Santa Mariassa ollaan noin viiden tunnin kuluttua. Bussissa oli mukana myos kaksi muuta hengenheimolaista Belgiasta (ymmartavat myos tinkimisen paalle), heidan kanssaan aletaan hankkimaan hiacekyytia Santa Teresaan, hinta on aluksi 15 solea, mutta saadaan tingittya kymppiin, tosin se valilla pompsahti taas 15:ta, mutta kun meinattiin hypata kyytista pois niin kummasti pienempikin raha alkoi Pablolle taas kelpaamaan, nyt mukana oli myos pariskunta jostain mista lie ja Korean poika. Matka taittuu ohi mangopuiden, kahvipensaiden, teeviljelmien ja kokapeltojen, kohtuullisen epamaaraista tieta pitkin, kuulemma tartti menna hieman eri reittia, ku normaali oli huonossa kunnossa, missahan kunnossa tama sitten oli... No joo taas komeasti etappi selvitetty alle kahdessa tunnissa, nyt kello huitelee kutakuinkin viitta ja ollaan Santa Teresassa, viela pitaisi saada taksi Hidro electricalle. Pariskunta jostain mista lie jaa Santa Teresaan yoksi ja jatkaa aamulla, me loput viisi halutaan hetimiten Hidrolle ja Pablo lupaa heittaa sikahintaan, kuusi solea larvi eika matka kesta tuntiakaan.

Saavutaan Hidrolle ja toiseksi viimeinen etappi alkaa, pikku iltareippailu Aguas Calientekseen. Reitti on hyvin merkitty, eli kavellaan ratakiskoja pitkin, joten paasivat ne pojatkin kokemaan sita inka railia (Retkikunnallamme on nakojaan tapana astua kaarmeiden paalle, mina tein sen Samaipatan kondorireissulla, Petri talla kavelyetapilla, myos kaarme kaiketi pelasty). Valilla tulee myos hiukka hamara, mutta ei haittaa ja kiiretta on syyta pitaa, kahdeksalta menee lipunmyynti kiinni Calienteksessa ja siihen pitaa ehtia . No luukulla ollaan kymmenta vaille, joten ei hataa, liput kouraan ja vielapa vanhalla opiskelijakortilla alennukset plakkariin (tamankin toimivuus oli kysytty jo Cuscossa). Sitten hostellille ja viimeiset suunnitelmat aamua varten, joillain alkaa jo hieman olla ilmeisesti nalka, no edellista varsinaista ruokailua kutsuttiin aamupalaksi. Kyllahan sita syomassakin kaytiin ja hieman aamupalaa ostamassa, suihkun kautta petiin ja kello on reilut kymmenen, no heratys on onneksi vasta neljalta.

Viimeinen etappi, aamulla nopeat liikkeet ja hitaat aivot, ruoat nassuun ja vamos. MP:n portti aukeaa yleisolle kuudelta, siihen pitaa ehtia. Monet kulkevat portille bussilla, mutta saastosyista kiipeamme serpeentiiniportaita, aamulenkki tuli samalla hoidettua ja portilla ollaan juuri ennen kuutta. Leimat lippuun ja pikapikaa Wayna Picchulle, jolta avautuu parhaat auringonnousunakymat MP:lle, WP:lle kiivetaan myos portaita ja polkuja pitkin, mutta nyt matka ei kesta kuin kolme varttia ja valilla voi ihailla aukeavaa kaupunkia (MP:ta). Perilla ollaan ensimmaisten joukossa, joten tilaa WP:n huipulla on ja nakymat ovat hienot, oikeastaan mystiset, kun sumu tekee tepposiaan. No ei niin sumuista etteiko MP:ta nakyisi, mieleenpainuvat rauniot ja hyvin vaikuttavat varsinkin kaukaa. Vietamme muutaman tunnin inkojen kunniaksi MP:lla katsellen raunioita lahelta ja kaukaa, taytyy sanoa etta kaukaa ne ovat kauniit, mutta eivat lahelta. Inkat eivat ole koristelleet rakennelmiaan kuten mayat ja suuret pyramidin kaltaiset rakennelmat puuttuvat. Mieleenpainuva seikka on myos se, etta inkat ovat kasitelleet koko MP:n aluetta, eli kaupungin jokaista kivea on hakattu tai kaannetty. Paljon tyota ja kuonnioitettava paikka jylhien vuorten ymparoimana, vaikuttavaa.

Puoliltapaivin retkelaiset suuntaavat jo takaisin Hidrolle, pari tuntia reippailua ja saavumme perille, sitten pitaisi saada se taksi Santa Teresaan. Puolisen tuntia odotellaan ja lottovoitto saapuu eteemme, Cuscosta tilattu hiace tuo muita matkaajia Hidrolle. Paasemme hiacella suoraan Cuscoon, pieni tinkiminen hinnasta ja 35 solea hyvaksytaan (harmittaa, olis varmaan pudonnu viela). Matka Cuscon suuntaan on leppoisa, paaosan matkasta kyydissa oli vain Suomalaisedustajat, lisaksi nyt voidaan pysahdella valokuvausta varten kokapellolla. Matka taittuu jutellessa mukavia Pablon kanssa ja kohta ollaankin Ollantaytambossa, josta Pablo nappaa kotikylaansa (joka on eri suunnassa kuin Cusco) uusia kyytilaisia ja jarjestaa meille ruhtinaalliset paikat turistibussista. Nyt paastaan ihan Cuscon ytimeen, eli loistava kyyti ja matka sujuu jouhevasti nukkuessa. Puoliltaoin paastaan petiin, hieman relaksanttia jalkoihin, jottei paikkoja kolottaisi pikku kavelyn jaljilta ja homma on siina.

Machu Picchu on nahty ja koettu, vaikuttava ja kunnioitettava erityisesti kaukaa katsottuna ja retki sinne oli myos mieleenpainuva.
Huomenna Cusco jaa taakse ja suuntaamme Limaan...