Reissu takana

Kohta olisi aika siirtyä lentokentälle. Omalta osaltani viisi kuukautta reissua on takana ja mielenkiintoiset tunnelmat ovat. Enemmän kuin hieno on palata Suomeen, latinomeiningistä on saatu taas hetkeksi aikaa tarpeeksi. On aika siirtyä noudattamaan aikatauluja ja uskomaan ihmisiin. Toki tämäkin reissu on tarjonnut paljon unohtumattomia seikkailuja ja elämänkokemusta.

Paljon tuli taas nähtyä ja koettua, tällä reissulla tosin jäi ehkä se mielen räjäyttävä kokemus kokematta. Takataskussa on kuitenkin hienoja sukelluksia, mukavia patikkaretkiä, laavanakkeja, raunioita, surffausta, tonneittain rantahiekkaa ja kookospalmuja. Noita aurinkorantoja tuli vastaan jos jonkinlaisia ja tuntuu siltä, että rimaa hyvälle aurinkorannalle on nostettu aikas huolella tämän matkan jälkeen. San Blassin voittanut kun löytyy, niin hyvä tulee.

Matkustus yleensä Väli-Amerikassa tuntui lasten leikiltä Etelä-Amerikkaan verrattuna, täällä välimatkat ovat lyhyitä, tiet ja kuljetuskalusto kohtalaisessa kunnossa. Mikäli haluaa, on Väli-Amerikassa mahdollisuus matkata usein myös ovelta ovelle meiningillä, nämä shuttlet vaan maksavat hieman enemmän eivätkä anna minkäänlaista kuvaa normaalista julkisesta liikenteestä. No tuli niitäkin kokeiltua. Nyt yöbusseja ei tarvinnut ottaa kuin Meksikossa ja Kolumbiassa, kummassakin yksi.

Majoitus hoituu myös Väli-Amerikassa helpommin ja keskimäärin majoituksen laatu on parempaa, kuin etelämpänä. Nyt todelliset murjut olivat vähissä, toki taistelu luteita vastaan Floreksessa ja Montericon gecko hostel ovat niistä luksuksista hieman kauempana. Nyt kyllä majoituksesta joutuu myös maksamaan huomattavasti enemmän, sellainen 7 euroa majoituksesta on kohtalaisen normaali, Nicaragua ja Guatemala tarjoavat majoitusta kyllä halvemmalla, onneksi.

Väli-Amerikkakaan ei Meksikoa lukuunottamatta kuulu siihen listaan jota suosittelisin kulinaarimatkailijalle. Meksikon ja Kolumbian välillä tarjotaan papuja, riisiä, banaania, kanaa ja kalaa, niin ja tietenkin upporasvassa paistettuna. Meksikoa voi vielä kaiholla muistella, miten suussasulava hiilikana häipyi tuulensuojaan alta kahden minuutin, tai pastoritaco lounaseväänä. Meksikossa saa hieman makua ruokiin, mutta kun siirtyy astetta etelämmäksi voi monipuoliset ja maukkaat ruokatoiveetkin hylätä, ei nyt aivan totaalisesti mutta noin 85%. Rannoilla tarjoillaan hyvää kalaa ja rapuja, joskus niitä ei välttämättä ole edes rasvapaistettu. Gallo pinto ansaitsee erikoismaininnan, vaikka kyseessä on todella käytetyistä raaka-aineista (riisistä ja pavuista) valmistettu mössö, on siinä silti jotain makua.

Tällä matkalla ei aivan samaa määrää liikkunut kleptomaaneja, kuin viimeksi, hyvä niin, vältyttiin turhalta päänvaivalta. Senkin kerran, kun Pablo vei rahaa, oli aiemmista kokemuksista kova hyöty ja uhkailu toimi ja rahat palautettiin. Menetetyiksi tavaroiksi voidaan laskea vain jalkapallo-ottelussa varastettu fanilakki.

Budjetti... Voi voi voi, se ylittyi. No syitä voidaan hakea joka puolelta, sanotaan nyt vaikka näin, että nykyisellä euron kurssilla tarvitaan jo kohtalaisen kovaa kaveria, joka Väli-Amerikassa matkustaa alle 20 euron päiväbudjetilla, sukeltaen, surffaten ja kalastaen. Nyt siis päiväbudjetti on siinä 28 euron tietämillä, sisältäen lentoja lukuunottamatta kaiken.

On aika lausua taas kiitokset matkaseuralle, hengissä selvittiin taas ja hauskaa oli. Kiitos sille Suomalaispariskunnalle, joka jaksoi meidän kanssamme "jokusen" matkapäivän :) Ja kiitos myös kuuluu kotisuomeen yhteydenpidosta. Niin ja gracias a America Latina tambien.
Mihinkähän sitä seuraavaksi...